Lapsuuteni kyläkoulussa oppitunti saattoi vaihtua hyvällä säällä pesäpallopeliin

Olen seurannut huolestuneena uutisia lasten ja nuorten kunnon romahtamisesta. On paljon lapsia, jotka eivät osaa enää juosta, tehdä kuperkeikkaa tai mennä kyykkyyn.

Syypääksi nostetaan yleensä liiallinen ruutuaika ja liian vähäinen koululiikunnan määrä. Itse koen jopa näitä suuremmaksi ongelmaksi liian tavoitteelliset urheiluharrastukset ja liian vähäisen arkiliikunnan.

Omassa lapsuudessani sain harrastaa rennosti ja kokeilla eri lajeja. Oli yleisurheilukoulua, pyöräilyä kouluun ja uimarannalle, iltarasteja metsässä juosten ja talvisin pellolla hiihtämistä.

Vanhassa ja sittemmin jo lopetetussa kyläkoulussani oppitunti saatettiin korvata hyvällä säällä kaikkien oppilaiden yhteisellä pesäpalloturnauksella.

Nykylasten kohdalla liikunta tuntuu olevan yhä enemmän kytköksissä hallivuorojen aikatauluihin ja suorittamiseen.

Lapsi voi toki nousta oman lajinsa kärkeen jo nuorena, mutta liikunnasta saattaa tulla samalla yksipuolista pakkopullaa.

Moni nuori lopettaa urheiluharrastukset viimeistään yläasteiässä, kun harrastus muuttuu liian vaativaksi ja vakavamieliseksi.

Tavoitteellisen harrastuksen lopettamisen jälkeen liikunnan ilo saattaa hävitä pitkäksi aikaa kokonaan.

Tästä on omakohtaista kokemusta. Onneksi liikunnan ja etenkin juoksemisen ilo löytyi lopulta vuosien jälkeen uudelleen.

Vaikka nautin nopeudesta, väheksytään kävelyä liikuntamuotona aivan liikaa. Se on mitä mainiointa ja yhtä lailla terveyttä parantavaa liikettä.

Kun aamulenkistä koiran kanssa tulee rutiini, ei työpäivää enää pysty aloittamaan ilman jaloittelua ulkoilmassa.

Lasten ja nuorten arkiliikunnan lisäämisessä suurin vastuu jää vanhempien harteille. Kun vanhemmat näyttävät esimerkkiä, lapsi seuraa usein perässä.

Tottumuksia on hyvä lähteä luomaan jo pienenä, sillä tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan runsaampi liikkuminen ja vähäisempi ruutuaika lapsuudessa ja nuoruudessa ovat yhteydessä parempaan nuoruusiän mielenterveyteen.

Aktiivisesti liikkuvien on toki helppo huudella lenkkipolun varrelta, että sen kun vaan lähdet ulos.

Ihmisillä on kuitenkin hyvin eri lähtökohdat liikuntaan. Innostamisen sijaan askeltavoitteet ja liikuntasuositukset voivat aiheuttaa osalle ennemmin ahdistusta.

Onneksi monissa kunnissa on herätty matalan kynnyksen lähiliikuntapaikkojen tärkeyteen. Olipa sitten kyseessä metsäinen kävelyreitti, ulkokuntosali, leikkipuisto tai palloilukenttä.

Ensin koiran ja sittemmin lapsen myötä olen huomannut, miten valtavan suuri vaikutus ulkoilulla on omaan hyvinvointiin. Välillä ulos lähteminen tökkii, mutta ei koskaan kaduta jälkikäteen.