Moni uupuu työtaakkansa kanssa, mutta todellinen syy väsymykseen voi löytyä henkilökohtaisesta elämästä

Askeleet tuntuivat kevyiltä työpaikalta rautatieasemalle astellessa. ”Loma, loma, loma”, tuntui rakennustyömaalta kuuluva maanrakennuskonekin laulavan iskiessään betonipaaluja yhä syvemmälle saveen.

Muutama päivä vapaata työstä perheen kanssa innosti. Samalla ennen lomaa kesken jääneet työtehtävät harmittivat. Päätin olla ajattelematta niitä ja jättää tietokoneen avaamatta kotona lomaviikon aikana. Rästiin jääneet hommat ehtisin tehdä loman jälkeenkin valmiiksi.

Lapsena mummolassa näin, että työtä tehtiin lähes aina. Työpäivä alkoi aamulla heräämisen jälkeen ja loppui illalla. Talven kylminä ja pimeämpinä kuukausina työpäivät loppuivat ulkona aikaisemmin kuin kesällä, mutta pieniä hommia tehtiin myös sisätiloissa.

Tuolloin ei tunnettu ajatusta työn ja vapaa-ajan erottamisesta. Työ oli mummolassa luonteva osa kaikkea elämää. En muista, että työn määrää olisi valitettu, vaikka sitä oli paljon ja se oli fyysisesti raskasta.

Työ oli myös siunaus. Se antoi elämään sisältöä, merkitystä ja toi pöytään leivän.

Yli puolet suomalaisista kokee tutkimusten mukaan työn imua useita kertoja viikossa tai jopa päivittäin. Työ innostaa ja kiinnostaa ja tuottaa myös iloa.

Aamulla töiden aloittaminen tuntuu mukavalta. Lounastauko saattaa tulla eteen nopeammin kuin hoksaakaan, kun työ vie mennessään ja siihen tulee uppouduttua voimallisesti.

Pitkää päivää viikosta ja kuukaudesta toiseen tekevää ihmistä saatetaan ihailla julkisesti ja kuvata hänen olevan työhönsä sitoutunut. Jatkuvaa ylipitkien työpäivien tekemistä ja äärimmilleen venymistä ei pitäisi kuitenkaan pitää hyvän työntekijän tai yrittäjän mittana.

Työ kuluttaa voimiamme ja meistä jokainen tarvitsee myös lepoa ja aikaa toipua työn rasituksista. Uupumisesta on lupa puhua ja siihen pitäisi hakea ajoissa apua tekeepä työtä asiantuntijana, ihmisten parissa tai yrittäjänä maatilalla.

Kuormitus ei aina johdu vain työstä ja sen raskaudesta, vaikka se näkyisikin kyvyttömyytenä selviytyä työstä. Sitä voivat aiheuttaa myös ihmissuhteet, taloudelliset huolet tai monet muut asiat elämässämme.

Lepohetkiä vietettiin myös mummolassa. Peltotyöt keskeytettiin lounasaikaan. Lounaan jälkeen saatettiin heittäytyä hetkeksi ruokalevolle tai pappa istuutui keinutuoliin lukemaan päivän sanomalehteä tai kuuntelemaan radiosta uutiset. Sunnuntaina, lepopäivänä, tehtiin maalaistalossa vain välttämättömät eläinten hoitoon liittyvät työt.

Mummolassa opetettiin arvostamaan kaikenlaista työtä. Ahkeruus ja myönteinen asenne työn tekemiseen oli tärkeää.

Mummo kuitenkin muistutti, että ihmisen arvo ei ole kiinni siitä, millaista työtä teemme ja miten suurta palkkaa siitä saamme. Hän kannusti myös opiskelemaan ja muistutti opiskelun avaavan enemmän mahdollisuuksia valita, mitä haluaa tehdä työkseen. Tämän saman perinnön haluan antaa omille lapsilleni.

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.