Kotka on Suomen perhospääkaupunki
Uhanalaisia perhoslajeja on eniten siellä, missä perhosiakin, eli etelärannikolla. Kaikista uhanalaisin perhosyhteisö on kuitenkin ihan toisaalla.
Etelä-Suomen kunnissa perhoslajisto on yleisesti runsaampaa kuin pohjoisemmassa. Kuvan Amiraaliperhonen on kuvattu Salossa. Kuva: Jaana KankaanpääKotkan kaupunki on perhoslajistoltaan ykkönen Suomen kunnista, selviää Jyväskylän yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.
Tutkijat selvittivät perhoslajien määrää eri Suomen kunnissa vuosien 2001–2020 välillä Suomen Lajitietokeskukseen ilmoitettujen perhoshavaintojen avulla. Havaintoja oli ilmoitettu yhteensä kolme miljoonaa.
Tutkijoiden kehittämän lajikertymäkäyrämallin avulla voitiin tehdä aiempaa tarkempia arvioita eri kuntien perhoslajiston monimuotoisuudesta.
”Havaintoja oli riittävän paljon 97 kunnan perhoslajimäärien arviointiin. Malli suhteuttaa lajimääräarvion kussakin kunnassa samaan havaintomäärään ja lisää arvion vertailukelpoisuutta kuntien välillä”yliopistonlehtori Anssi Vähätalo selittää Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.
Uuden tutkimuksen mukaan perhoslajeja on etelärannikolla enemmän kuin pohjoisissa kunnissa. Kaikkein laajin lajikirjo oli Kotkassa, ja lähes samoihin lukuihin päästiin myös naapurikunnissa Haminassa ja Pyhtäällä.
”Suuri kasvi- ja perhoslajimäärä osoittaa kunnassa olevan myös lukuisia erityyppisiä elinympäristöjä”
Tutkimuksessa tarkasteltiin yhteensä 878 kotimaisen perhoslajin esiintymistä, mikä tutkijoiden mukaan edustaa suurta lajikirjoa. Runsas perhoslajisto kertoo siitä, että siellä on myös runsas kasvilajisto, sillä monet perhoset ovat ruokavaliostaan nirsoja, ja elää vain yhdellä tai muutamalla kasvilajilla.
”Suuri kasvi- ja perhoslajimäärä osoittaa kunnassa olevan myös lukuisia erityyppisiä elinympäristöjä”, Vähätalo selittää.
”Esimerkiksi Kotkassa on meren rannan lisäksi suuri suoalue Valkmusan kansallispuistossa.”
Suurimmassa vaarassa kadota on pohjoisessa Enontekiön kunnassa elävä perhosyhteisö, vaikka eri perhoslajien kokonaismäärä oli siellä pienin.
Syynä on perhosten elinympäristöjä uhkaava muutos. Syynä on se, että kylmiin olosuhteisiin tottuneet lajit alkavat olla viimeisellä rannalla.
”Tunturiylängöllä elävät lajit kuten tundrahopeatäplä eivät valitettavasti pysty siirtymään pohjoiseen edessä olevan Jäämeren takia”, Vähätalo sanoo.
Pohjoisten perhoslajien vääjäämättömältä vaikuttavaa sukupuuttoa voidaan kuitenkin hänen mukaansa viivyttää kehittämällä kestävää, luontoa kunnioittavaa matkailua.
Määrällisesti eniten uhanalaisia perhoslajeja oli kuitenkin etelärannikon kunnissa, missä perhoslajeja oli muutenkin eniten. Niissä tärkeää on huomioida elinympäristöjen monimuotoisuus kaavoituksessa.
- Osaston luetuimmat
