Oona joutui Selman vauva-aikana miettimään lapsen laittamista sijoitukseen raha-ahdingon vuoksi. ”Mutta mun tytär tarvitsee äitiä ja mä tarvitsen tytärtäni”, Oona päätti. Kuva: Taina RenkolaKöyhyyden kierre
Yksinhuoltaja Oona joutuu olemaan nälässä ja välillä ilman lääkkeitä, jotta kaksivuotiaalle riittäisi ruokaa ja koti pysyisi lämpimänä.TilaajalleKerran viikossa Oonan ja hänen 2-vuotiaan tyttärensä Selman pihaan saapuu autolla ”enkeli”.
Enkeliksi Oona häntä kuvaa, ystäväänsä Kerttua. Kerttu vie Oonan ja Selman hevostallille, jossa Selma saa silittää ja harjata Kertun hevosta. Joskus Oona pääsee ratsastamaan.
26-vuotias Oona on ollut alusta alkaen yksinhuoltaja Selmalle. Pieni perhe asuu eteläpohjalaisella paikkakunnalla rivitalokaksiossa.
Pitkäaikaistyöttömäksi joutuneen Oonan rahat eivät riittäisi tallitunteihin. Ilman Kertun apua hän ja tytär eivät edes pääsisi käymään tallilla.
”Olin tosi yksin ennen kuin Kerttu tuli meidän elämään puolitoista vuotta sitten. Selma kutsuu Kerttua tädiksi ja matkii häntä kaikessa. Välillä Kerttu vie tyttöä kauppaan tai ottaa hänet hoitoon.”
Oona, hänen lapsensa ja Kerttu esiintyvät jutussa peitenimillä yksityisyyden suojelemiseksi. Äidin ja lapsen henkilöllisyys ovat toimituksen tiedossa.
Rakkaus hevosiin yhdistää Oonaa ja hänen lastaan.
”Isoisälläni oli hevosia, ja hän harrasti raveja. Hevosten kanssa tuntuu siltä kuin olisi kotona”, Oona kertoo.
Oonan mukaan Selma-tyttäreltä ei ole puuttunut mitään eikä hänen ole tarvinnut olla nälässä. Kuva: Taina RenkolaPimeän tullen Kerttu ajaa Oonan ja Selman takaisin kotiin. Siellä odottaa pieni makuuhuone lapselle, yhdistetty keittiö ja olohuone, kylppäri ja pikkuläntti takapihaa.
”Meillä ei ole tilaa edes keittiönpöydälle”, Oona kertoo 40-neliöisestä kodistaan.
Oona nukkuu olohuoneessa. Selman sänky homehtuneen pinnasängyn tilalle löytyi roskalavalta.
Lapsen huoneessa on heppaleluja ja palapelejä, vaatekaapista löytyy käytettyinä hankittuja vaatteita.
Perheen kuukausitulot koostuvat Kelan maksamasta kotihoidon tuesta, Oonan opintotuesta, elatustuesta ja lapsilisästä, jossa on yksinhuoltajakorotus. Yhteensä ne tekevät 1 350 euroa, josta jää verojen jälkeen noin 1 200 euroa. MT on nähnyt Kelalta saadut tukipäätökset.
Lapsen isä ei ole pystynyt olemaan Selman elämässä oman vaikean elämäntilanteensa vuoksi.
”Kaupassa lasken senttejä. Teen ruuat itse, laatikoita ja keittoja, paljon papuja. Nyt ollaan syöty tarjouskanaa, jauhelihaan ei ole enää varaa”, Oona kertoo.
Vasta illalla, kun tyttö on mennyt nukkumaan, Oona itse syö ensimmäisen kerran.
”Huomasin, että kun venytän päivän ainoan ateriani iltaan, vatsa ei kurni öisin. Joskus on päiviä, kun en voi syödä mitään. Painoni on pudonnut 20 kiloa puolessa vuodessa.”
