
Vuodenvaihteen vapaat on taas lusittu, ja opiskelijatkin ovat palanneet takaisin opin saunaan. Harvassa yliopistossa luennot kuitenkaan alkavat tasatunnein, vaan itse asiassa vasta vartin myöhemmin.
Ovatko yliopisto-opiskelijat äärimmäisen huonoja ajanhallinnassa vai mistä tällainen akateeminen vartti on oikein saanut alkunsa? Jäljet johtavat niinkin kauas kuin 1100-luvun Bolognaan, jonka yliopistoa pidetään länsimaisen maailman vanhimpana.
Tuohon aikaan kellään ei ollut ranteessaan tai taskussaan laitetta, josta tarkan kellonajan olisi voinut tarkistaa. Kaikki yliopiston opettajat ja opiskelijat kuitenkin asuivat opinahjon välittömässä läheisyydessä, joten kun kirkonkello löi tietyn tasatunnin merkiksi, väki osasi alkaa valua kohti yliopistoa. Vartissa kaikki asianosaiset ehtivät perille.
Tällainen akateemisen vartin perinne siirtyi vähitellen muuallekin Eurooppaan. Suurkaupungeista, kuten Pariisista, tapa eteni lopulta Ruotsin vanhimpaan, vuonna 1477 perustettuun Uppsalan yliopistoon. Myös Uppsalassa yliopistoväki pysytteli yliopiston ja samalla tuomiokirkon lähistöllä ja pystyi laskemaan kellonlyönneistä tasatunnit ja ehtimään vartissa luentosaliin.
Uppsalasta akateemisen vartin perinne eteni vuonna 1640 perustettuun Turun Akatemiaan. Kyseessä on nykyisen Helsingin yliopiston edeltäjä, sillä Turun palon jälkeen vuonna 1828 akatemia siirrettiin uuteen pääkaupunkiin ja nimettiin Suomen keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi.
Edelleen monissa suomalaisyliopistoissa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden pitää sisäistää, mitä eroa on sillä, että luennon alkamisajankohdaksi on merkitty joko kello 10 tai 10.00.
Pelkkä kello 10 tarkoittaa luennon alkamista akateemisen vartin mukaan kello 10.15. Jos alkamisajankohdaksi on puolestaan merkitty 10.00, se tarkoittaa, että paikalla pitää tosiaan olla tasan kello 10.00.
Lähde: Turun Sanomat 11.11.2025, Uppsala universitet