Kaisa Häkkinen nimitettiin 2020 tieteen akateemikoksi. ”Se ei muuttanut elämääni, enkä taida edes näyttää akateemikolta.” Kuva: Kari Salonen
Sika säkissä ja päivä pulkassa – Kaisa Häkkinen kertoo, mitä vanhat sanonnat tarkoittavat
Tieteen akateemikko Kaisa Häkkinen kokosi kirjan suomalaisista sanonnoista. Monet niistä ovat peräisin maaseudulta.Tilaajalle
Sian säkissä ostaminen tarkoittaa, että jotain tehdään puutteellisen tiedon varassa. Keskiajan Saksan veijarikertomuksessa säkissä myytiin kissanraato jäniksenä. Kuva: Aino SaarikiviSuomen kieli on täynnä iskeviä sanontoja, sellaisia kuin vauhdikasta liikkumista kuvaava ”hippulat vinkuvat”.
”Se on hyvä esimerkki sanonnasta, josta ei tarvitse tietää alkuperää, riittää että osaa käyttää sitä oikeassa yhteydessä”, sanoo kielitieteilijä Kaisa Häkkinen.
”Kukaan ei enää oikein tiedä mitä ne hippulat ovat, mutta useimmat tietävät, miten juostaan niin että hippulat vinkuvat.”
Kaikki sanonnat eivät vielä ole kirjoissa ja kansissa.
Uudessa kirjassaan Tikusta asiaa Häkkinen selittää sen todennäköisintä taustaa. Satakuntalais- ja hämäläismurteissa on ajeltu hippularattailla. Vinkuvat hippulat voivat tarkoittaa rattaiden ulokkeita, joissa ilmavirta pitää ääntä kovalla vauhdilla ajettaessa.
Kirjaansa Häkkinen kokosi 137 muutakin vakiintunutta sanontaa merkityksineen ja syntyhistorioineen. Ovatko suomalaiset sanonnat nyt kirjoissa ja kansissa?
”Ei suinkaan, vain pienen pieni osa niistä”, Häkkinen naurahtaa.
Hän on jo keskustellut kustantajan kanssa jatko-osasta, joka voisi ilmestyä ehkä ensi vuonna.
Vanhimmat kirjaan kootuista sanonnoista ovat peräisin Raamatusta sekä antiikin Kreikasta ja Roomasta.
Jälkimmäisiä ovat esimerkiksi ”Akilleen kantapää”, ”seireenien laulu”, ”arpa on heitetty” ja ”sinäkin, Brutukseni”.
Akilleen kantapää on sikäli kiinnostava, että monet radionkuuntelijat tai someseuraajat tuntevat siitä versioidun ”Aristoteleen kantapään”.
Kirjaan pääsi myös ”ei mennyt kuin Strömsössä”.
Kyseessä on humoristinen esimerkki niin sanotusta fraasirikoksesta eli siitä, kun vakiintunutta sanontaa käytetään pieleen.
Aristoteleen kantapää on hyvin tuttu myös Häkkiselle sekä ohjelman kuuntelijan että asiantuntijavieraan roolissa.
”Ohjelman vetäjä Pasi Heikura laski, että olen vieraillut siellä 11 kertaa.”
Tikusta asiaa -kirjan uudehkoja sanontoja ovat esimerkiksi ”ei mennyt kuin Strömsössä” sekä pääministeri Anneli Jäätteenmäen eduskuntapuheesta levinnyt ”pyytämättä ja yllätyksenä”.
”Kirja perustuu pitkälti niihin kysymyksiin, joita minulta on aiemmin kysytty. Ajattelin, että lukijallekin on hauskempaa, jos mukana on sekä vanhoja että melko uusia sanontoja.”
Raamatun asema suomalaisten sanonnoissa on vankkumaton.
”Raamattu oli pitkän aikaa lähes ainoa kirja, jonka suomalaiset tunsivat. Sieltä peräisin olevat sanonnat ovat tunnettuja melkein maailmanlaajuisesti ja käytössä useissa kielissä”, Häkkinen selittää.
Otetaan vaikka Jeesuksen vuorisaarnasta eli Matteuksen evankeliumista tuttu, mutta suomalaista rakennusperinnettä kuvaava ”malka silmässä”.
Hirsi silmässä kuulostaa hurjemmalta kuin malka silmässä.
Entisajan tuohikatoissa oli tuohilevyjen päällä malkoja eli puita, jotka pitivät katteen paikallaan. Sanonnassa malka on vertauskuva isolle virheelle.
Sekä Mikael Agricolan 1600-luvun käännöksessä että nykyisessä Kirkkoraamatussa malan sijasta kirjoitetaan hirrestä.
Malka-sanaan tottunut lukija oikein hätkähtää, että niinkö jykevää puutavaraa omasta silmästä löytyykin, vaikka veljen silmässä nähdään jo raiska eli rikka eli roska.
