Lapsuus 1960-luvun Punkalaitumella antoi eväät liikunnalliseen elämäntapaan. Kuva: Sanne Katainen
Näin saat liikuntaa samalla kun katsot televisiota, kertoo ikiliikkuja Anne-Maija
Kotiaskareiden ei tarvitse olla pakkopullaa. Fysioterapeutti Anne-Maija Saarinen kehottaa tauottamaan istumista ja lisäämään päivään hyötyliikuntaa.Tilaajalle
Fysioterapeutti Anne-Maija Saarinen näyttää Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston kuntosalilla, miten käsipainoilla tehdään vipunostoja. Kuva: Sanne KatainenJälkikäteen ajatellen ei ole ihme, että liikunnasta ja muiden liikuttamisesta tuli iso osa Anne-Maija Saarisen elämää. Lapsuus 1960-luvun Punkalaitumella antoi nimittäin melkoiset eväät liikunnalliseen elämäntapaan.
Kouluun oli matkaa viitisen kilometriä suuntaansa ja koulun jälkeen pelattiin kymmentä tikkua laudalla ja muita pihapelejä. Kaksi kertaa viikossa suuntana oli liikuntakerho, jossa kokeiltiin monipuolisesti eri lajeja.
Liikunnasta tuli Saariselle ura vasta pienen mutkan kautta, sillä ensin hän lähti kauppakouluun naapurikaupunki Huittisiin. Sieltä naapurikaupungista löytyi myös puoliso.
Kaupallinen ala sai kuitenkin vajaan vuosikymmenen jälkeen jäädä. Uusi ura vaati muuttoa pariksi vuodeksi Turkuun, mutta manööveri kannatti, sillä nyt Saarisella on takanaan yli 30 vuoden ura fysioterapeuttina.
Eläkkeelle Saarinen on aikeissa siirtyä vuoden 2026 loppupuolella.
”Eläköidyn oikein mieluusti näistä töistä, vaikka pidän työstäni ja koko sydämestäni olen saanut tätä tehdä.”
Työelämän keskipisteenä on ollut Huittisten sote-keskus, jossa Saarinen tekee työtä monenikäisten henkilöiden ja monenlaisten terveydellisten ja liikunnallisten pulmien parissa. Suurin osa yksilöterapian asiakkaista kaipaa apua tuki- ja liikuntaelinten vaivoihin tai neurologisiin pulmiin.
”Eläköidyn oikein mieluusti näistä töistä, vaikka pidän työstäni ja koko sydämestäni olen saanut tätä tehdä.”
Liikunta ei todellakaan jää Anne-Maija Saarisella työpaikalle, vaan liikunta nivoutuu hänen elämässään käytännössä kaikkeen. Aamuvirkkuna ihmisenä hän käy kaksi kertaa viikossa aamu-uinnilla ja repertuaariin kuuluu työ- ja muiden matkojen pyöräilyn lisäksi kävelyä, sauvakävelyä ja hiihtoa.
Eniten Saarista kuitenkin innostaa ryhmässä liikkuminen. Sen vuoksi hän onkin ollut vuosikymmenten ajan tuttu näky Huittisten Liikunnan ja Voimistelun (Hvolin) liikuntaryhmissä.
”Hvoli on sen verran syvästi kotiseurani, etten edes muista, mistä asti olen ollut jäsen ja mistä asti ohjannut heillä liikuntaa”, Saarinen naurahtaa.
Pienen muistelun jälkeen mieleen palaa, että aivan aluksi hän ohjasi äiti–lapsi-jumppaa. Saarisen tyttäret nimittäin syntyivät vuosina 1993 ja 1995, ja pienten lasten äitinä Saarinen tuli ajatelleeksi, että omien lasten lisäksi hän voisi kasvattaa muitakin lapsia liikunnalliseen elämäntapaan.
Saarisen omat lapset viihtyivät äitinsä ohjaamissa ryhmissä liikuntaleikkikouluun asti, minkä jälkeen jälkikasvu siirtyi liikunnassa omille teilleen. Äidin suunnitelma oli kuitenkin onnistunut, sillä liikuntakärpäsen puraisu vaikuttaa kolmikymppisten tyttärien elämässä edelleen.
Jos saa nuorena liikkumisen mallin, sillä voi olla yllättävänkin kauaskantoisia vaikutuksia, Anne-Maija Saarinen pohtii. Toisaalta sekin pitää muistaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta liikkumaan.
Vuosikymmenten kokemuksella Saarinen pystyy antamaan vinkin henkilölle, joka miettii, millaiseen liikuntaan uskaltaisi aloittelijana lähteä mukaan.
”Jos liikunnassa on jotain tanssillista juttua tai musiikin tahtiin liikkumista, se tuntuu heti vähemmän ryppyotsaiselta.”
Anne-Maija Saariselle Huittinen on elämän kiintopiste, sillä maaseudun rauhassa on kirjaimellisesti hyvä hengittää. Kuva: Sanne KatainenSaarinen on huolissaan erityisesti hyötyliikunnan vähenemisestä. Vaikka liikuntasuositukset sinänsä täyttyisivät, ei se yksistään riitä, jos koko muu arki on pelkkää istumista töissä ja vapaa-ajalla.
