Kun Tero Pajunen levittää jumppamatot vanhan hirsitalon takkahuoneen lattialle ja alkaa kumautella äänimaljoja, hän näkee, miten matolla lepäävän vieraan keho asettuu.
”Se tapahtuu noin varttitunnissa. Ihmiset ovat niin levottomia, kun he tulevat tänne”, Pajunen tietää. Hän on ottanut elämäntehtäväkseen tarjota asiakkaille rauhaa ja virkistystä.
Pajunen perusti yhdessä puolisonsa Merja Pyhälän kanssa Vihtiin Hyvinvointikylän seitsemän vuotta sitten. He järjestävät maaseudulla sijaitsevassa talossaan monenlaista – retriiteistä asiantuntijapalveluihin ja työhyvinvointipäiviin.
Media- ja mainosalalla työskennellyt pariskunta etsi puolenkymmentä vuotta paikkaa, jossa voisi saada luontokokemuksia ja rauhaa, jotain konkreettista digi- ja virtuaalielämän sijaan.
Viimein Vihdin Pääkslahdesta löytyi satavuotias hirsitalo, missä oli juuri sitä, mitä pariskunta etsi: isoja huoneita, avaraa tilaa, ympärillä luontopolkuja ja metsää ja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Hiidenveden ranta ja laavut. Helsinkiin on noin tunnin ajomatka.
Täällä voisi antaa ihmisille mahdollisuuden parantaa luontosuhdetta, virkistyä ja onnistua, he uskoivat.
Pyhälä ja Pajunen ovat molemmat helsinkiläisiä, asfalttiviidakon kasvatteja, joilla ei ikinä ollut ollut omaa mökkiä eikä edes takapihaa.
”Eka vuosi meni niin, että apua, mitä hankittiinkaan. Mutta olimme lukeneet, että jos joskus hankit vanhan talon, älä ensimmäisenä vuonna tee mitään, vaan odota, että talo rupeaa puhumaan sinulle.”
Näin he tekivätkin. Talon he ostivat vuonna 2016 ja seuraavana vuonna he perustivat Hyvinvointikylä Oy:n.
Pajunen jäi pois palkkatöistä verkkoliiketoiminnan konsulttina ja kouluttautui lähihoitajaksi. Hän hankki myös green care -koulutusta, missä haetaan hyvinvointia luonnosta, ja opiskeli seikkailukasvatusta.
Pyhälä jatkoi palkkatyötään media-alan tuotekehityksessä, kunnes jäi vuosi sitten täyspäiväiseksi yrittäjäksi Hyvinvointikylään.
”Palkkatyö oli hyvä korona-aikana, kun ei voitu ottaa ryhmiä tänne. Terokin teki hommia muun muassa SOS-lapsikylälle”, Pyhälä kertoo.
”Olimme lukeneet, että jos joskus hankit vanhan talon, älä ensimmäisenä vuonna tee mitään, vaan odota, että talo rupeaa puhumaan sinulle.”
Pariskunnalle on ensiarvoisen tärkeää, että talon ympärillä on metsää ja avaraa maaseutua. Heitä huolettavat lapset tai jopa aikuisetkin, joille ei ole muodostunut luontosuhdetta eikä edes kaipuuta luontoon.
Pyhälä on kuullut, että Japanissa lääkäri voi määrätä esimerkiksi kymmenen kertaa ohjattua metsäkylpyä.
”Suomalainen ajattelee, että kyllähän mä osaan kävellä metsään. Mutta täällä me herättelemme ihmisiä haistamaan, maistamaan, kuulemaan ja näkemään, miltä metsä tuntuu. Ohjattu metsään meno on tehokkaampaa ja rauhoittavampaa kuin yksin, koska yksin sitä ei vain tee.”
Pajunen tietää, että metsässä verenpaine laskee, hengitys tasaantuu ja ihminen rauhoittuu.
