Sata vuotta sitten viljelijöissä pelkoa herättänyt tuholainen on nykyään yksi Suomen tavallisimmista hyönteisistä

Vielä hieman yli sata vuotta sitten perhoslaji niitty-yökkönen (Charaeas graminis) ja ennen kaikkea sen toukkana tunnettu niittymato oli Suomen pelloilla sekavia kauhun tunteita herättänyt vierailija.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi 1900-luvun alussa, että niittymadot olivat moneltakin tilalta hävittäneet yli puolet heinäsadosta, minkä myötä viikatteen käyttö olisi kyseisillä kedoilla sinä kesänä turhaa.

Myös Maaseudun Tulevaisuudessa uutisoitiin sata vuotta sitten, kuinka monessa kylässä niittymato on ”hävittänyt huomattavia aloja vanhoja luonnonnurmia aivan pilalle”.

Helsingin yliopiston eläintieteen yksikön yliopistotutkija Lauri Kaila vahvistaa, että vielä sata vuotta sitten niitty-yökkösen toukka tosiaan oli ihmisen näkökulmasta ainakin hetkittäin paha riesa pelloilla.

Kailan mukaan niitty-yökkösen toukka teki tuhojaan elämällä maan rajassa, jossa se söi heinäkasvien lehtiä katkaisten niiden kasvun.

Nykyään niitty-yökkönen on edelleen varsin yleinen perhoslaji ympäri Suomen, mutta pelonsekaisia kuvauksia sen tuhoamista rehupelloista ei löydä enää muualta kuin historiasivuilta.

Biologiset prosessit ovat tunnetusti hitaita, joten miten on mahdollista, että vain vajaassa sadassa vuodessa pelätty tuhohyönteinen on muuttunut harmittomaksi perhoslajiksi, yhdeksi muiden joukossa?

Kailan mukaan keskeisin syy sille, ettei niitty-yökköstä enää pidetä uhkana pelloille, on varsin yksinkertainen: perhoslajin mieliheinää eli nurmilauhaa ei enää viljellä rehuksi yhtä ahkerasti kuin ennen.

”Ihmisen näkökulmasta juuri tuo niitty-yökkösen pääasiallinen ravintoheinä eli nurmilauha ei ole enää merkittävä rehukasvi.”

Kaila huomauttaa, että alkuperäisroduille kuten suomenkarjalle se kelpasi mainiosti, mutta nykykarjan kannalta nurmilauha on muuttunut aika merkityksettömäksi.

Ajan saatossa kyseinen heinälaji on korvautunut nykykarjalle paremmin sopivilla rehukasveilla kuten timoteilla – ne ovat myös ravintoaineiltaan parempia kuin nurmilauha.

Samalla myös niitty-yökkönen on muuttunut ihmisen näkökulmasta tuholaisesta varsin harmittomaksi hyönteiseksi.

Kailan mukaan lajista on perhosharrastajien parissa tullut yleisyytensä vuoksi jopa niin tavanomainen, ettei sen esiintymiseen tule varsinaisesti edes usein kiinnitettyä huomiota.

”Yksi perhonen muiden joukossa”, Kaila kiteyttää.

Niitty-yökkönen on edelleen yleinen perhoslaji suomalaisilla pelloilla.  Kuva: Helmut Diekmann

Mikäli kiinnostus niitty-yökköstä kohtaan kuitenkin herää, voi sen löytää todennäköisimmin kävelemällä elokuussa yöaikaan luonnonniityillä tai pakettipelloilla. Hyvällä tuurilla perhoseen voi törmätä myös päivällä.

Niitty-yökkösen elinkaari on monien perhoslajien tavoin lyhyt.

Se parittelee ensin niittyjen laella, minkä jälkeen naaras lähtee lennolle ja pudottelee munansa maahan. Niittymatona tunnettu toukka tulee ulos munasta seuraavana keväänä, yleensä huhtikuun alussa kevään lämpötiloista riippuen.

Tämän jälkeen toukka elää lähellä maanpintaa syöden heinäkasvien juuria ennen koteloitumistaan ja kuoriutumistaan täysikasvuiseksi perhoseksi.