Jopa naapuri voi hakea osuutta perinnöstä, jos vainajalla ei ole perillisiä eikä testamenttia

Ilman lakimääräisiä perillisiä tai testamenttia kuolleen suomalaisen perii valtio.

Perillisten puutteesta huolimatta vainajan elämässä on voinut olla avopuoliso, seurustelukumppani tai läheinen auttaja. Henkilö on voinut olla vuosien ajan se arjessa kaikkein tärkein apu, mutta lain mukaan hän ei silti peri mitään.

Joissakin tilanteissa Valtiokonttori voi päättää toisin. Perinnönjättäjälle erityisen läheinen henkilö voi hakea valtiolle perintönä menevää omaisuutta itselleen ‒ kokonaan tai osittain.

”Yksityishenkilöiden hakemuksia tulee kymmeniä vuodessa”, kertoo Valtiokonttorin johtava juristi Marjukka Vallioniemi.

Yhteensä valtionperintöjä kertyy vuosittain noin neljäsataa kappaletta. Joka vuosi Valtiokonttori luovuttaa pesistä yhteensä muutaman miljoonan yksityisille hakijoille. Vuonna 2024 luovutettiin yhteensä yli 10 miljoonaa.

”Avopuoliso on tyypillinen henkilö, jolle omaisuutta voidaan luovuttaa – jopa koko kuolinpesä”, Vallioniemi sanoo.

Ilman testamenttia avopuolisolla ei lähtökohtaisesti ole perimisoikeutta, joten hakemus voi käytännössä olla ainoa tapa saada osuus kuolleen puolison omaisuudesta.

Valtiokonttorin ohjeissa erityisen läheinen ei tarkoita vain parisuhdetta.

Erityisen läheiseksi katsotaan esimerkiksi avopuoliso tai seurustelukumppani, mutta myös ystävä, naapuri tai kaukaisempi sukulainen, jos suhde on ollut poikkeuksellisen kiinteä ja siihen on liittynyt pitkäaikaista auttamista tai hoivaa.

Tavanomainen ystävyys tai pelkkä sukulaisuus perimysjärjestyksen ulkopuolella ei yksinään riitä perusteeksi omaisuuden luovuttamiselle.

Hakeminen ei ole kevyt muodollisuus, vaan läheisyys pitää pystyä todistamaan.

Valtiokonttorin hakulomake ohjaa kuvaamaan suhdetta konkreettisesti: kuinka usein vainajaa tavattiin eri elämänvaiheissa, mitä yhdessä tehtiin ja kuinka paljon auttamiseen kului aikaa.

Avopuoliso ei ilman testamenttia ole toisen puolison kuolinpesän osakas tai oikeutettu perintöön. Kuvituskuva. Kuva: Timo Heikkala

Hakemukseen on lisäksi liitettävä kahden suhteen tuntevan henkilön kirjallinen, valaehtoinen todistus.

Joidenkin omaisuuserien luovutukselle on vielä tarkempia edellytyksiä.

Jos valtiolla on erityinen käyttötarve kuolinpesään kuuluvalle kiinteistölle, kiinteistö voidaan luovuttaa yksityiselle hakijalle vain, jos hakija voi läheisyyden lisäksi osoittaa luovutuksen vastaavan vainajan viimeistä tahtoa.

Viimeinen tahto pitää pystyä perustelemaan ja todistajien on kuvattava mahdollisimman tarkasti, mitä vainaja oli aiheesta sanonut.

Ohjeen mukaan hakemus pitäisi toimittaa Valtiokonttoriin ennen kuin kuolemasta on kulunut vuosi.

”Kymmenistä hakemuksista osa hyväksytään, osa hylätään. Harkinta on tapauskohtaista”, Vallioniemi summaa.