Mummo lähti rollaattorikävelylle ja löytyi purosta

Metsän vierestä kuului naisen huutoa. Huuto rikkoi kesäpäivän hiljaisuuden, jossa kuului vain heinäsirkkojen sirinää ja tuulen huminaa.

Lähdin kulkemaan ääntä kohti. Löysin vanhan naisen makaamasta purossa. Naisen vartalo oli veden alla, pää pinnan yläpuolella.

Hyppäsin vaistomaisesti kengät jalassa puroon ja nostin rouvan ylävartaloa niin, ettei hänen päänsä uppoaisi veden alle. Rollaattori oli kaatunut kallelleen puron viereen.

Nainen ihmetteli, miten oli joutunut puroon. Hän oli lähtenyt rollaattorikävelylle nauttimaan kauniista kesäpäivästä.

Varmistelin rouvan tajunnantilaa ja kysyin, sattuiko häntä mihinkään. Ei kuulemma sattunut. Raajoissa oli muutama lievästi vuotava haava.

Pian tajusin, ettei hän pääse itse ylös purosta enkä minä saa häntä sieltä nostettua. Soitin ambulanssin, vaikka se oli hankalaa, kun piti kannatella toisella kädellä vanhusta.

Ambulanssilla tuntui kestävän pitkään. Odotellessa rouva ehti kertoa monta kertaa, miten oli lähtenyt kotoa tuttuihin metsäisiin niittymaisemiin ja miten hänen jalkansa oli pettänyt. Puhuminen vaikutti helpottavan hänen oloaan.

Vanhuksen hiukset olivat sekaisin, ja vaatteissa oli ummehtunut kellarinhaju. Haistoin myös alkoholin. Arvelin, että naisen joutuminen veteen oli johtunut tasapainovaikeudesta tai huomiokyvyn herpaantumisesta.

Viimein ambulanssi saapui. Ensihoitajat kiittivät minua ja kertoivat, että tämä rouva on heille jo ennestään tuttu.

Ilmeisesti samalle naiselle oli aikaisemminkin sattunut tapaturmia.

Tämä muutaman vuoden takainen tapaus kertoo myös resurssiongelmasta. Vanhukset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa, mikä näkyy ensihoidon hälytyksissä ja päivystyskäynneissä.

Ikääntyneiden päihdeongelmat ovat yleistyneet. Lähes puolet 65 vuotta täyttäneistä miehistä käyttää alkoholia runsaasti, naisista viidennes.

Läheiselle on raastavaa katsoa vierestä, kuinka vanhus menettää toimintakykyään riippuvuuden vuoksi tai rapistuu muistisairauden vuoksi.

Rouvaa pelastaessani ajattelin, että tämäkin ihminen on jonkun lapsi, äiti, sisarus ja ystävä, rakas mutta hauras.

Alkoholismi ja muut toimintakykyä rappeuttavat sairaudet rikkovat yhteisyyden ihmisten väliltä. Juuri yhteisyyttä jäämme kaipaamaan, kun koittaa aika lähteä tästä maailmasta.

Huonokuntoiset vanhukset jäävät pääasiassa läheisten vastuulle, kun eivät saa laitospaikkaa. Omaisten kuorma voi olla kohtuuton. Tämä rouva olisi tarvinnut apua päihdeongelmaansa, mutta syystä tai toisesta hän ei ollut sitä saanut tai halunnut.

Läheiset joutuvat vain toivomaan suojelusenkelin suojelusta. Myös meidän sivullisten on tärkeä pitää silmänsä auki ja olla valmiita auttamaan. Myöhemmin olemme itse avun tarvitsijoita.