Kyyneleet valuivat vielä narikassakin: Oulun teatterin Ovllá on kokemisen arvoinen

Nutukkaisiin pukeutunut pikkupoika jää katsomaan isänsä loittonevaa selkää.

Poika on Ovllá, Tenojokivarressa syntynyt saamelaislapsi, joka joutuu käymään koulua kaukana kotoa, nukkumaan vieraiden ihmisten kanssa ja unohtamaan oman perheensä kielen ja tavat.

Ovllá oppii koulussa, että on parempi piilottaa juurensa, ja alkaa puhua ja käyttäytyä kuten kuka tahansa suomalaislapsi. Painajaismaiset kokemukset vyöryvät mieleen, kun hänen oma lapsensa syntyy.

Pikku-Ovlláa esittää Joose Rasmus ja tämän isää Anders Rimpi. Kuva: Oulun teatteri / Jouni Porsanger

Oulun teatterin saamelaisooppera Ovllá kertoo ajasta, jolloin saamelaisia sorrettiin pakkosuomalaistamisen keinoin. Asuntolakouluihin sijoitettuja saamelaislapsia muun muassa kiellettiin puhumasta saamen kieltä.

Teoksen katselemisesta tulee hetkittäin paha olo, niin kuin pitääkin. On hienoa, miten taiteen avulla pystytään välittämään tietoa maamme synkästä historiasta, jota saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on viime joulukuussa julkaistussa raportissaan selvittänyt.

Ooppera taiteenlajina herättää monessa ennakkoluuloja. En itsekään lukeudu sen ylimmäksi ystäväksi, mutta tätä teosta voin lämpimästi suositella kaikille oopperakammoisillekin.

Ovllán rakastettua Ánnáa esittävän Ánne Máddji Heattan joiut kaikuvat kauniisti ja tuntuvat sielussa saakka.

Asuntolan johtajatar muistuttaa huvittavuuteen saakka perinteistä oopperadiivaa korkeine kampauksineen.

Päähenkilöä esittävän Emil Karlsénin ääni on hento, mikä sopii hyvin identiteettinsä kanssa hukassa olevalle Ovllálle.

Valtavan kahvipannun kääntöpuolelta paljastuu koti. Ánnán isä (Niko Valkeapää) tenttaa vävykokelastaan. Kuva: Oulun teatteri / Jouni Porsanger

Kipeästä aiheesta huolimatta tarinaa on vaivaton seurata. Älypuhelimeen ladattava tekstityssovellus on ehdoton, jotta suomeksi ja pohjoissaameksi käytävä dialogi avautuu.

Tammikuun puolivälissä ensi-iltansa saanut saamelaisooppera on yksi kulttuuripääkaupunki Oulun alkuvuoden päätapahtumista.

Yle esittää oopperan radiolähetyksenä 7. helmikuuta. Teosta kannattaa kuitenkin tulla katsomaan paikan päälle siksikin, että se on visuaalisesti niin näyttävä.

Mieleenpainuvia kohtauksia ovat muun muassa kaivosmiesten marssi, vävykokelaan hiillostus kahvipannun äärellä sekä paluu lapsuuden jokiveneen keinuntaan.

Viimeisen kohtauksen jälkeen katsojan kyyneleet vierivät poskille, eikä silmiä saa kuiviksi vielä narikassakaan.

Ovllá tervehtii äitiään (Sara Margrethe Oskal). Kuva: Oulun teatteri / Jouni Porsanger