Teitkö ylimitoitettuja uudenvuodenlupauksia? Asiantuntija kertoo, miten niissä on helpompi pysyä

Vuodenvaihteessa yksi lupaa itselleen liikkua enemmän ja toinen syödä terveellisemmin. Aivan toinen juttu on se, kuinka moni päätös pitää vielä helmikuussa.

Miksi niin moni tekee ylimitoitettuja uudenvuodenlupauksia, joita on vaikea pitää? Ilmiötä avaa perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti Terhi Kotilainen Tampereelta.

Uudenvuodenlupausten ytimessä on uuden vuoden ja samalla uuden alun symboliikka. Alkava vuosi on ikään kuin tyhjä taulu, johon on vapaus maalata mitä tahansa uutta ilman vanhan vuoden painolastia.

”Vuoden vaihtumisen tuomat mahdollisuudet voivat kääntyä ylioptimismin puolelle, kun kaikki tuntuu mahdolliselta eikä ajatus kulje välttämättä kovin realistisesti”, Kotilainen sanoo.

Ylimalkainen ”syön terveellisemmin” voi osoittautua hankalammaksi pitää kuin päätös ”otan kolmena päivänä viikossa töihin evääksi kotiruokaa”. Kuva: Jaana Kankaanpää

Muiden ihmisten luomat paineet ovat liittyneet uudenvuodenlupauksiin varmasti yhtä kauan kuin lupauksia on ylipäätään annettu, mutta nykyaikana sosiaalinen media tuo tilanteeseen uudenlaisia stressiä.

Sosiaalisen median siloteltu ja viimeisen päälle filtteröity sisältö saattaa antaa selailijalle täysin epärealistisen käsityksen siitä, mihin muut ihmiset pystyvät.

Otetaan esimerkkitilanne: Henkilö ajatteli alun perin luvata, että vähentää tulevana vuonna kahvinjuontia neljästä kahteen kuppiin päivässä ja kävelee joka päivä vähintään 15 minuuttia.

Sama henkilö kuitenkin huomaa sosiaalisesta mediasta, että tunnettu vaikuttaja lupaa noudattaa tiukkaa trendiruokavaliota ja bodata jo muutenkin timmin kroppansa entistä rasvattomammaksi.

Tällaisessa tilanteessa henkilön oma alkuperäinen uudenvuodenlupaus saattaa tuntua kovin pieneltä.

Terhi Kotilainen huomauttaa, että henkilön alkuperäinen tavoite on järkevän kuuloinen monestakin syystä. Ensinnäkin se lähtee omasta motivaatiosta eikä ulkoisesta paineesta.

”Yleensä muutos tapahtuu parhaiten pienin askelin ja siten, että se on mahdollista toteuttaa omassa arjessa”, Kotilainen sanoo.

Jokainen meistä elää erilaisessa kehossa, elämäntilanteessa, asuinpaikassa ja taloudellisessa todellisuudessa. Siksi omaan hyvinvointiin liittyvät lupaukset on syytä kytkeä omaan arkeen.

Jos liiallinen kahvinjuonti haittaa yöunia ja joka paikkaan tulee liikuttua autolla, on kahvinjuonnin vähentäminen puoleen ja pikku kävelylenkki päivittäin tolkullinen tavoitetaso.

Kotilainen kehottaa miettimään etukäteen myös tapoja, joilla lupaus on helpommin toteutettavissa. Ehkä kaappiin voi ostaa valmiiksi omaan makuun sopivaa teetä niihin tilanteisiin, kun tekisi mieli siemailla kolmaskin kahvikuppi?

Jos on menossa samalle alueelle sekä ruoka- että rautakauppaan, voisiko auton jättää toisen kaupan pihalle ja kävellä seuraavaan liikkeeseen, jotta päivittäinen happihyppely on helpompi toteuttaa.

Tavoitteisiin kannattaa miettiä joustavuutta, Kotilainen lisää. Jos alkuperäinen tavoitetaso ei arjen puristuksessa vaikuta realistiselta, kannattaa miettiä jo etukäteen kevyempi minimitaso ja miksei myös varsinaista tavoitetta korkeampi taso siltä varalta, että intoa riittää.

Jos lupaa liikkua enemmän, kannattaa etukäteen pohtia suhtautumistaan mahdollisiin takapakkeihin. Itselleen ei pidä olla liian ankara. Kuva: Arto Komulainen

Joskus kova työpaine, ihmissuhdekriisi tai lasten sairastelukierre aiheuttaa sen, ettei elämänmuutoksia kaiken muun paineen puristuksessa pysty tekemään.

Kotilainen kehottaa pohtimaan, miten itse kullakin on tapana suhtautua takapakkeihin.

”Olenko itselleni ankara tuomari ja sätin itseäni epäonnistujaksi vai osaanko ajatella, että kaikillehan näitä sattuu ja voin aina palata uuteen rutiiniin.”

Kotilainen kehottaa myös pohtimaan, miten vastaisi ystävälle, joka kertoo, että piti alkaa käydä joka tiistai lenkillä mutta eilen se jäi välistä.

Valtaosa meistä sanoisi, että voithan mennä tänään tai sitten jätät suosiolla ensi viikkoon.

”Samat sanat voi sanoa itselleen ihan vaikka ääneen.”