Salamasta alkanut tulipalo tuhosi viime elokuussa Arto Hämäläisen navetan maan tasalle. Kuva: Miska Puumala
Salama poltti navetan maan tasalle, kuin ihmeen kaupalla joka sorkka pelastui – Arto Hämäläisellä on nyt edessään ratkaiseva päätös
”Tällä kylällä on mahtava yhteishenki. Siitä minä olen todella kiitollinen.”
Palavasta navetasta pelastuneille lehmille löytyi väliaikaiset tilat, jotka ovat nyt käymässä ahtaiksi, Arto Hämäläinen kertoo. Kuva: Miska Puumala”Navetta palaa!”
Voiko lomaileva maidontuottaja sen pahempaa puhelua saada.
Arto Hämäläinen oli elokuun alussa lähtenyt kotitilaltaan Nurmeksen Valtimolta kohti Hyrynsalmen Ukkohallaa. Kaverin kanssa oli tarkoitus osallistua veteraanimoottoripyöräilijöiden tapahtumaan.
Kaksikko oli päässyt puolimatkaan, Ristijärvelle, ja poikennut kahville. Yhtäkkiä puhelimeen alkoi tulvia viestejä ja puheluja.
”Sen kahvin maltoin hörpätä loppuun ja sitten käännyin takaisin.”
Onneksi Hämäläisen ei tarvinnut kantaa hirveää huolta eläimistä koko paluumatkan ajan. Siinä vaiheessa, kun tieto hänet tavoitti, kaikki 40 lypsävää ja nuorkarja oli jo saatu ulos palavasta parsinavetasta. ”Kaikki karvakorvat pelastuivat.”
Kotimiehinä oli sodan alta paennut ukrainalaispariskunta ja pariskunnan vaimon lähes 80-vuotias äiti, joka näki salaman iskevän.
”Heillä on valtavasti omatoimisuutta. He pistivät itsensä täysin likoon pelastustoimissa”, Hämäläinen kertoo herkistyen.
Myös isännän naapurissa asuva veli oli sattumalta paikalla ja pääsi heti auttamaan.
Kun Hämäläinen itse pääsi kotipihaan, navetta oli jo palanut lähes loppuun. Karja oli osittain karkuteillä, ja lähinaapurit ja kylänväki olivat paimentamassa eläimiä kokoon.
Oli onnenpotku, että karjalle löytyi saman tien sijoituspaikat. Lypsävät siirrettiin kuukautta aiemmin tyhjilleen jääneeseen navettaan, jossa lypsykalusto oli vielä täysin käyttökunnossa. ”Samana iltana päästiin jo lypsämään.”
Nuorkarjalle löytyi toinen tyhjilleen jäänyt navetta.
”Tällä kylällä on mahtava yhteishenki. Siitä minä olen tosi kiitollinen.”
Tuotanto jatkuu, vaikka kaikki onkin nyt astetta työläämpää ja monimutkaisempaa. Onneksi navetat ovat molemmat samalla suunnalla, joten yhdelle käynnille ei tule mittaa enempää kuin parikymmentä kilometriä.
”Vielähän tässä olisi aikaa eläkepäiviin.”
Koko syksy on mennyt tulevaa pohtiessa ja vaihtoehtoja laskiessa. Hämäläistä houkuttaisi jatkaa maidontuotantoa, sillä se on hänen mielestään yksi maailman parhaista ammateista, niin raskas kuin välillä onkin.
Karjan nykyiset tilat ovat käymässä ahtaiksi.
”Nyt on käynnissä selvitystyö, onko minun mahdollisuus päästä vuokralle entiselle robottitilalle, joka on viiden kilometrin päässä lehmien tämänhetkisestä sijoituspaikasta.”
Jos suunnitelma onnistuu, se olisi hyvä välivaihe ennen mahdollista uudisrakentamista.
Monet uuteen investoineet maitotilat ovat talousvaikeuksissa, mutta Hämäläiselle rakentaminen ei toisi valtavaa lisävelkaa.
”Vakuutussopimuksen mukaan vakuutusyhtiö maksaa rakentamisesta pinta-alaltaan vanhaa navettaa vastaavan osuuden. Mikä menee yli sen, jää minun kustannettavakseni.”
Tarjouspyyntöjä on jo jätetty. ”Mutta asiaa pitää pohtia tarkkaan pankin, ProAgrian, vakuutusyhtiön ja muiden sidosryhmien kanssa.” Pelkästä tekemisen halusta Hämäläinen ei aio rakentamaan lähteä, vaan laskelmien on osoitettava, että investointi kannattaa.
Maidontuotannon lopettaminen ei ole poissuljettu vaihtoehto. ”Tämän vuoden puolella aion päätöksen tehdä.”
Hämäläinen on 54-vuotias eronnut yhden tyttären isä. ”Vielähän tässä olisi aikaa eläkepäiviin”, hän pohtii.
Lohduton näky, joka ei kuitenkaan ole vienyt Arto Hämäläisen uskoa tulevaisuuteen ja maatalouteen. Kuva: Miska PuumalaVaikka takana on raskas syksy, Hämäläinen toteaa fyysisen jaksamisensa olevan hyvä. ”Ja on tämä henkinenkin jaksaminen ihan tasapainossa.”
Hän ei osaa itsekään tarkkaan selittää, mistä voimansa ja uskonsa maatalouteen ammentaa.
”Onhan tämä työ raskasta, ympäripyöreitä päiviä ja jatkuva vastuu karjasta. Viimeisin vastuunkantaja on aina yrittäjä ja omistaja, mutta se kuuluu yritysmaailmaan.”
Ukrainalaisista työntekijöistä on tullut Hämäläiselle jo ystäviä. ”Yhdessä tässä ponnistellaan. Meillä on hyviä keskusteluja ja huumoria löytyy.”
Sodan jaloista paenneet ukrainalaiset Boris ja Tania Timchenko auttoivat pelastamaan karjaa palavasta navetasta. Kuva: Miska Puumala- Osaston luetuimmat