Pyhälä kertoo, miten eräs nainen tuli perjantaina Vihtiin yrityksen hyvinvointipäivään hirveällä hösiksellä. ”Tero lähti viemään ryhmää metsäkävelylle ja sanoi, että nyt kävellään hitaasti ja vain hengitetään. Ette mene mun ohi. Iltapäivän jälkeen nainen sanoi, ettei ole koskaan ajatellut, että voisi hidastamalla rytmiä vaikuttaa mieleen ja kehoon. Metsäänkin hän lähtee suorittamaan. Täällä ei tarvitse suorittaa mitään.”
Mutta toki rääkkiäkin on tarjolla, jos sitä haluaa. Pajunen on teinipojasta asti harrastanut kamppailu-urheilua ja ohjannutkin sitä. Joten jos osallistujat vähänkin vihjaavat, että haluavat fyysistä rasitusta, niin Pajunen ilomielin vie heidät metsäkuntosaliin.
Hyvinvointikylä tarjoaa kolmenlaisia palveluja. Forest Verstaasta saa asiantuntijapalveluita eli Pyhälän ja Pajusen graafista ja media-alan osaamista, Forest Office tarjoaa yrityksille tiloja työhyvinvointi- ja strategiapäiviin ja Forest Retriitti erilaisia hyvinvointikursseja joko pariskunnan itse järjestäminä tai ulkopuolisen ohjaajan vetämänä.
Retriitit ovat usein viikonlopun mittaisia ja niihin sisältyy majoitus. Alun perin Hyvinvointikylään ei ollut tarkoitus tehdä majoitustiloja, mutta kun moni kysyi yöpymistä, niin Pyhälä ja Pajunen päättivät rakentaa tilat.
Nyt taloon mahtuu yöksi kymmenen majoittujaa yläkerran taitekaton alle tehtyihin makuusoppiin. Idea tuli Vietnamista, missä pariskunta koki, miten omaan rauhaan riitti hyvin pelkkä vanerinen makuuloossi.
”Ajattelimme, että ei ole totta, että joku näin yksinkertaisesti tekee, mutta se toimi tosi hyvin. Ihminen tarvitsee vain oman pienen kopperon, johon vetäytyä.”
Hyvinvointikylän makuusopet on eristetty verhoilla ja niissä on villatäytteiset futonpatjat, peitot ja tyynyt. ”Ja ehdottomasti valkoiset lakanat”, Pyhälä hymyilee.
Vuosien varrella Hyvinvointikylässä on pidetty monenlaisia retriittejä. Yhteyttä saattaa ottaa esimerkiksi joogaohjaaja, joka on nähnyt somessa kuvia hirsiseinäisistä tiloista. Pajunen ja Pyhälä tarjoavat tilat, tarjoilut ja saunan ja ohjaaja markkinoi ja vetää kurssin.
On myös järjestöjen pitämiä retriittejä, kuten vertaistukiryhmä Leijonaemojen tai Loisto setlementin nuorten isien viikonloppu.
”Ne ovat olleet koskettavia tilanteita, kun 17–20-vuotiaat isät ovat tulleet tänne pienen lapsensa kanssa ja nukkuneet ensimmäistä kertaa hänen kanssaan kahdestaan. Yksikin isä sanoi, ettei yhtään pystynyt nukkumaan, kun koko ajan katsoi sitä tuhisevaa kääröä vieressään. Ei ollut äidin valvovaa silmää läsnä.”
Jooga Veli on järjestänyt retriittejä miehille, äijien voimaantumisviikonloppuja. ”Niissä joogataan, syödään hyvin ja jutellaan – tai voi olla täysi hiljaisuuskin, jos sovitaan, ettei puhuta”, Pajunen kertoo.
Kristillisiä hiljaisuuden retriittejä Hyvinvointikylässä ei vielä ole ollut.
”Toki voi tulla, mutta me emme halua linkittyä mihinkään aatteeseen. Tosin on meillä ollut enkeliretriitti ja rummuntekokurssi, missä rakennettiin omat taikarummut.”
Helmikuussa Hyvinvointikylässä piti olla neuleretriitti, mutta siihen ilmoittautui vain neljä osallistujaa, joten viikonloppu piti perua.
