Temosen perhe teki elokuvan, joka vetää katsojan hiljaiseksi

Raadollisen lumoava. Näillä sanoilla voi ylistää Tuukka Temosen ohjaamaa uutuuselokuvaa ”Meduusalla ei ole sydäntä”. Elokuva poikkeaa tavallisesta suomalaisesta filmivirrasta sekä juoneltaan että visuaalisilta ratkaisuiltaan.

Tuukka Temonen on hypännyt rohkeasti vaikeaan aiheeseen ohjatessaan elokuvan seksuaalisesta väkivallasta naisen näkökulmasta. Tässä voisi helposti sortua kliseisiin tai pehmoiluun, mutta niihin hän ei ajaudu.

Temonen täyttää ison osan elokuvastaan hiljaisuudella. Ja mykistymisen kokemuksen seksuaalinen väkivalta naiselle usein aiheuttaakin. Häpeän, syyllisyyden, vihan ja tuskan verkon, josta moni haluaisi vaieta iäksi.

Elokuva vakuuttaa perheen voimalla. Elokuvan Minna-äiti ja Silja-tytär ovat todellisessa elämässäkin äiti ja tytär, Helga ja Olga Temonen. Olga on Tuukka Temosen vaimo.

Minna kärsii alkoholiongelmasta, joka vaikuttaa Siljaan voimakkaasti. Alkoholiongelma johtuu todennäköisesti Minnan nuorena kokemasta seksuaalisesta väkivallasta.

Naapurin tytön roolissa nähdään niin ikään Temosten tytär Hilma, jonka roolihahmosta siivilöityy valoisaa lapsenomaisuutta.

Valkokankaalla perhe suoriutuu rautaisen autenttisesti rooleissaan.

Näyttelijä Eeva Eloranta tekee myös väkevän roolisuorituksen Minnan äitinä, jota varjostaa vanhuuden hauraus. Hän pelkää, ettei tytär koskaan toivu päihdeongelmastaan. Lisäksi häntä huolettaa lapsenlapsensa Siljan tulevaisuus.

Silja-tytär (Helga Temonen) ja Minna-äiti (Olga Temonen) ovat oikeassakin elämässä äiti ja tytär. Kuva: Antti Ruusuvuori

Elokuva käsittelee anteeksiannon vaikeutta, rikoksen seurauksia ja toisaalta myös rikoksen oikeutusta – jälkimmäisellä ei tarkoiteta kuitenkaan seksuaalirikosta vaan toisenlaista rikosta. Harva elokuva vetää niin hiljaiseksi.

Onko anteeksianto aina mahdollista? Entä voiko väkivallantekijä katua koskaan riittävästi?

Kysymys myös siitä, ovatko pahan ja oikean rajat sittenkään niin selkeitä kuin yhteiskunta ja ihmismieli ne määrittelevät, jää pyörimään mieleen.

Näyttelijä Olga Temonen ja ohjaaja Tuukka Temonen ovat aviopari. Kuva: Optipari

Elokuvan suola on yllätyksellisissä kuvakulmissa ja normeista poikkeavassa kuvaustyylissä. Persoonallisesta kuvauksesta vastaa Antti Ruusuvuori.

Välillä kamera sumentuu tai yksi kamera kuvaa henkilöä niin pitkään, että alkaa jo ahdistaa. Kuvaustyyli saa aikaiseksi tunteen, että kohta tilanne kärjistyy johonkin pahaan.

Erityisen herkälle ei voi elokuvaa välttämättä suositella, mutta toisaalta kykenin itse herkkänä katsomaan elokuvan. Ehkä se johtui siitä, että elokuvasta puuttuu raadollinen väkivalta.

Elokuvalle on annettava kunnia siitä, että synkkä asia saa ansaitsemansa näkyvyyden kysymyksiä herättelevässä, herkässä valossa.

Väitän, että moni seksuaalista väkivaltaa kokenut nainen ja alkoholiongelmaisen läheinen haluaisi elokuvan nähtyään kiittää ohjaajaa ja tekijöitä rohkeudesta antaa sanat kokemukselleen.

Konsta Hietanen esittää elokuvassa varakasta ja ystävällistä Lauria, joka yrittää perheen läheisenä auttaa Siljaa. 

Meduusalla ei ole sydäntä on nähtävissä elokuvateattereissa ja oli ensi-illassa 24.1.