Hyvät lapsuuden kokemukset siirtyvät helpommin seuraavalle sukupolvelle kuin kielteiset. Jos esimerkiksi oma äiti on tarjonnut turvaa ja läheisyyttä, niin hyvin todennäköisesti näin toimii myös itse vanhempana, kertoo kasvatustieteen tohtori, professori Mirjam Kalland Helsingin yliopistosta. Kallad on myös lastenpsykoterapeutti.
”Jos on itse saanut lapsena riittävästi lohtua ja turvaa, on kokenut olevansa hyväksytty ja rakastettu ja kotona on ollut säännölliset arkirutiinit, niin hyvin todennäköisesti näitä asioita toistaa itse vanhempana. Jos vaikka oma vanhempi on ’puhaltanut pipin pois’ ja lohduttanut, näin käyttäytyy itsekin, kun oma lapsi saa haavan”, Kalland avaa.
Turvallisen äidin tai isän kanssa varttuminen mahdollistaa hänen mukaansa myös sen, että pystyy itse myös muuttumaan vanhempana.
Toisaalta muillakin lapsuuden ja aikuisuuden ihmissuhteilla on merkitystä siinä, millainen vanhempi itse on. Vanhemmaksi kehittyy paitsi omien kokemusten kautta myös oppimalla ja katsomalla mallia muilta.
”Jopa hyvä kirjallisuus voi olla suojaava tekijä vanhemmuudessa. Vaikka omalta äidiltä ei olisi saanut hyvää vanhemman mallia, mutta on lukenut kirjoista hyvistä ja turvallisista äideistä, näitä malleja voi pyrkiä toistamaan myös itse vanhempana”, Kalland sanoo.
Kalldadin mukaan suurin osa lapsuudenperheessä väkivaltaa ja laiminlyöntiä kokeneista tai päihdeongelmaa nähneistä ei halua toistaa samoja asioita omien lasten kanssa.
Oman äidin vanhemmuuden malli ei siis automaattisesti periydy seuraavalle sukupolvelle.
”Vaikka olisi kokenut huonon lapsuuden, niin hyvä suhde puolisoon, isoäitiin, kummiin tai vaikkapa opettajaan voi toimia suojaavana tekijänä.”
Myös Mehiläisen vastaava pari- ja perhepsykoterapeutti Nona Avellán on samoilla linjoilla Kallandin kanssa.
”Se, että olemme kasvaneet tietyssä ympäristössä, ei tarkoita, että olemme vanhempiemme kopioita. Ihminen kasvaa ja kehittyy läpi elämän”, Avellán muistuttaa.
”On inhimillistä, että vanhemmat toistavat samoja virheitä mitä oma äiti tai isä on tehnyt.”
Entä jos kuitenkin päätyy toistamaan samoja virheitä kuin oma äitinsä?
Avellán muistuttaa armollisuudesta itseään kohtaan. Etenkin väsyneinä, sairaina, stressaantuneita tai puolison kanssa riidellessä, kyky säädellä omia tunteita lapselle madaltuu.
”On inhimillistä, että vanhemmat toistavat samoja virheitä mitä oma äiti tai isä on tehnyt. Ihmisiä me vain olemme. Virheistä voidaan oppia”, Avellán toteaa.
Avellánin mukaan tärkeintä on pysähtyä miettimään omaa vanhemmuuttaan ja pohtia sitä, missä haluaa kehittyä. Tilanteet lapsen kanssa voi myös aina korjata jälkikäteen, hän muistuttaa.
”Lasta voi lähestyä ja kertoa hänelle, että huomaa puhuneensa liian ankarasti. Kantamalla vastuuta omasta kovasta tai kohtuuttomasta reaktiosta vanhempi voi sillä tavoin korjata yhteyden lapseen”, Avellán kehottaa.