”Siinä on viisi hirttä poikki”, jyrähtää isäntä, ja pirttiin astunut vieras ymmärtää poistua niin että hippulat vinkuvat. Kuva: Aino SaarikiviHirret ovat pääosassa myös sanonnassa ”viisi hirttä poikki”. Se ei ole Raamatusta vaan kansan parista. Painokkaasti lausuttu ”siinä on viisi hirttä poikki” tarkoittaa tiukkaa lähtökäskyä.
Kaisa Häkkinen selittää kirjassaan, että kansanomaisessa rakennuskulttuurissa savupirtin oviaukko oli viiden järeän hirsikerran korkuinen.
Puhekielessä kyseinen komento voi olla hyvinkin vanha, mutta kirjoitetussa tekstissä sitä on käytetty ensimmäisen kerran 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Agraariajan sanonnat ovat käytössä, vaikka jokaista sanaa ei enää ymmärretä.
Erittäin monet sanonnat kuvastavat entisajan agraarikulttuuria, mikä ei ole ihme.
”Viime sotiin asti maalaisympäristö oli ihmisen tavallisin asuinpaikka. Kaupunkikulttuuri pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1960-luvulla, ja sen jälkeen maalaissanasto alkoi pikkuhiljaa unohtua. Mutta vaikka yksittäisen sanan merkitys voi jäädä nykyihmiseltä ymmärtämättä, vanhat sanonnat ovat edelleen voimissaan”, Häkkinen kertoo.
Kotieläimet esiintyvät useissa sanonnoissa. Tuttuja ovat ”ostaa sika säkissä” tai ”mennä hevonkuuseen”.
”Selvä pyy” ei ole niin selvä, kun oivaltaa sanonnan lopun: ”sanoi akka kun variksen ampu”.
Viljely voi hyvin sanontojen maailmassa. ”Erottaa jyvät akanoista”, ”maksaa potut pottuina”, ”panna kynttilä vakan alle” tai ”etsiä neulaa heinäsuovasta”.
Moni panee kynttilänsä vakan alle eli pitää kykynsä piilossa vastoin Jeesuksen kehotusta Matteuksen evankeliumissa. Kuva: Aino Saarikivi”Helppoa kuin heinänteko” saattaa hiukan ihmetyttää. Onhan se kuitenkin ollut ruumiillista työtä, jota tehtiin kiireessä sateen uhkaa peläten.
Helpoksi koettiin lämmin ja mukava heinäaika, ei itse työ, Häkkinen selittää kirjassaan.
Heinänteossa voitiin samalla pitää teerenpeliä.
Heinäaikaan sisältyi raatamisen ohella miellyttäviä piirteitä. Pellolle tuotiin ruokaa, juomaa ja kahvia, ja sen jälkeen otettiin pientareella nokoset. Heinätalkoisiin kokoontui nuorta väkeä, joka saattoi samalla pitää teerenpeliä.
Flirttailua tarkoittava teerenpeli esiintyy kirjoitetussa kielessä ensimmäisen kerran Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä (1870), ja sanomalehdissä teerenpeli yleistyi 1900-luvun alussa.
Vanhat sanonnat vievät myös metsään. ”Olla hakoteillä” tarkoittaa harhateille joutumista. Hakotie on ollut pitkospuista tehty polku, joka vei nevan tai hetteikön yli.
Hako on tarkoittanut myös havua tai muunlaista harhautumista. ”Hakolapseksi” sanottiin vanhassa lakikielessä avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta.
Kun päivä on pulkassa, puhe ei ole ahkiosta.
Myös toimistotyöläisten tuntemassa ”päivä pulkassa” -tokaisussa pulkka ei ole ahkio vaan torppariaikana käytössä ollut kirjanpitoväline.
Kun päivän työt oli tehty, kaksiosaiseen kapulaan veistettiin merkki taksvärkin suorittamisesta todisteeksi sekä isännälle että torpparille.
Entä mitä oikeastaan tarkoittaa ”haukkua pataluhaksi”?
Luha on murresana, joka tarkoitti huonokuntoista esinettä. Pata ei tässä yhteydessä ole keittoastia vaan samanlainen vahvikesana kuin adjektiiveissa patalaiska ja patavanhoillinen.
Kaisa Häkkisen oma suosikkisanonta on presidentti Mauno Koiviston käyttämä ”kyllä se siitä”. Kuva: Kari Salonen”Tupenrapinat” viittaa monen suomalaisen mielikuvissa pohjalaisiin puukkojunkkareihin.
Kirjallinen aineisto ei tue tätä tulkintaa. Koko sanonta kuului, että ”nyt tuli tupenrapinat, sanoi savolaisukko”. Tuppi ei rapise puukon vaan miekan esiin ottamisesta. Taustalla on vanhaa sotahistoriaa.
”Sanonnassa ei ole esiintynyt krapinaa, jota odottaisi eteläpohjalaisista murteista”, Häkkinen vahvistaa itäsuomalaisen miekkateorian.
Lähde: Kaisa Häkkinen: Tikusta asiaa. Suomalaisia sanontoja (Teos 2026)Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
