Minitalossa kaikki on pelkistettyä. Kuva: Nina Kellokoski
Minitalo ja perinnetalo edustavat rakentamisen äärilaitoja, mutta niiden rakentajia yhdistää yksi asia
Matti Mäkelä asuu kunnostamassaan suuressa vanhassa hirsitalossa Lapualla. Matti Kuittinen puolestaan minitalossa Lohjalla. Mateilla riittää ideoita asunto-ongelmien ratkaisemiseksi maaseudulla.Tilaajalle
Matti Mäkelä (ylh.) siirsi ja kunnosti pohjalaisen perinnetalon. Matti Kuittinen (alh.) puolestaan suunnitteli minitalon. Kuva: Jarmo Panula, Päivikki Perko-Mäkelä, Nina Kellokoski, koonnut: Aatu JaakkolaPelastaisivatko minitalot maaseudun sekä Lapin turistikeskukset asuntopulalta? Vai pitäisikö panostaa tyhjinä rapistuvien vanhojen talojen kunnostukseen?
Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa vanhoja hirsitaloja tutkiva Matti Mäkelä kannustavat kiertotalouteen eli materiaalien kierrätykseen uusissa rakennuksissa ja samalla vanhojen rakennusten kunnostukseen tai siirtoon muualle.
”Kaikkein parasta olisi, kun ei tarvitsisi rakentaa yhtään mitään, vaan voisi hyödyntää jo olemassa olevia tiloja”, painottaa Kuittinen.
Samaa mieltä on Mäkelä.
”Meidän pitäisi kehittää korjausrakentamista, erityisesti perinnerakentamista”, hän sanoo.
Arkkitehti Kuittinen asuu suunnittelemassaan minitalossa Lohjalla ja väitöskirjatutkija Mäkelä kunnostamassaan vanhassa pohjalaisessa hirsitalossa Lapualla.
Kuittisen keväällä valmistunut musta minitalo Lohjan kaupungissa Uudellamaalla herättää enemmän ihmetystä kuin Mäkelän perinteinen hirsitalo Lapualla Etelä-Pohjanmaalla.
Minitalo näyttää ulkoa normaalia hienommalta työmaaparakilta. Arkkitehtuuri on todella pelkistettyä.
Alue on väljästi rakennettua pien- ja rivitaloaluetta ja vieressä on pieni metsäkaistale, jonne avautuu näkymä minitalon isosta ikkunasta. Tontti on vain noin 300 neliötä, mutta talon 34 neliöön mahtuu olohuone, keittosyvennys, makuuhuone ja -soppi sekä kylpyhuone, wc ja sauna. Talo lämpiää ilmalämpöpumpulla.
Minitaloja aiotaan rakentaa alueelle lisää. Kuittisen minitalo on osana Aalto-yliopiston tutkimusta rakentamisen kiertotaloudesta.
Kuittisen talossa on käytetty runsaasti kierrätettyjä materiaaleja julkisivun vuorauslaudoista alkaen. Talon kierrätysasteeksi on laskettu 56 prosenttia.
”Ihmiset ovat asuneet aiemminkin tosi pienissä kopperoissa. Sellaisiahan on ollut jo Samuli Paulaharjun kuvauksissa karjalaisesta ja savolaisesta asutuksesta.”
Matti Kuittinen
51-vuotias arkkitehti, joka työskentelee Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professorina.
Asuu suunnittelemassaan minitalossa Haikarin asuinalueella Lohjalla.
Kuittisen talo on osa Aalto-yliopiston Tiny Homes -tutkimusprojektia, joka tutkii pienten asuntojen vähäpäästöisyyttä ja resurssitehokkuutta.
Kuittisen mielestä pieni ja ennen kaikkea siirrettävä rakennus voi olla joissakin tapauksissa hyvä ratkaisu myös maaseudulla tai Lapin tunturikeskuksissa, joissa työntekijöille tarvitaan asuintiloja.
