Irtokarkkihylly kevenee joka lauantai, kun makeannälkäiset suomalaiset kauhovat herkkuja mukaan – myös hintatason nousulla on ollut vaikutusta

Jos on ostanut irtomakeisia jo markka-aikaan, ei ole välttämättä päässyt itse kauhan varteen. Kioskin myyjä saattoi olla välissä, ennen kuin parin markan arvoiset, tarkkaan valitut herkut vaihtoivat omistajaa.

Nykyään irtokarkkien ostaja saa punnita namivalintojaan karkkihyllyn edessä kaikessa rauhassa ja oma kauha kädessä. Mutta mitä keskivertosuomalainen nappaa herkkulaareista mukaansa?

Tiiviin vastauksen antaa Candy Townin toimitusjohtaja Tero Nurminen.

”Suklaa on tietysti kestosuosikki, mutta nykyään kirpeys on iso juttu. Salmiakit ja lakut ovat sen sijaan hiipumaan päin.”

Candy Townin tarina alkoi vuonna 2014 elokuvavuokraamona tunnetun Film Townin kyljestä. Suoratoistopalvelut olivat rantautuneet Suomeen paria vuotta aiemmin, ja elokuvien vuokraaminen alkoi vaikuttaa auringonlaskun alalta.

Elokuvien katsomiseen oli kuitenkin totuttu yhdistämään namien napostelu, eikä suoratoistopalvelu auta akuuttiin makeannälkään. Siksi Film Town jäi, mutta Candy Town on pysynyt.

Irtokarkkien myynti kasvaa vuosi vuodelta, Nurminen kertoo, ja syitä karkkilaarien kauhomisen suosioon on hänen mukaansa monia.

Ensinnäkin irtokarkit tarjoavat mahdollisuuden valita juuri sen verran ja juuri sellaisia makeisia, kun sillä hetkellä tekee mieli. Tällä tavoin hävikki vähenee.

Myös hinnalla on vaikutusta, sillä irtokarkkeja myydään karamellien keskihinnalla. Tämän vuoksi tarkka kuluttaja saattaa ostaa suosikkiherkkunsa mieluummin irtokarkkihyllystä kuin valmiissa pakkauksessa.

”Yleinen hintatason nousu on näkynyt meillä myynnin kasvuna”, Nurminen kertoo.

Nykyään Candy Townilla on 38 myymälää ja verkkokauppa. Suosiotaan ovat viime vuosina kasvattaneet yrityksille räätälöidyt namikipot.

Kaarinan Piispanristillä päämajaansa pitävän Candy Townin varastossa erilaisia makeissortteja on melkein neljäsataa. Suurimmissa myymälöissä on tarjolla käytännössä koko valikoima, ja keskivertomyymälään mahtuu kolmisensataa namilaaria.

Vuosittain uutuuksia otetaan kokeiluun 25–40, Nurminen kertoo.

”Jos uutuus kiinnostaa, tilaamme toisenkin lavan, ja jos ei kiinnosta, kokeilemme jotain muuta.”

Nurminen korostaa, että valikoimaa pitää uudistaa, jotta kuluttajien mielenkiinto säilyy. Kun uusia makuja otetaan kokeiluun, vähemmän suosittuja pitää vastaavasti poistaa valikoimasta sama määrä.

Yksityishenkilö ostaa irtokarkkeja keskimäärin kuudella eurolla, Nurminen kertoo. Summalla saa nelisensataa grammaa karamellia.

Salmiakkien ja lakujen suosio on hiipumaan päin irtokarkkihyllyssä. Kuva: Kimmo Haimi

Toisaalta kestosuosikkeihin ei ole syytä kajota. 20 suosituimman irtokarkin lista näyttää Nurmisen mukaan vuodesta toiseen käytännössä samalta. Listalle mahtuu monta Fazerin ja Pandan suklaata ja Fazerilta lisäksi hedelmäkarkkeja.

Ykkössuosikin paikalla on, ehkä hieman yllättävästi, norjalaisen Brynildin nami nimeltä Napero. Pienet, värikkäät makeiset muistuttavat herne-maissi-paprika-sekoitusta, ja niiden suosiota selittänee pieni koko. Pikkunamit sujahtavat helposti monen karkinsyöjän pussiin.

Irtokarkkien myyntipiikki nähdään Nurmisen mukaan joka viikko yleensä lauantaina ja joskus perjantaina. Vuodenajoista irtokarkkeja menee eniten syksyllä, kun illat pimenevät, lämpötilat laskevat ja tv-sarjat alkavat kesätauon jälkeen.

Vuodenajat vaikuttavat ostajien suosioon siten, että syksyllä ja talvella korostuvat suklaamakeiset, kun taas kevätauringon pilkottaessa mieliteot vaihtuvat hedelmäisempiin makuihin.