Tapoja syödä suklaarasia on kolme – mihin näistä tyypeistä sinä kuulut?

Mikä synnyttää sinulla joulumielen? Ajatuksemme voivat siirtyä arjesta juhlaan hitaasti ja vahvistua pienissä hetkissä.

Lapsen innostus ja riemu lähestyvästä juhlasta, ruokakaupan kaiuttimista kaikuvat joululaulut, maahan hiljalleen sateleva lumi, ikkunassa loistava joulutähti ja illan hämärään valoa tuova kynttilä voivat saada joulumielen heräämään.

Osalla työpaikoista loppuvuosi on kiireen täyttämä, kun pitäisi saada maailma valmiiksi ennen joulua, jolloin kaikki hiljenee ja pysähtyy.

Toisaalla aherrus taas jatkuu joulun lähestymisestä riippumatta samanlaisena. Vauvat autetaan maailmaan, sairaat hoidetaan, eläimet ruokitaan, tulipalot sammutetaan ja vettä, sähköä ja lämpöä toimitetaan läpi vuoden niin arkena kuin pyhänäkin.

Joulu on mielikuvissamme aikaa, jolloin arjen kiireen keskellä on tilaisuus levätä ja pysähtyä joulun sanoman ääreen läheisten kanssa. Jouluun liittyy samalla juhlista voimakkaimmin ihanteita, jotka eivät aina täyty.

Tavoitteet on asetettu liian korkealle, eikä niitä kyetä saavuttamaan yksin eikä yhdessä. Työn ja arjen kuormat voivat purkautua hallitsemattomasti, ja juhlan keskellä löydämme itsestämme arkisen puolen.

Joulumieli voi olla joskus koetuksella lähes mitättömien asioiden vuoksi. Oletteko jakaneet koskaan suklaarasiaa kenenkään kanssa? Ehkäpä olette silloin huomanneet, että suklaan ystävät voi jakaa kolmeen ryhmään.

Osa meistä syö rasiasta ensin omasta mielestään parhaat konvehdit ja jättää viimeisiksi vähemmän halutut. Toiset taas syövät ensin vähemmän halutut ja säästävät parhaat viimeiseksi, aivan kuin palkinnoksi.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat he, jotka syövät vain lempparinsa ja jättävät loput suosiolla syömättä. Suklaarasian jako onnistuu parhaiten silloin, kun parina on ihminen, kenen kanssa makumieltymykset menevät ristiin. Silloin joulumieli ei joudu koetukselle.

Joulua on vaikea väistää. Sen juhlinta saattaa herättää kiivaita keskusteluja vaikka siitä, milloin joululauluja voi alkaa kuunnella. Oikeiden jouluihmisten mielestä koko kysymys taitaa olla tarpeeton. Heidän mielestään joulua voisi viettää vaikka puolet vuodesta.

Siten myös joululauluja voi soittaa milloin vain, kun jouluiset ajatukset valtaavat mielen. Radiotoimituksissa, kauppojen takahuoneissa ja monissa kodeissa tästä kysymyksestä saadaan todennäköisesti aikaan periaatteellinen keskustelu.

Olen ajatellut, että jouluperinteissä on ikiaikojen kuluessa kertynyttä viisautta. Ensimmäisen joulun puitteet tallissakin olivat vaatimattomat.

Muistan lapsuuden jouluista mummolasta parhaiten tunnelmat ja tuoksut; leppoisan hyörinän, juuri uunista pöydälle nostettujen piparien ja joulukakkujen mausteisen tuoksun, pöydällä loistavan hyasintin voimakkaan tuoksun ja porstuaan sulamaan kannetun joulukuusen metsäisen tuoksun.

Näistä tunnelmista joulu voi rakentua tänäänkin.