

Kotka-Haminan seudun matkailussa alettiin viime vuonna miettiä, miten saataisiin paikallista ruokaa esiin runsaan pizza-kebab-hampurilaistarjonnan rinnalle. Visit Kotka-Hamina alkoi kehittää Kymenlaakso-menuuta.
Ensin käytiin läpi kansallisruokia, mutta niistä vastaus ei heti löytynyt.
”Esimerkiksi Virolahden kansallisruoka on hapanvelli. Sitä emme ottaneet, vaan aloimme miettiä menuuta raaka-aineiden pohjalta. Käytiin läpi, mitä tällä alueella tuotetaan”, kertoo projektipäällikkö Kari Taimisto.
Koska alueen saaristossa on aina ollut lampaita, peruslihaksi ehdotettiin lammasta. Kala on toinen pääraaka-aine, sillä silakkaa on itärannikolta viety jopa Viroon asti ja lohta Pietariin.
Alussa mukaan tuli kuusi ravintolaa, joille kehitettiin 3-5 ruokalajin lautasmenu, kaikille sama. Se ei toiminut, koska ravintolat ovat erilaisia, catering-yrittäjistä buffet-ravintoloihin. Päädyttiin suositusraaka-aineisiin, joista jokainen ravintola koostaa menun omalla tavallaan.
Mukana on nyt kolmetoista ravintolaa.
”Kiinnostuneita on enemmänkin, mutta on omistajasta kiinni, lähteekö tähän. Enimmäkseen mukana on pieniä, yksityisiä paikkoja”, Taimisto toteaa.
Jatkohankkeessa on tarkoitus tarjota yrityksille tuotekehitysapua, jotta Kymenlaakso-menusta saataisiin pysyvä tuote listoille. Nyt monessa paikassa menun saa vain etukäteen tilaamalla.

Kotkalaisen Wanhan Fiskarin ravintoloitsijan Riitta Horton mukaan maakuntamenuita on väännetty puoleen jos toiseenkin hänen viisikymmenvuotisen ravintolauransa aikana. Horto pitää nykyistä Kymenlaakso-menun mallia hyvänä juuri siksi, että se perustuu paikallisille raaka-aineille.
”Menussa on vakioraaka-aineena kalaa, mutta sen mukaan, mitä kalaa saadaan. Ulkomaisista asiakkaista 90 prosenttia valitsee pääruuaksi kalan. Kun tulee saaliiksi hailia, silloin meillä juhlitaan, sillä haili on kotkalaisten kansalliskala.”
Talvella Fiskarin menussa on myös blinit, mutta niihin ravintola joutui ottamaan Vaasan tattarijauhoja, koska paikallisen myllyn tattarijauhoissa oli seassa kauraa, Horto perustelee.
Pääsiäisen tienoilla menun liharuoka on lammasta, mutta poroakin tarjotaan, koska sitä kysytään. Ei kuitenkaan venäläistä poroa, vaikka sitäkin Horton mukaan saisi.
Etenkin yritykset tilaavat ravintolalta usein valmiin menun. Silloin Horto tarjoaa Kymenlaakson menuuta Fiskarin tapaan.

Päijät-Hämeen seudulle kehitettiin taannoin Vellamomenu. Tuotekehityspäällikkö Jukka Turta Päijät-Hämeen ateriapalveluista pohtii, että ainakaan Lahden seudulla ravintoloitsijat eivät enää ole olleet kovin kiinnostuneita paikallisesta menutyöstä.
”Ravintoloitsijoiden ja keittiömestareiden mukaan saaminen vaatii uskon luomista paikalliseen ruokaan. Ala toivoo nopeita näyttöjä lisääntyneestä kysynnästä ja kannattavuudesta”, Turta tietää.
”Ajat ovat ankeat, ja raaka-aineen hinta monella mielessä.”
Turtan mukaan maakuntamenuissa olisi kuitenkin mahdollisuuksia, sillä ruokamatkailu ja lähiruokabrändäys ovat olleet alueella paljon esillä. Maakuntamenut sopisivat hyvin alueelle kehitettäviin ruokareitteihin.
Turtan mielestä Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen kannattaisi yhdistää voimansa yhdeksi ruokaprofiiliksi, jotta markkinointiin saataisiin lisää puhtia. Nyt Kanta-Häme nostaa Taste of Hämettä, kun Päijät-Hämeessä Visit Lahti markkinoi Vellamomenuta.
Saimaan alue on kehittänyt viime vuosina voimakkaasti ruokamatkailua, samoin Pohjois-Savo. Molemmat ovat saaneet maininnan Euroopan gastronominen alue (ERG).
Taste Savon ERG-hanke on jo päättynyt, mutta Taste Saimaa on vasta alussa. Kummassakin on mukana lukuisia ravintoloita, jotka ilmoittavat suosivansa lähiraaka-aineita ja paikallisia tuotteita.
Gurmeeta Satakunnan ruokamatkailun kehittämishankkeessa on kehitetty Satakuntaan Taste Satakunta -menut, toinen kesän alkuun ja toinen syksyyn. Menun reseptejä on lähetetty ravintoloihin, ja hankkeen verkkosivuilta niitä voi poimia kuka tahansa. Kaksivuotinen hanke kestää tämän vuoden loppuun.
Ruokatieto-yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni-Mari Syväniemi pitää maakunnallisten menuiden nousua hyvänä asiana.
”Tuntuu, että ruoka on kaikkien agendalla: kunnissa, maakunnissa, kehitysyhtiöissä, järjestöissä. Hyvä niin!”
Syväniemi muistuttaa vielä D.O. Saimaa -alkuperämerkistä, jota mallinnetaan parhaillaan Etelä-Karjalassa, Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. ”Tämäkään merkki ei takaa raaka-aineen alkuperää, vaan rinnalle tarvitaan Hyvää Suomesta -merkki.”