Kodin sisälämpötilaa ei tulisi laskea alle 18 asteen – ei edes säästösyistä

Jos sisälämpötila on talviaikaan pysyvästi alle 18 astetta, siihen alkaa liittyä riskejä, kertoo Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola.

”Riski koskee sisätiloja, joissa asutaan ja on kosteudentuottoa suihkussa käymisen, ruoanlaiton ja pyykkäämisen kautta – eli esimerkiksi talviteloilla olevaa mökkiä voi hyvin pitää viileämpänäkin. Toisaalta suuressa talossa, jossa asutaan vain joissakin tiloissa ja pidetään joitakin tiloja kylmänä, kosteus pääsee siirtymään myös kylmiin tiloihin.”

Ahola uskoo, että ilmiö koskee pääosin suoralla sähköllä lämmitettäviä omakotitaloja, paritaloja ja rivitaloja, joiden lämmityskustannukset nousevat talviaikaan herkästi korkeiksi. Suoraa sähkölämmitystä on eniten vanhemmissa taloissa, mutta myös monissa 2000-luvun puolella rakennetuissa taloissa.

Aholan mukaan liian matalan sisälämpötilan riskit konkretisoituvat yleensä vasta pidemmällä aikavälillä, eli jos hakee säästöjä säätämällä sisälämpötilaa kylmemmäksi esimerkiksi kalliimpien tuntien tai ainoastaan öiden ajaksi, lämpötila tuskin ehtii laskea riittävästi aiheuttaakseen haittoja.

Entistä useampi suomalainen on todennäköisesti viime vuosina laskenut talviaikaan kotinsa sisälämpötilaa sähkön hinnannousun seurauksena, arvioi Ahola. Osa on sitoutunut kalliiseen, määräaikaiseen sähkösopimukseen, ja osalla on ylipäätään tarve hakea lämmityskuluihin säästöjä arjen muiden menoerien rinnalla.

Jos kotia pidetään talviaikaan pysyvästi alle 18 asteessa, kosteus voi alkaa tiivistyä kylmille pinnoille. Jos ulkoseinillä on kalusteita tai esimerkiksi paksut verhot, lämpötila on entistä kylmempi niiden takana, jolloin kosteuden tiivistymisen riski kasvaa entisestään.

”Tällöin kosteille pinnoille voi syntyä myös mikrobikasvua”, Ahola toteaa.

Aholan mukaan riski on suurin vanhemmissa rakennuksissa, sillä niissä on huonompi lämmön eristävyys. Lämmön eristävyysvaatimuksia on kiristetty Suomessa vuosien saatossa. Mitä huonompi lämmön eristävyys on, sitä helpommin syntyy kylmiä pintoja kylmällä säällä.

Myös ilmanvaihdolla on suuri merkitys, ja vanhemmissa rakennuksissa on useammin heikompi ilmanvaihtuvuus. Ilmanvaihtojärjestelmiä on kolmea laatua: painovoimainen ilmanvaihto, koneellinen poistoilmanvaihto sekä koneellinen tulopoistoilmanvaihto.

”Painovoimaisen ja koneellisen poistoilmanvaihdon kanssa on tärkeä huolehtia siitä, että asuntoon tulee riittävästi myös korvausilmaa. Joillakin suomalaisilla on ollut tapana tilkitä korvausilmaventtiilejä talvella vedon vuoksi, mikä heikentää näitä ilmanvaihtojärjestelmiä entisestään”, Ahola kertoo.

Jos haluaa seurata kotinsa suhteellista sisäilmankosteutta, talviaikaan ihannekosteus olisi Aholan mukaan 20–40 prosenttia.

Myös viileänä pidetyissä tiloissa, esimerkiksi autotallissa ja mökillä, tulisi huolehtia riittävästä lämpötilasta putkirikkojen näkökulmasta, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Anniina Salmela.

”Putkirikot voivat käydä ilmi vasta pidemmän ajan jälkeen, jolloin ne ovat jo voineet aiheuttaa kosteusvaurioita. Viileissäkin tiloissa tulisi huolehtia myös riittävästä ilmanvaihdosta.”

Terveyden näkökulmasta ei ole määriteltävissä mitään tiettyä sisälämpötilaa, jonka alla riskit olennaisesti kasvaisivat, kertoo Salmela.

”Ihmisten kokemukset lämpötilasta ovat aina yksilöllisiä, ja niihin vaikuttavat esimerkiksi kehon koko, ihonalaisen rasvan määrä, fyysinen kunto, ikä, sukupuoli ja myös tietyt sairaudet ja lääkkeet.”

Hyvin matala sisälämpötila voi Salmelan mukaan lisätä sydän- ja verisuoni- sekä hengityssairauksien oireita. Asunnon lämmityksen puutteisiin liittyvä kylmä ja kostea sisäilma ovat yhteydessä stressiin ja sitä kautta mahdollisesti myös mielenterveysongelmiin.

Salmela huomauttaa, että viileään sisäilmaan liittyy hyötyjäkin: se parantaa unenlaatua ja työskentelytehoa.

Sisälämpötilaa ei kannata pitää myöskään liian korkeana. Korkea lämpötila talviaikaan madaltaa sisäilman suhteellista kosteutta, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi ihon tai silmien ärsytysoireita, päänsärkyä tai väsymystä. Myös allergia- ja hengitystieoireet voivat hankaloitua. Salmelan mukaan ilmankosteus voi olla hyvin matala jo 21–22-asteisessa kodissa.

Jos liian matala sisälämpötila aiheuttaa rakennukselle ajan kuluessa kosteusvaurioita, nämä kosteusvauriot lisäävät astman ja alahengitystieoireiden, kuten yskän ja hengenahdistuksen, riskiä.

”Myös nenän tukkoisuus tai vuotaminen, kurkkukipu ja äänen käheys ovat tyypillisiä kosteusvaurioiden yhteydessä koettuja oireita – joskin samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa muutkin haittatekijät.”

Osa hakee säästöjä sähkölaskuihin puunpoltolla. Salmela muistuttaa, että tulipesässä tulisi polttaa ainoastaan puhdasta ja kuivaa puuta. Huonon polton päästöt voivat olla moninkertaiset verrattuna hyvin toteutettuun puunpolttoon.