Tähti-lehmä oli tulipalon aikaan vasikka, muistelee Arto Hämäläinen. Kuva: Terhi TorikkaNurmesLehmät sopeutuivat tulipalon jälkeen sijaisnavettaan niin hyvin, että Arto päätti ostaa sen
Tyhjilleen jäänyt maatila sai uuden elämän tulipalosta selvinneiden lehmien kotina.TilaajalleNurmeslaisen Arto Hämäläisen lypsykarjanavetta paloi salaman iskun seurauksensa elokuussa 2022. Palavasta navetasta pelastetulle karjalle löytyi nopeasti sijoituspaikka 15 kilometrin päässä sijaitsevasta pihatosta, jossa lypsykalusto oli vielä kunnossa.
Pelastuneiden lehmien myyminen ja tuotannon lopettaminen ei tuntunut Hämäläisestä hyvältä, vaikka hän sitäkin pohti.
”Tarkoitus oli ryhtyä rakentamaan uutta navettaa. Talven aikana tein tarjouspyyntöjä ja hankin lypsyrobotin. Ajatuksena oli, että siirrän sen sitten uuteen navettaan”, Hämäläinen kertaa.
Arto Hämäläinen kertoo, että vuodet tulipalon jälkeen ovat olleet vaikeita taloudellisesti ja jaksamisen kannalta. Kuva: Terhi TorikkaLopulta alkoi tuntua siltä, että parempi ratkaisu olisi ryhtyä kehittämään navettaa, johon lehmät olivat jo tottuneet. Niinpä Hämäläinen osti koko tilan vuonna 2023.
”Alkoi tuntua siltä, että kun tähän on jo lähdetty, on ihanteellista käynnistää tila uudelleen. Lehmätkin olivat jo niin hyvin tottuneet.”
Tila sijaitsee kauniilla paikalla vaaramaisemassa ja lähellä on kaksi tilaa, joiden kanssa Hämäläinen tekee yhdessä rehut.
Moottoripyöräily on Arto Hämäläiselle tärkeä harrastus. Hän hankki kuvan moottoripyörän ollessaan YK-joukoissa ennen maidontuottajuutta, ja käyttää sitä myös töissä mahdollisuuksien mukaan. Kuva: Terhi TorikkaHelppoja viime vuodet eivät ole olleet.
”Jälleenrakentaminen nielee kaiken ja kun on taloudellisesti tiukkaa, omasta persnahasta tulee revittyä liikaa”, hän tunnustaa.
Lehmiä on nyt 66 ja navettaa laajennettu niin, että myös kaikki nuorkarja mahtuu saman katon alle lehmien kanssa.
”Takaseinää piti jatkaa ja rakentaa uusi päätyseinä. Myös katto uusittiin.”
Robotti on Lelyn A4, joka on päivitetty tietotekniikan osalta vastaamaan A5:sta.
Lehmät palosta pelastaneet ukrainalaiset eivät työskentele enää Hämäläisen tilalla. Heidän jälkeensä töihin on onneksi löytynyt alasta innostunut nuori karjakko, joka joskus tuo siskonsakin avuksi töihin, jotta isäntä vapautuu navetalta esimerkiksi rehun tekoon.
”Yksin tässä hukkuisi työhön, kun kaikki valvonta ja hälytykset jäävät kuitenkin minulle. Paljon tulee nukuttua täällä talossa, kun ei jaksa ajaa kotiin 15 kilometrin päähän.”
Arto Hämäläinen valitsi jatkaa maidon tuottamista myös navetan tuhonneen tulipalon jälkeen. Kuva: Terhi TorikkaNavetan suhteen tehty ratkaisu tuntuu kuitenkin hyvältä nyt, kun tilat ovat valmiit ja tilanne alkaa olla tasaantunut.
Lomallekin Hämäläinen uskaltaa yhä lähteä, vaikka tulipalo sattui juuri loman alun aikaan vajaat neljä vuotta sitten.
”Ei ole jäänyt siitä mitään kammoa. Pakkohan täältä on välillä päästä myös pois, vaikka työstäni tykkäänkin”, Hämäläinen toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