Oona toivoo yhteiskunnalta ymmärrystä, jottei peruselintarvikkeisiin tarvitsisi anella rahaa. Kuva: Taina RenkolaÄiti ja tytär viettävät paljon aikaa kotona, sillä autoon ei ole varaa, ja matkaa kirkonkylän palveluihin on noin kahdeksan kilometriä. Lähin ruokakauppa sijaitsee kolmen kilometrin päästä. Kaksikko käy paljon läheisessä leikkipuistossa, tytär rakastaa kiikkua.
Kerran viikossa ovella käy helluntaiseurakunnan mies tuomassa hävikkiruokaa ruokajaosta.
”Monesti mukava setä pahoittelee, ettei ollut paljon mitään tuoda. Olen kiitollinen siitä mitä saan. Joskus kassissa on leipä ja pari banaania.”
Oona kertoo, että hänen lapsensa ei ole tarvinnut koskaan olla nälässä. 2-vuotiasta tytärtään hän kuvaa vahvatahtoiseksi, iloiseksi ja uteliaaksi.
”Itse olen välillä ollut pari kolme viikkoa ilman lääkkeitä. Myös sähköt ovat olleet vähällä katketa. Silloin soitin kirkon diakoniaan ja itkin tilannetta. Ihana työntekijä ei tuominnut minua vaan auttoi ja vakuutti, että tämä ei ole oma vikani.”
Oonan mukaan lastensuojelusta ei ole ollut apua – sieltä suositeltiin vain talousneuvontaa. Oona on jo pitkään budjetoinut kaiken tarkasti Exceliin.
”Kun sähköt meinasivat katketa, soitin kirkon diakoniaan ja itkin.”
Oona haluaisi jäädä maaseudulle, mutta työmahdollisuuksia ei yksinhuoltajaäidille ole ollut tarjolla. Aiempaa työkokemusta hänellä on esimerkiksi eläinkaupasta, pikaruokaravintolasta ja Keskisen Kyläkaupasta.
”Tekisin mielelläni pätkätöitäkin. Tuntuu, että työnantajiin vaikuttaa se, että olen yksin lapsen kanssa enkä pysty tekemään ilta- tai ylitöitä. Nyt opiskelen merkonomiksi, jotta saan jostain rahaa.”
Viime aikoina Oona on joutunut hakemaan töitä ympäri Suomea, jopa pääkaupunkiseudulta, vaikka kaupunkeihin hän ei haluaisi kotiseudultaan lähteä.
”Koen, että maaseutu on lapselle paras paikka kasvaa ja täällä on turvallista.”
Oona pohtii maaseudun lasten tulevaisuutta. ”Kuka täällä mitään jaksaa jatkaa, jos tänne ei ole varaa jäädä asumaan?”
”Kotona me piirrellään ja pidetään tanssijuhlia. Tytär rakastaa musiikkia yli kaiken”, Oona kertoo. Kuva: Taina RenkolaLapsiperheköyhyydelle ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää. Suurimmat riskitekijät ovat vanhempien ero, vanhemman sairastuminen tai työttömyys.
Vuonna 2023 pienituloisissa kotitalouksissa asui 123 100 alle 18-vuotiasta. Se on yli 12 prosenttia kaikista Suomessa asuvista alaikäisistä. Pienituloisuus on yleisintä yhden aikuisen perheissä. Jos perheessä on monta lasta, myös riski köyhyyteen kasvaa.
Suomessa aineellista puutetta kokevien lasten määrä on lisääntynyt. Tilastokeskuksen mukaan 10 prosenttia 0–15-vuotiaista lapsista koki aineellista puutetta vuonna 2024. Perheissä ei ollut varaa esimerkiksi uusiin huonekaluihin rikkoutuneiden tilalle tai kodin pitämiseen lämpimänä.
Vertailun vuoksi vuonna 2020 lapsiperheistä vain vajaat 4 prosenttia koki aineellista puutetta arjessaan.
Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt Suomessa olennaisesti sen jälkeen, kun Petteri Orpon (kok.) hallitus poisti työttömyysturvan lapsikorotukset. Näin sanoo Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Heikki Hiilamo.
Työttömyystuen lapsikorotus oli aikaisemmin tasasuuruinen kaikille työttömille. Hiilamon mukaan lieventävänä toimenpiteenä hallitus nosti kyllä vähän lapsilisiä, mutta se kohdistui suurelta osin eri joukkoon ihmisiä.
Myös työttömyysturvan 300 euron kuukausittaisen suojaosan poistaminen vaikeutti erityisesti yksinhuoltajien tilannetta.
”Varsinkin pienten lasten yksinhuoltajat ovat halunneet tehdä osa-aikatyötä, jotta heillä on aikaa myös lastenhoitoon ja palkattomaan hoivaan. Osa-aikatyön kannattavuutta heikennettiin olennaisesti poistamalla suojaosia”, Hiilamo sanoo.
Sosiaali- ja terveysministeriön syyskuussa 2025 tekemän julkaisun mukaan kansalaisten väliset tuloerot ja pienituloisuus kasvavat aiemmin arvioitua enemmän. Vuosien 2024–25 lakimuutosten ja vuoden 2026 toimeentulotukimuutoksen myötä 31 000 lasta lisää on joutumassa pienituloiseksi.
Lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen on sitä mieltä, että Suomessa on luovuttu tavoitteesta vähentää eriarvoisuutta ja pitää tuloerot mahdollisimman pieninä.
”Me päästämme köyhien lasten määrän kasvamaan. Valitettavasti tämä on ihan tietoista politiikkaa.”
Hallituksen leikkaukset sosiaaliturvasta ovat vaikuttaneet Oonankin talouteen, ja myös elinkustannusten kasvu näkyy hänen kukkarossaan. Hänen mukaansa esimerkiksi vuokrat ovat nousseet viime vuosina ”järjettömästi”.
”Tulevaisuus pelottaa, jos tämä jatkuu näin”, Oona sanoo ja viittaa hallituksen leikkauspolitiikkaan.
”Tulevaisuus pelottaa, jos tämä jatkuu näin.”
Joka kahdeksas lapsi elää köyhässä perheessä. Määrän arvioidaan kasvavan. Kuva: Taina RenkolaPekkarisen mielestä lapsiperheköyhyyttä vähennetään parhaiten vuosikymmenten varrella tehokkaiksi todetuilla menetelmillä. Tärkein keino on parantaa työllisyyttä.
”Niillä seuduilla, joilla on pystytty tukemaan myös vajaatyökykyisten huoltajien työssäkäyntiä, tehdään viisasta politiikkaa”, hän sanoo.
Pekkarinen satsaisi myös lämpimään kouluateriaan, turvalliseen kouluun ja varsinkin maaseudulla harrastusmahdollisuuksiin.
”Huolehtisin siitä, että kaikilla perheillä on riittävä toimeentulo joko palkan tai sosiaaliturvan keinoin. Köyhyys on tutkitusti yhteydessä todella moniin muihin hyvinvointiongelmiin, kuten mielenterveyden häiriöihin, rikollisuuteen, väkivaltaan ja syrjäytymiseen.”
Turun yliopiston sosiaalityön professori Johanna Kallio on tutkinut ylisukupolvista köyhyyttä. Kaikkein todennäköisimmin köyhyys siirtyy vanhemmalta lapselle, jos perhe joutuu pitkäaikaisen toimeentulotuen piiriin.
”Yksi tärkeimmistä keinoista torjua lapsiperheköyhyyttä on nostaa perheet pois toimeentulotuen piiristä.”
Kallio korostaa, että lapsiperheköyhyys on myös sosiaalipalvelukysymys.
”Keskeistä on se, miten lapsia tuetaan sivistys-, sosiaali- ja terveyspalveluissa.”
Hän penää etenkin koulutukseen panostamista ja lasten koulutususkon vahvistamista.