Hyötyliikunnan arvo on vähitellen ymmärretty, mutta vielä tämä ymmärrys ei välttämättä toteudu arjessa, Saarinen pohtii.
”Aivan kaikella liikkumisella on kiistatonta hyötyä sekä kehon että mielen terveydelle.”
Jos arki tuntuu kiireiseltä, eikä liikunnalle tahdo löytyä aikaa, Saarinen kannustaa ensi alkuun havainnoimaan, miten liikunnan saisi ujutettua arjen lomaan ilman, että liikkumaan tarvitsee erikseen lähteä.
Aluksi voi vaikka ottaa tavaksi nousta sohvalta seisomaan yhdellä jalalla tai tekemään kyykkyjä mainoskatkojen ajaksi. Tämän jälkeen olo on vaikka parin tunnin elokuvan jälkeen todennäköisesti pirteämpi, kuin jos olisi vain makoillut sohvalla koko ajan. Seuraavaksi voikin miettiä, voisiko tv:n katselun sijaan vaikka lähteä hoitamaan puutarhaa.
Kotiaskareista voi tehdä myös koko perheen tai vaikka kaveriporukan yhteisen ajanvietteen, Saarinen vinkkaa.
”Onhan vaikka haravointi mukavampaa seurassa, eikä siihen mene ikuisuuksia aikaa.”
Kotiaskareista voi tehdä myös koko perheen tai vaikka kaveriporukan yhteisen ajanvietteen, Anne-Maija Saarinen vinkkaa. Kuva: Sanne KatainenAnne-Maija Saarinen elää, kuten opettaa, sillä hänellä ja miehellään riittää yhteistä kotityösarkaa sekä kotona että mökillä, jotka kumpikin sijaitsevat vajaan 10 000 asukkaan Huittisissa Satakunnan kaakkoiskulmassa.
He ovat asuneet kotitalossaan puolentoista kilometrin päässä Huittisten keskustasta 1990-luvun lopulta asti. Kun perhe oli kasvanut kaksilapsiseksi, ajatus omasta, isosta pihasta ja lähimetsästä alkoi houkuttaa, jotta lapsilla olisi tilaa temmeltää.
”Tämä on meidän elämämme kiinnekohta ja paikka, johon palata. Maaseutumaisemassa sielu lepää, ja täällä on kirjaimellisesti hyvä hengittää”, Saarinen kuvailee.
Pariskunnan toinen rakas maapala sijaitsee Huittisten Huhtamossa noin 15 kilometrin päässä kotoa. Kyseessä on Saarisen puolison kotitila, jonka maita mies viljeli pitkään virkamiesuransa ohella.
Puolison lapsuudenkodista on sittemmin tullut perheen vapaa-ajanviettopaikka.
”Maaseutumaisemassa sielu lepää, ja täällä on kirjaimellisesti hyvä hengittää.”
Tulevaisuudensuunnitelmia Anne-Maija Saarisella on sen verran, että hän aikoo tehdä parhaansa pysyäkseen terveenä.
”Luulen, että liikunnalla on osansa siinä, ettei minulla ole toistaiseksi kremppoja ollut.”
Jos Saarinen ei ole vapaa-ajallaan liikkumassa, hänet saattaa löytää esimerkiksi suunnittelemasta tulevia matkoja. Hänellä on miehensä kanssa tapana tehdä joka kesä jokin kotimaanmatka ja lisäksi käydä ainakin kerran vuodessa ulkomailla.
Kreikka, Italia ja Egypti ja erityisesti näiden maiden historialliset nähtävyydet ovat olleet vakiokohteita, ja seuraavaksi pariskunnan on tarkoitus lähteä kokemaan Välimeri risteilyltä käsin.
Perheen tyttäret asuvat Turussa ja Tampereella, ja vanhemmat kätevästi siinä puolivälissä, joten perheenjäsenet kyläilevät puolin ja toisin. Äidillä ja tyttärillä on myös yhteinen ajanviete niihin kertoihin, kun tytöt käyvät lapsuudenkodissaan.
”Minulla on ihan hirveästi vuosikymmenten aikana kertyneitä askartelutarvikkeita, joten mietimme usein, kelle teemme yhdessä kortin”, Anne-Maija Saarinen kertoo.
Anne-Maija Saarinen työskentelee fysioterapeuttina Huittisten sote-keskuksessa. Kuva: Sanne KatainenAnne-Maija Saarinen
Syntynyt 1961 Punkalaitumella. Asuu Huittisissa Satakunnassa.
Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista lasta.
Työskentelee fysioterapeuttina Huittisten sote-keskuksessa.
Valmistui fysioterapeutiksi vuonna 1991 ja oli sitä ennen kouluttautunut kuntohoitajaksi ja merkantiksi.
Kuuluu Huittisten Voimistelu ja Liikunta ry:n (Hvolin) aktiiveihin. On ohjannut vuosien varrella seurassa monenlaista liikuntaa kuntosaliharjoittelua, kehonhuoltoa ja kesäisin puistojumppaa.
- Osaston luetuimmat
