Tämä ikivanha tulisijatyyppi nostaa asunnon arvoa – erityisesti näitä ominaisuuksia arvostetaan

Kukapa ei olisi sivellyt vanhan kaakeliuunin pintaa ja ihaillut sen taiteellisia yksityiskohtia.

Yhä harvemmassa talossa niitä valitettavasti enää on. Purettuinakin ne käyvät hyvin ja välillä myös hyvällä hinnalla kaupaksi.

Kaakeliuuni Suomessa -kirjan kirjoittaja Minna Moisio toteaa teoksen alkupuheessa, että jokaisen asunnon myynti-ilmoituksessa kaakeliuuni muistetaan mainita, jos sellainen asunnossa on. Ostaja saa kaupan päälle tarinan ja kulttuurihistoriallisen lisäarvon.

Tällainen kaakeliuunin kaunis yksityiskohta löytyy Ehrensvärd-museosta Suomenlinnasta. Kuva: Anne Nisula

Kaakeliuunin omistajatkaan harvoin tuntevat mistä tehtaasta ne ovat tulleet ja mitä tyyliä ne edustavat. Tähän teos vastaa kattavasti.

Moisio on kulkenut yhdessä valokuvaaja Anne Nisulan kanssa 61 kohteessa eteläisessä Suomessa. Kuvia otettiin 142 kaakeliuunista sekä tämän kauniin tulisijan muurauksesta ja monista yksityiskohdista.

Mukana on komeiden yksilöiden lisäksi arkisia vakiomalleja.

Minna Moisio: Kaakeliuuni Suomessa. 301 s. Aviador. Kuva: Aviador

Kaakeliuunit toivat aikoinaan suuren parannuksen lämmitykseen. Niiden perusperiaate on lähes pari tuhatta vuotta vanha, mutta vasta 1700-luvulla tämä varaava ja savut pihalle toimittava tulisija alkoi tehdä tuloaan kunnolla Pohjolan perukoille.

Energiatehokkuus liitetään tähän päivään, mutta kaakeliuunin tuotekehittelyssä se oli keskiössä 1700-luvun Ruotsissa ja tietenkin Suomessa siinä sivussa.

Suurin ongelma oli, että lämpö karkasi harakoille. Kuningas huolestui asuntojen lämmityksen kuluttavan puuta liikaa ja uhkaavan jopa teollisuuden ja ruukkien energiansaantia. Hän vaati lisää varaavuutta.

Niinpä savulle kehiteltiin erilaisia reittejä näissä tiilistä muuratuissa ja keraamisilla kaakeleilla päällystetyissä tulisijoissa.

Pönttöuunin näköinen kaakeliuuni sijaitsee Loviisassa. Kuva: Anne Nisula

Kirja avaa näkymän kukoistavaan suomalaiseen kaakeliuuniteollisuuteen, joka hiipui nopeasti keskuslämmityksen yleistyessä. Aivan kokonaan kaakelien teko ei ole loppunut, mutta osaavia muuraajia voi olla vaikea löytää.

Millaisille vanhoille kaakeliuuneille sitten on kovin kysyntä? Kirjan mukaan ehjät kaakelit totta kai ovat rikkinäisiä paremmat ja alkuperäisellä paikalla sen olla pitää.

Erityisesti ihmiset tuntuvat arvostavan konjakinruskeita, sammaleenvihreitä ja koboltinsinisiä uuneja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.