”Tilan tarvehan ratkaisee. Tärkeintä tietysti olisi löytää paikkakunnalta tyhjillään olevia rakennuksia, joita voisi kunnostaa.”
Kuittinen tähdentää, että uuden talon rakentaminen pitäisi olla aina viimeinen vaihtoehto.
”Jos asuminen ja työnteko liittyvät sellaisilla seuduilla olemiseen, joissa työtilanne ei välttämättä ole varma ja vakaa seuraavat vuosikymmenet, kannattaisi vakavasti harkita siirtokelpoista rakennusta. Mitä pienempi se on, sitä helpompi se on siirtää.”
Kuittinen puhuisi mieluummin kohtuukokoisesta kodista kuin pienikokoisesta.
”Liian pieni ei toimi esimerkiksi esteettömyyden tai etätöiden takia, mutta kohtuukokoisessa asunnossa on se etu, että se tarvitsee vähemmän materiaaleja rakentamiseen ja vähemmän energiaa käyttöön.”
Nämä kaksi seikkaa ovat hänen mielestään nyt erittäin tärkeitä, kun Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2035.
Matti Mäkelä siirsi perinnetalon Jalasjärveltä uudelle paikalleen Lapualle. Kuva: Jarmo PanulaMatti Mäkelä on Kuittisen tapaan kierrätysmateriaalien käytön lisäämisen ja siirrettävyyden kannalla. Mäkelän perheen oma hirsitalo on siirretty uudelle paikalleen Lapualle Jalasjärveltä, joka kuuluu nykyään Kurikkaan.
Mäkelä ei tyrmää uusia siirrettäviä minitaloja, joissa käytetään kierrätysmateriaaleja.
”Maaseudulla on ollut aina pieniä mökkejä.”
Hän kuitenkin muistuttaa, että rakennuksen koko ei aina välttämättä ole ongelma.
”Iso rakennus voi olla osittain asuinkäytössä ja osittain jotain muuta, esimerkiksi varasto. Hirsitalot kestävät, ja osaa taloa voi pitää kylmillään talvella.”
Matti Mäkelä
53-vuotias tutkija, joka tekee väitöskirjaa pohjalaistaloista
Työskentelee Seinäjoella Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusryhmässä
Mäkelän perhe siirsi vanhan pohjalaistalon itselleen kotitaloksi Lapualle vuosina 2005–2008.
Mäkelä pelkää, että maaseudun kunnostuskelpoiset tai siirrettävät hirsitalot unohdetaan. Hylättyjä taloja näkyy maaseudulla yhä enemmän eikä restaurointialan koulutusta ole tarpeeksi.
”Olen oikeasti huolestunut maaseudun kulttuuriperinnöstä. Se on tuhoutumassa.”
Mäkelä tietää hyvin, että monissa perheissä ja suvuissa on tullut suuria ongelmia siitä, mitä omaisuudelle ja rakennuksille tehdään.
”Toivoisin, että perikunnat Suomessa lopettaisivat omaisuutensa haaskaamisen. Meillä on tuhoutumassa niin paljon todella hyvää rakennuskantaa.”
Mäkelän mielestä perinteisen hirsirakentamisen lamasalvostekniikka on nerokas keksintö ja mahdollistaa rakennusten siirron. Kuva: Päivikki Perko-MäkeläPerinteiset hirsirakennukset ovat Mäkelän mielestä ekologisen rakentamisen ja kiertotalouden mallirakennuksia.
”Niiden elinkaari on valtavan pitkä. Ne on tehty luonnonmateriaaleista ja ovat korjauskelpoisia eli niitä voidaan ylläpitää ja korjata.”
Mäkelän mukaan perinteinen hirsirakentaminen eli lamasalvostekniikka on nerokas kansainvälisestikin.
”Tekniikka mahdollistaa rakennusten siirron, mikä olisi monissa tapauksissa viisasta. Työergonomisesti on aina helpompaa, jos pääsee korjaamaan rakennuksen paikalleen. On kuitenkin paljon sellaisia rakennuksia, joilla ei ole tulevaisuutta niillä paikoilla, missä niitä on.”