Oona haluaisi Selman aikanaan kyläkouluun, mutta maaseudulla asuminen on käynyt pienituloisuuden vuoksi vaikeaksi. Kuva: Taina RenkolaValtiotieteiden maisteri Helena Hautalan väitöskirja osoittaa, että taloudellista niukkuutta kokevien lasten sosiaalinen kouluhyvinvointi on heikompi kuin muiden lasten.
Hautala ehdottaa väitöskirjassaan, että perhepalveluissa ja sosiaalityössä tulisi kehittää uusia tukimuotoja ja tapoja, joilla voidaan tukea lasten ja lapsiperheiden kykyjä selvitä taloudellisesti vaikeissa tilanteissa.
Lapsiperheiden palveluissa voitaisiin soveltaa ”köyhyystietoista” sosiaalityötä, jossa perheitä autetaan hahmottamaan tilanteensa rakenteellisia taustatekijöitä. Näin ihminen voi saada etäisyyttä ajatukseen, että hän itse on epäonnistunut. Se auttaisi häntä kyseenalaistamaan huono-osaisen identiteettiä ja vahvistamaan toimijan rooliaan, Hautala toteaa väitöstutkimuksessaan.
Turun yliopiston valtiotieteiden tohtori Mia Hakovirta on tarkastellut eroperheiden ja yksinhuoltajien tilanteita. Hänestä lapsiperheköyhyys voisi vähentyä, jos työstä saatava palkka riittäisi elämiseen.
Myös työn ja perheen yhteensovittamisen pitäisi olla helpompaa. ”Pienilläkin paikkakunnilla on oltava tarjolla ilta- ja viikonloppuhoitoa.”
Ajatus joulun järjestämisestä lapselle on saanut Oonan itkemään kuukausia. Kuva: Taina RenkolaHakovirta laittaisi myös elatusapujärjestelmän remonttiin. 50 vuotta vanha elatusapujärjestelmä ei vastaa nykypäivän vanhemmuutta, jossa lapsi voi asua kahdessa kodissa.
”Vuoroasuvat perheet eivät välttämättä käy lastenvalvojalla vahvistamassa elatussopimusta. Kukaan ei tiedä, ovatko vanhempien keskenään tekemät sopimukset lapsen edun mukaisia.”
Suomessa vain noin 40 prosenttia yksinhuoltajista saa elatusapua lapsen toiselta vanhemmalta. Hakovirran mukaan tämä lisää lasten köyhyyttä.
Oona haaveilee vakituisesta työpaikasta ja muuttamisesta omakotitaloon. Pihalla olisi talli ja pari tanskandoggia telmimässä. Kuva: Taina RenkolaOona ei halua, että köyhyys siirtyy hänen lapselleen. Hän on itse varttunut köyhässä perheessä syrjäseudulla.
Pian on joulu ja lumihuntu peittää maan. Ajatus joulun järjestämisestä on saanut Oonan itkemään syyskuusta lähtien. Mutta joulun jälkeen luvassa on taas valoa, kun reissut hevostallille jatkuvat.
Oonalla on haaveita: vakituinen työsuhde, oma talo maalla ja talli.
”Pistän kaiken peliin, jotta tyttäreni pääsee ensi vuonna aloittamaan poniratsastuksen. Hommaan Selmalle tallikortin 150 eurolla. Kummit ovat luvanneet laittaa rahaa turvaliiviin ja kypärään.”
”Sitä olen sanonut Kertullekin, että Selman ei tarvitse tehdä niin paljon töitä omien unelmiensa eteen kuin mun on täytynyt. En halua hänelle samaa kohtaloa kuin itselleni. Jotenkin mulla on luotto siihen, että saan töitä ja teen meidän elämän paremmaksi.”
Lähteenä on käytetty myös Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan verkkosivuja.
Vähävaraisuudestaan huolimatta Oona kokee olevansa hyvä äiti, joka pitää aina lapsensa puolta. Kuva: Taina RenkolaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
