Eläinlääkärin tunteellinen tarina ammentaa elämän ja kuoleman välisestä tasapainosta

Venla Jyrkinen päätyi eläinlääkäriksi melko perinteistä reittiä. Rakkaus eläimiä kohtaan syttyi jo lapsena, kun hän vietti kesänsä mummolan navetassa Kestilässä.

Pohjois-Lapista Inarista löytynyt työpaikka kunnaneläinlääkärinä on kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen. Kahta samanlaista työpäivää ei yleensä ole. Päivä saattaa alkaa pieneläinklinikalta ja jatkua läpi yön poroerotukseen lihantarkastuksineen.

Kun aloitin kirjan, odotin saavani arkisia kertomuksia klinikalta ja porotiloilta. Porotietämykseni karttui lukiessa roimasti. Nyt tiedän, mitä ovat kilkura, kirnu ja kopara – kiitos viimeiseltä sivulta löytyvän pienen porosanaston.

Loppupeleissä sain kirjalta paljon enemmän kuin odotin. Kokonaisen elämäntarinan, joka ammentaa aineksia luonnosta sekä elämän ja kuoleman välisestä tasapainosta.

Kunnaneläinlääkärin työ on kiistatta yksi raskaimmista. Varsinaista työaikaa ei ole ja vaikka aina tekisi parhaansa, se ei kuitenkaan tunnu koskaan riittävän.

Ei siis ole ihme, että uupuminen on eläinlääkäreiden keskuudessa huolestuttavan yleistä. Myös kirjailijalla on siitä omakohtaista kokemusta.

Vastapainoa rankkaan arkeen on tuonut Lapin upea luonto vaihtuvine vuodenaikoineen ja paikallinen yhteisö, joka on ottanut eläinlääkärin avosylin vastaan.

Eläinrakkaille ihmisille kirja nostattaa varmasti tunteita pintaan. Poikimahalvauksen saanut lehmä palautti mieleen muistoja omasta lapsuudesta. Eläinlääkärin odottamisen, pelon, riemun ja menetyksen tunteet.

Jyrkinen tiivistää hienosti sen, mistä eläinlääkärin ammatissa on lopulta kyse. Päämääränä ei ole taistella kuolemaa vastaan, vaan auttaa parhaansa mukaan ja olla eläimen omistajan rinnalla hyvinä ja vaikeina hetkinä.

Kun kuolema koputtaa ovelle, viivästyttämisen sijaan on aika kumartaa, kiittää ja hyvästellä.

Eläinlääkärinä revontulten mailla on Venla Jyrkisen toinen kirja. Alkuvuonna Jyrkinen aloitti myös Kantrin kolumnistina.

Venla Jyrkinen: Eläinlääkärinä revontulten mailla. 239 sivua. Otava. Kuva: Otava