Tunnistatko koirasi epävarmuuden merkit? ”Varoittamatta” pureva koira onkin voinut todeta, ettei sen varoituselkeitä kuunnella

Arpi kädessäni sen kertoo: Kananluun nappaaminen suoraan ahneen nartun suusta voi sattua.

Koira on Suomessa yleisin puremahaavan aiheuttaja. Moni purema olisi kuitenkin ehkäistävissä, jos koirien elkeiden tulkitsemiseen ja koulutukseen panostettaisiin.

Ensimmäiset merkit koiran epävarmuudesta ovat pieniä. Koira voi esimerkiksi lipoa huuliaan ja haukotella, kertoo eläintenkouluttaja Helmi Pesonen.

Epävarmuus voi näkyä myös silmien siristelynä, pään kääntelynä tai yrityksenä poistua tilanteesta.

Seuraava tyypillinen ele on koiran jähmettyminen. Se yleensä jo huomataan helpommin, Pesonen kertoo. Viimeistään murinasta kokemattomampikin koiraihminen tajuaa, että nyt on tosi kyseessä.

Toisinaan törmää ajatukseen, jonka mukaan ihmisen kuuluu olla vahva johtaja, joka ei koiransa murinoista saati pienemmistä elkeistä piittaa. On kuitenkin tärkeää, että koira tulee kuulluksi, Pesonen sanoo.

Kyse on lopulta ihmisen turvallisuudesta. Jos omistaja ei välitä koiransa jännittymisestä, koira voi tulkita tilanteen niin, ettei sen antamista varoituseleistä ole hyötyä: Eihän ihminen ei niitä näemmä kuitenkaan kuuntele.

Seuraavalla kerralla koira voi jo jättää turhiksi todetut varoitukset tekemättä ja käydä suoraan käteen kiinni.

Siksi asioita ei kannata murisevan lemmikin suusta ottaa väkisin ellei ole pakko, vaan miettiä toimivampi koulutusstrategia. Esimerkiksi kielletyistä asioista luopumista kannattaa harjoitella hallitusti.

Helpoin on aloittaa lelulla, Pesonen ehdottaa. Kun koira irrottaa otteensa lelusta saadakseen koiralle näytetyn herkun, sanotaan vihjesana (esimerkiksi ”irti”), annetaan herkku ja jatketaan taas lelulla leikkimistä. Seuraavassa vaiheessa herkku tuleekin näkyviin tuleekin vasta koiran irroitettua otteensa lelusta.

Myöhemmin herkkua ei enää tarvita.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että koira saa tehdä mitä haluaa, Pesonen painottaa. ”Rajat ovat edelleen rakkautta, mutta murina ei ole vallan hakemista. Murinalla koira puolustaa itseään tai jotakin, mitä sillä on.”

Leikkimurina on tietysti erikseen, hän huomauttaa.

Joidenkin rotujen kohdalla koulutukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Esimerkiksi terriereille omien resurssien puolustus ja kiihtyvyys on tyypillisempää.

Stressin ja kivun merkitystä ei kannata jättää huomiotta. Kipeä koira on tyypillisesti ärtyisämpi.

Vakavat puremat ovat onneksi harvinaisia, Pesonen toteaa. Tyypillinen vaaran paikka on resurssien kuten kananluun vahtimisen lisäksi tilanne, jossa nukkuva koira yllätetään.

Toinen tilanne, jossa kierrokset helposti nousevat, on toisten koirien ohitus. Epävarmuus ei vähene rankaisemalla vaan ohitustilanteita harjoittelemalla, hän painottaa.

”Tunteet eivät poistu kieltämällä, eikä kieltäminen usein edes toimi. Koiralle täytyy saada tunne, että se selviää tilanteesta.”

Koira voi turhautua ohitustilanteissa siksikin, että koiraseuraa on sen elämässä liian vähän. Rähjäävälle koiralle sosiaalisia tilanteita suodaankin usein entistä vähemmän.

Väkisin, kaiken kerralla tehden voi arjesta hoitotoimenpiteineen tulla pahimmillaan taistelua.

Kun koira koulutetaan pienin askelin, seuraavat 15 vuotta ovat huomattavasti mukavampia, Pesonen sanoo.

”Koira oppii luottamaan, ettei sille tehdä asioita, jotka pelottavat tai sattuvat.”