Monni pääsee pian kaiken kansan nähtäväksi. Kuva: Paula Halonen
Kotkan monni on ahnas peto ja joutuu siksi elämään akvaariossa yksin – näin hauelle kävisi samassa altaassa
Rysästä akvaarioon päätyneelle Kotkan monnille ei aiota antaa nimeä hyvästä syystä, vaikka mainioita ehdotuksia kuulemma on jo tullut.
Monni oli Kotkan poikia ilman siipiä mutta ei ilman viiksiä, joista kalastaja Antero Halonen sen monniksi tunnistikin. Kuvan otti tuoreeltaan hänen vaimonsa Paula Halonen. Kuva: Paula HalonenHyviä uutisia. Kotkan Maretariumiin tuotu monni on hyvässä kunnossa, vakuuttaa toimitusjohtaja Sari Saukkonen.
Muutama viikko sitten kalastaja sai rysästään monnin, jota hän aluksi luuli mateeksi. Se selvisi pian kuitenkin monniksi ja kiikutettiin sumpusta melko lyhyen matkan päässä olevaan Maretariumiin.
Eksoottisista kaloista on perheessä aiempaakin kokemusta, sillä sama Halosen kalastajaperhe pyydysti Suomesta kadonneeksi luullun venäjänsammen vuonna 2008. Sekin porskuttelee nyt Kotkan yleisöakvaariossa.
Jos kaikki sujuu hyvin, monnikin pääsee pian kaiken kansan ihailtavaksi. Rysästä tullut evävaurio saa ensin parantua, ja toisaalta kalalle pitää tehdä tilaa.
”Monni laitetaan Kymijoki-altaaseen, josta taimet täytyy ensin siirtää pois”, Saukkonen kertoo.
Monnin kohtalona on elää Kotkassa erakkona, kuten luonnossakin. Se ei viihdy parvissa, kuten vaikka särki. Lisäksi se söisi mikä tahansa kitaan sopivan kalan – jopa oman lajitoverinsa tai hauen.
2000-luvun alussa kaavailtiin vakavissaan monnien istutuksia joihinkin Hämeen järviin.
Kotkan monni on nyt 63-senttinen ja parikiloinen. Laji voi elää lähes ihmisiän, ja Kotkan yksilö on arviolta vasta 5–6-vuotias.
Kasvunvaraa on, sillä Italiassa kalastettiin viime vuonna liki kolmimetrinen monni.
Saukkonen muistuttaa, että kasvu riippuu oloista ja ravinnon määrästä. Suomen luonnonkaloilla mittaa kertyy varsin lyhyt aika vuodesta.
”Virosta on saatu pari kesää sitten 28 kiloinen monni, joten varmaan sitä luokkaa se voisi olla maksimissaan.”
Kotkan yksilö on voinut uida meille Saksasta tai Baltiasta, missä monneja esiintyy. Viron ja Venäjän rajana olevassa Narvanjoessa pyydyksiin jää vuosittain satakunta yksilöä osin vahinkosaaliina, sillä Virossa laji on rauhoitettu.
Karjalankannaksella on pysyvä kanta, joten laji kuuluisi Suomen kalalajistoon ilman alueluovutuksia sodan jälkeen. Nykyisestä Suomesta lajin luultiin kadonneen.
Saukkonen pohtii, että lämmin kesä saattoi houkutella rysään jääneen yksilön Suomeen.
”Monnihan saattaa tulla pysyvästikin lajistoomme, jos lämpimät kesät jatkuvat.”
Harva muistaa, että 2000-luvun alussa meillä oli pitkälle mietityt suunnitelmat monnin palauttamiseksi joihinkin Hämeen järviin. Imatran kalanviljelylaitoksella kasvoi sata parikilosta ja 3 000 satagrammaista monnia.
Kaloihin iskenyt A-virus kuitenkin perui kasvatussuunnitelmat, ja monnit jouduttiin lopettamaan. Välttämättä ne eivät olisi selvinneet luonnossakaan.
Kotkan monnille ei aiota antaa nimeä, mikä on Maretariumin linjaus.
”Hyviä ehdotuksia on toki tullut, kuten Onni-monni.”
Saukkonen perustelee, että jokainen kala on yhtä arvokas yksilö, eivätkä heille äskettäin tulleet sata harjuksen poikastakaan ole saaneet nimiä.
”Kissan ja koiran nimet ovat perusteltuja, sillä niitähän kutsutaan luokse. Kaloja taas ei.”
Monni siis tuntee myös vastedes lempinimen monni.
- Osaston luetuimmat
