Huuhkaja on yön ruhtinas, jolle kaupunkikaan ei ole vieras ympäristö

Huuhkajasta tulee mieleen jylhä ja luoksepääsemätön kalliojyrkänne. Kuitenkin parina viime vuosikymmenenä huuhkaja yleistyi myös kaupunkiympäristössä, ja taustalla oli ilmeisesti villikaniinien kannan kasvu. Kaupunkien korkeista rakennuksista löytyy samankaltaisia pesimäpaikkoja kuin vuorilta.

Kuuluisin kaupunkihuuhkaja oli jalkapallo-ottelussa Helsingissä stadionille pöllähtänyt Bubi, josta miesten maajoukkue sai nimensä.

Aikaisemmin kaatopaikkojen liepeillä vipeltäneet pikkunisäkkäät houkuttelivat huuhkajaa, mutta tehostuneen jätteiden kierrätyksen ansiosta kaatopaikkoja ei enää juuri ole, ja huuhkajasta on tullut taas harvinaisempi erämaan eläjä.

Huuhkaja saalistaa ravinnokseen sekä lintuja että nisäkkäitä. Se iskee kyntensä mielellään esimerkiksi jäniksiin ja kaneihin. Toisaalta kesäaikaan huuhkajat syövät myös esimerkiksi lokkeja ja nuoria haahkoja.

Lisäksi huuhkajien pesien läheltä löytyy usein haukkojen ja jopa kalasääskien jäänteitä. Suurin osa ravinnosta koostuu kuitenkin pikkunisäkkäistä, kuten pöllöillä yleensäkin.

Huuhkajia arvioidaan pesivän koko maassa vain hieman yli tuhat paria. Pesivät huuhkajat viihtyvät reviirillään koko talven.

Suomen ja Euroopan suurimman pöllön siipien kärkiväli voi olla lähes kaksi metriä. Kuva: Juho Rahkonen

Huuhkajan siipien kärkiväli on lähes kaksi metriä ja paino kolmesta neljään kiloa. Ei ihmekään, että lajin englanninkielinen nimi on eagle-owl. Huuhkaja on todellakin kuin kotkapöllö.

Huuhkajalla on isot korvat, jotka ovat ääntä heijastavien höyhenten suojissa. Korvat sijaitsevat eri korkeudella, ja päätään kallistelemalla pöllö pystyy tarkasti päättelemään esimerkiksi pikkunisäkkään liikkumisen lumihangen alla. Sanotaan, että pöllöt näkevät korvillaan.

Tämän jutun kuvan olen ottanut Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla, jossa luontokuvaaja ja matkailuyrittäjä Jari Peltomäki on ruokkinut huuhkajaa vuosikaudet. Hänen vuokrakojustaan käsin pääsin näkemään ja kuvaamaan luonnonvaraisen huuhkajan.

Piilokojuksi muutetusta vanhasta asuntovaunusta seurasimme koko yön mätästä, jonka päällä oli rusakon raato ja johon oli kohdistettu valoja.

Noin kahden aikaan yöllä omalla vahtivuorollani havahduin puoliunisena siihen, kun valtava pöllö lehahti paikalle ja jäi järsimään jäistä haaskaa. Näky oli unohtumaton. Välillä huuhkaja loi meihin uteliaan katseen palavilla silmillään.

Jättipöllön lennettyä takaisin pimeän metsän kätköihin saimme vielä viimeisen merkin yön ruhtinaalta, kun sen kumea huhuilu kaikui kuutamon valaisemien kuusenlatvojen yllä.