Marjastinko riittävästi? Kevät paljastaa totuuden

Ruokaa tulee enimmäkseen ostettua kaupasta. Yksi tuoteryhmä tekee kuitenkin poikkeuksen: marjat pyrimme keräämään itse. Kesän ja syksyn satokuukausina noukimme, puhdistamme ja pakastamme, kunnes seuraavan talven varasto alkaa näyttää turvatulta.

Miksi ihmeessä? Pieni omavaraisuus tuo kummaa tyydytystä. Marjastus on mukava ja hyödyllinen tapa viettää aikaa ulkona. Tulee käytyä tutuilla marjapaikoilla ja haravoitua täysin uusiakin maastoja. Seuraamme myös aktiivisesti paikallisten marjatilojen itsepoimintamahdollisuuksia.

Valikoimaan kuuluu sekä metsässä että puutarhassa ja pellolla kasvaneita marjoja. Monipuolisuus ja vaihtelu on tässäkin kivaa, pelkkä mustikka kävisi tylsäksi.

Vaan suunnitelmatalous ei ole helppoa. Varsinkaan eri marjalajien satoa on mahdotonta tietää ennalta, koska sää tekee omat tepposensa. Kuivuus saattaa viedä mustikat ja sadekuurot pudottaa vatut. Niinpä eri marjalajien suhteelliset osuudet vaihtelevat voimakkaasti vuosittain.

Edellisvuonna onnistuimme määrän puolesta, varastot riittivät.

Viime kesänä arvioimme, että mustikkaa kertyi jo ämpärillinen liikaa. Puolitoista litraa viikossa piti riittää. Nyt tilanne näyttää kuitenkin siltä, että pakastin tyhjentyy kesäkuun alussa.

Mansikkakauden alkuun on siitä vielä monta viikkoa. Metsämansikoista on hieman apua, mutta niitä on vaikea löytää riittävästi edes hetkelliseen kulutustarpeeseen.

Pitkin hampain on käytävä marketin pakastealtaalla. Valinta on vaikeaa. Anonyymia mustikkaa ei tee mieli kaiken ihmiskauppauutisoinnin jälkeen. Mansikassa taas on verrattain suuret torjunta-ainejäämät. Yksi perheenjäsen ei pidä mustaherukoista.

Tämä on vakava muistutus: tänä kesänä on marjastettava entistä ahkerammin.