Ravitsemusterapeutti kertoo, miten makeita herkkuja kannattaa syödä – avainsanat ovat ”ajatuksella” ja ”ajan kanssa”

Mitä tulee mieleen sanasta ”sokeri”? Jos kyseessä ei ole kemiaan perehtynyt henkilö, ensimmäinen mielikuva sokerista on todennäköisesti jotain kilon kidesokeripussin tapaista.

Arkikielessä sokerilla tarkoitetaankin tavallisesti juuri tällaista elintarvikkeiden makeutuksessa käytettävää sokeria eli sakkaroosia, josta tässä jutussa puhutaan yksinkertaisesti vain sokerina. Sokeria valmistetaan Suomessa sokerijuurikkaasta ja maailmalla valtaosin sokeriruo’osta.

Kummastakin raaka-aineesta valmistettu sokeri koostuu sakkaroosista, joka pilkkoutuu elimistössä glukoosiksi ja fruktoosiksi.

Kotimainen sokeri valmistetaan sokerijuurikkaasta, mutta maailmalla sokeria valmistetaan yleisemmin sokeriruo’osta. Kuvituskuva. Kuva: Jarno Mela

Sokeri on yksi monista ravitsemukseen liittyvistä asioista, jonka saantiin ravitsemussuosituksissa kehotetaan kiinnittämään huomiota.

Liiallisen sokerinsyönnin suurin ongelma on siinä, että se on vain energiaa ilman ravintoaineita, kertoo Diabetesliiton ravitsemusterapeutti Eija Ruuskanen. Liiallinen energia puolestaan kerryttää ajan mittaan herkästi ylipainoa, mikä puolestaan altistaa monenlaisille terveyspulmille.

Ruuskanen jakaa ruuasta saadut sokerit karkeasti arkituotteiden sokeriin ja herkkusokeriin.

Arkituotteiden sokerilla hän tarkoittaa sokeria sellaisissa tuotteissa, joiden pääpointti ei ole ylitsepursuava makeus. Tällaisia ovat esimerkiksi jugurtit, murot, myslit, välipalakeksit, leipä, vihannessäilykkeet, ketsuppi ja salaatinkastikkeet.

Arkituotteiden sokerilla ei Ruuskasen mukaan yleensä tarvitse määräänsä enempää vaivata päätänsä, jos sokeri on näissä tuotteissa mausteenomaisessa käytössä eivätkä käyttömäärät ole tolkuttomia.

Esimerkiksi leipään, vihannessäilykkeisiin ja erilaisiin maustekastikkeisiin sokeri tuo lisämakua ja parantaa säilyvyyttä.

Jugurttien, murojen ja myslien sokerimäärät vaihtelevat. Ruuskasen mukaan varminta näistä tuotteista on valita sydänmerkillä varustettu tuote, sillä siinä sokeria on maltillisesti.

Herkkusokerilla Ruuskanen puolestaan tarkoittaa makeisten, leivonnaisten, limujen ja muiden herkkutuotteiden sokeria. Tällainenkaan sokerinkäyttö ei ole kiellettyä edes diabeetikoilta, mutta Ruuskanen kehottaa pohtimaan, missä ja miten makeat makupalansa nauttii.

”Pidän termistä ’harkittu herkuttelu’, sillä se kuvaa sitä, että kun syödään herkkua, syödään sitä sitten ajan kanssa ja ajatuksella.”

Makeat herkut kuuluvat sosiaaliseen elämään, juhlahetkiin ja arjen kohottajiksi. Siispä onkin parempi sallia itselleen päivittäinen jälkiruoka ja nauttia hyvällä omallatunnolla kakkua juhlissa kuin kokea morkkista makean syömisestä.

”Huonon omantunnon poteminen vie nautinnon syömisestä, eli herkkuhetki menee ikään kuin hukkaan”, Ruuskanen kuvailee.

Toinen huono tapa mutustaa makeaa on mättää herkkuja kitusiin niin, ettei sitä edes huomaa. Esimerkiksi töihin tai ajomatkalle ei siis kannata Ruuskasen mukaan varata kaveriksi karkkipussia, vaan säästää namit hetkeen, jolloin niitä voi syödä oikein nautiskellen ja ehkäpä vielä seurassa.

Kun makeaa syö ajatuksella, sen määrä pysyy paremmin hallinnassa, eikä sillä tule korvattua varsinaisia aterioita, Ruuskanen sanoo.

Makeat herkut kuuluvat arjen kohottajiksi ja juhlahetkiin. Silloin, kun niitä nauttii, kannattaa oikein ajatuksella keskittyä herkkujen makuun, ravitsemusterapeutti Eija Ruuskanen neuvoo. Kuvan henkilö ei liity juttuun. Kuva: Lari Lievonen

Sokerit kannattaa aina mieluummin syödä kuin juoda, Ruuskanen huomauttaa. Limsat ja mehut ovat nimittäin sekä happamia että makeita, mikä tarkoittaa suun bakteereille muhkeaa buffettia.

Ruuskanen huomauttaa, että usein esimerkiksi tuoremehuja pidetään parempana vaihtoehtona kuin limuja, mutta hampaiden kannalta ne ovat yhtä kehnoja vaihtoehtoja ja kummassakin sokerit ovat vapaassa muodossa.

Kannattaa aina mieluummin syödä omena tai appelsiini kuin juoda samaa hedelmää mehuna, Ruuskanen tiivistää. Nestemäisessä olomuodossa sokeria saa nopeasti ison määrän, mutta syödessä ja pureskellessa kylläisyyskeskus pysyy paremmin perässä. Lisäksi hedelmiä syömällä saa kuituja ja vitamiineja.

”Ainoa järkevä janojuoma on vesi, ja kaikki muut juomat kannattaa hörppiä aterioiden yhteydessä”, Ruuskanen lisää.