”Se olisi ollut ihana, sillä kun on yhteinen aihe, neulominen, niin siinä riittää jutunjuurta. Ilmeisesti näitä on niin paljon tarjolla, että osallistujat hajaantuvat eikä yhteen riitä tarpeeksi”, Pyhälä arvelee.
Sen verran monia retriittejä Hyvinvointikylässä on jo pidetty, että Pyhälä ja Pajunen osaavat hyvin valmentaa tilaajia.
”Usein sisältöä on liikaa. Pitää olla aikaa ilman tekemistä, ettei mene suorittamiseksi, vaan ohjelma soljuu tilanteen mukaan. Ruoka-ajoistakin voidaan joustaa, jos ryhmä vaikka nukkuu aamulla pitempään, sillä me olemme täällä emäntä ja isäntä. Alussa asettautuminen on tosi tärkeää, istutaan vain ja juodaan teetä.”
Pyhälä kuuluu Facebookin Naisyrittäjät-ryhmään, missä joku kysyi, miksei kukaan järjestä viikonloppua, missä ei tarvitse tehdä mitään. Niinpä hän järjesti Aikaa itselle -viikonlopun, missä oli aikaa jutella ja olla. Tehtiin lyhyitä Method Putkisto -harjoituksia, käveltiin metsässä, lueskeltiin tarjolla olevia naistenlehtiä.
”On tarvetta sille, ettei kaikki ole ohjattua. Mutta toisaalta voi hakea myös hyvää porukkaa, missä voi jutella ja palvelu pelaa. Voi tutustua uusiin ihmisiin tai oivaltaa uuden taidon. Joskus pistetään pystyyn talkoot ja tehdään jotain, vaikka hakataan halkoja.”
Maalla asujasta Hyvinvointikylän tarjoamat talkootyöt voivat kuulostaa hassulta. Että maksaisi siitä, kun pääsee klapitalkoisiin tai risusavottaan.
”Joku ei ehkä halua haravoida, mutta me kysytään, kuka haluaa. Tosi moni haluaa olla hyödyksi. Tehdä jotain konkreettista, kun moni työelämässä tekee asioita, jotka eivät koskaan valmistu. Kun täällä siirretään nuo kivet tai maalataan tuo seinä, niin syntyy valmista ja kokee onnistumisen iloa”, Pajunen perustelee.
Pajunen ja Pyhälä halusivat itse tutustua maaseudun töihin ennen kuin he ostivat Vihdin paikan. He vuokrasivat kuukaudeksi auton ja pestautuivat erilaisiin hommiin, jotta tietäisivät, millaista elämä maalla on.
”Oltiin Hattulassa hoitamassa alpakoita, Pohjanmaalla heinähommissa, Suonenjoella pesemässä kanalaa. Oltiin ihan fiiliksissä!”
Tulevaisuudessa Pajunen ja Pyhälä toivovat saavansa toimeentulon kokonaan Hyvinvointikylän toiminnasta. Vielä se ei ole toteutunut, vaikka tarvetta toiminnalle on enenevästi.
”Suomen markkinat ovat niin pienet eikä täällä ole valmiutta maksaa. Ilmastonmuutoksen myötä ihmiset Keski- ja Etelä-Euroopasta saattavat lähteä lomille tänne pohjoiseen, kun siellä on tolkuttoman kuuma. Ehkä bisnes tuleekin sieltä”, Pyhälä miettii.
Talon ostamista kumpikaan ei kadu, mutta lukujen valossa maaliin ei ole vielä päästy. Koronavuodet rokottivat toimintaa, ja Pyhälän energiaa on syönyt kahden työn tekeminen.
Toistaiseksi kummatkin ovat vielä kirjoilla Helsingissä, vaikka asunto siellä on alkanut tuntua turhalta. Hyvinvointikylän talossa heille on erotettu oma huone ja vessa yksityistiloiksi.
Hyvältä on tuntunut yhteistyö naapurien kanssa ja vihtiläinen yrittäjyys.
”Mikroyrittäjälle on tärkeä verkostoitua muiden kanssa. Meillä on aktiivinen Facebook-ryhmä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa perjantaisin jossain kahvilassa Vihdissä tai vaikka täällä. Vertaistuki on tärkeää, että jaksaa.”
