Jos joku on onnistunut kohtaamaan jo ensimmäiset hyttyset pääsiäisen lämpimillä säillä, niin ainakin ne lienevät jo manan majoilla. Onko siis sama kohtalo hyttysten pääjoukolla alkukesästä?
Vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen Elystä sanoo, että paikoitellen Etelä-Suomessa hyttyset ovat voineet kärsiä pakkasista. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen varmemmin takatalvi ei vaikututa hyttyskesään millään lailla.
”Hyttysten toukat kuolevat niissä lammikoissa, jos kehitys on käynnissä ja vesi umpijäätyy.”
Hän muistuttaa, että suurimmassa osassa maata on menty vielä täysin ilman kesäisiä lämpöjä. Siksi hyttysten kehitys ei ole luultavasti juuri häiriintynyt.
”Ja lisäksi nuo nyt umpeen jäätyneet lammikot ovat niin matalia, että ne kuivuisivat joka tapauksessa.”
Kuivuus tai jäätyminen tuhoaa hyttysten toukat niiden kehitysvaiheessa.
Kuivuminen on jäätymisen lisäksi toinen asia, joka tuhoaa hyttyset niiden kehitysvaiheessa. Siksi keväällä on liki ratkaisevaa, kuinka paljon ja kuinka kauan vesi säilyy lammikoissa ilmojen lämmettyä.
Lumen sulamisen tapa on liki ratkaisevaa. Hyttysillä on tukalat paikat, jos lumet ja lätäköt lähtevät haihtumalla auringon porottaessa ja tuulen kuivattaessa. Toisin käy, jos lämpöä ja kosteutta riittää.
Jotta yleiset ja hanakasti kiinni käyvät metsähyttyset kehittyivät, ne tarvitsevat lämpöä ja kosteutta pari kolme viikkoa.
Juuri tästä syystä ennustetta hyttyskesästä on vielä mahdoton antaa.
Paikallinen vaihtelu on suurta. Silti melko samat alueet ovat hyttysten mieleen vuodesta toiseen.
”Hyttysten perimässä on vahva data, missä kannattaa munia. Kosteissa painanteissa ne selviävät yleensä vuodesta toiseen”, toteaa Leinonen.