Hän toivoisi, että hirsitalojen siirrot toteutettaisiin perinteiseen tapaan.
”Perinteinen tapa on siirtää kaikki. Eli ei siis siirrettäisi pelkkää rakennuksen runkoa, vaan kaikki, myös katot, lattiat, ikkunat ja ovet. Silloin säilyy myös rakennuksen arvo kulttuuriperintönä.”
Toki uunit joudutaan muuraamaan uudestaan.
”Perinteinen hirsitalo on ollut rakennussarja.”
Minitalosta löytyvät kaikki omakotitalon mukavuudet. Kuva: Nina KellokoskiMatti Kuittinen muistuttaa, että perikuntien omistamissa vanhoissa taloissa on usein tunteet pelissä. Hän suosittelee käyttämättömän talon vuokraamista tai myymistä, mutta kannattaa myös talon siirtoa ja materiaalien kierrätystä.
”Voisiko talon tai mökin panna kunnioittavalla tavalla osiksi ja käyttää osat uuden rakennuksen materiaaliksi? Näin se saisi arvokkaan elämän.”
Taloudellinen kannuste voisi hänestä helpottaa päätöksiä.
”Olisi luotava helppo paketti. Selkeä malli varmasti kannustaisi. Joko kolmas sektori tai parhaimmillaan ELY-keskus voisi olla jossakin roolissa.”
Kolmannen sektorin toimijoilla tarkoitetaan muun muassa yhdistyksiä, osuuskuntia ja säätiöitä.
Kuittinen ei suinkaan tarkoita sitä, että arvokkaita kulttuuriperintökohteita alettaisiin purkaa.
”Pitäisi löytää ratkaisu, jossa arvokkaat ja aikakaudelleen tyypilliset rakennukset saataisiin pidettyä omalla paikallaan tai siirrettyä kokonaisina jonnekin muualle, missä niillä käyttöä.”
Hän muistuttaa, että meillä on paljon sellaista rakennuskantaa, jota ei lasketa arvokkaaksi kulttuuriperinnöksi, mutta niissä on paljon materiaaleja, jotka voisi käyttää uudelleen.
”Rakentamisessa pitäisi siirtyä vahvasti kiertotalouden suuntaan. Ne markkinat pitäisi saada toimimaan. Joissakin kohteissa voisi olla halutumpaa käyttää mieluummin vanhaa tuotetta kuin uutta”, Kuittinen sanoo.
Tunnepuolen kannusteena vois hänen mielestään olla esimerkiksi joko moraalinen tai hyväntekemiseen tai anteliaisuuteen liittyvä teema.
”Eli annetaan talon resursseille, jotka ovat palvelleet rakkaudella aiempia sukupolvia, mahdollisuus palvella rakkaudella jotakin muuta – ilman että talo lahoaa johonkin”, Kuittinen maalailee.
Matti Mäkelän mielestä perinteistä rakentamista ja teknologiapuolta uudemmasta rakentamisesta pitäisi yhdistää.
”Yritetään valita molemmista hyvät puolet, mutta ei niin, että tehdään vain yhtä juttua.”
Hän muistuttaa, että sekä ekologisen asumisen kannalta että meidän kulttuuriperintömme kannalta maaseutu on avainasemassa.
”Se on maaseudulle tietynlainen erottautumistekijä suhteessa kasvukeskuksiin, koska valitettavasti on paljon esimerkkejä siitä, että kasvukeskuksissa vanhaa rakennuskantaa ei juuri enää ole.”
Mäkelä on työnsä takia usein vieraillut Ruotsissa, jossa vanhaan rakennuskantaan suhtaudutaan hänen mukaansa kunnioittavammin kuin Suomessa.
”Meillä on silmien avaamisen paikka. Meidän pitäisi oikeasti nähdä, mikä meillä on arvokasta. Vedotaan aina, että Ruotsissa ollaan rikkaampia, mutta kyllä tämä on asenteista kiinni.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
