Reijo Mäki ryhtyi kirjailijan epävarmaan ammattiin hetkellä, jolloin lähes jokainen yritti kynsin hampain pitää työpaikastaan kiinni. Kuva: Sanne Katainen
Kun Suomen lippu nousi Naton salkoon, kirjailija Reijo Mäki laittoi upseeripassin povitaskuun ja lähti heti aamusta baarikierrokselle
KGB salakuunteli Reijo ”Vares” Mäkeä ja hänen vaimoaan Viru-hotellissa 1980-luvulla. Pariskunnan kevyt huulenheitto hotellihuoneessa oli johtaa hyvin ikäviin seurauksiin.Tilaajalle
Reijo Mäki varttui maatilalla Siikaisissa Pohjois-Satakunnassa, eikä töitä voinut valikoida. Kuva: Sanne KatainenIsänpäivä ja joulu tarkoittaa usein sitä, että monessa kodissa lahjapaperista kaivetaan esille kirjailija Reijo Mäen uusi Vares-kirja. Niitä on tullut jo kolmisenkymmentä, ja vähitellen dekkarit ovat tehneet Mäestä myös yhden Suomen parhaiten ansaitsevista kirjailijoista.
Menestys on tullut vähitellen ja määrätietoisen työn ansiosta.
”Alkuvaiheessa kirjat myivät todella huonosti. Kustantaja ehdotti tuolloin, että voisin heivata Vareksen pois kirjoista ja siirtyä huumorilinjalle Arto Paasilinnan tyyliin.”
Olihan Vares-kirjoissa vinoa huumoria alusta saakka, ja Mäki arvelee sen loppujen lopuksi olevan yksi hänen suosionsa salaisuuksista.
”Huumori on vaikea laji. Jos sitä tarjoaisi tyyliin ’kaikkea kaikille’, se ei uppoisi yhdellekään. Päätin mennä vain kohti omaa visiotani ja antaa palaa.”
Reijo Mäki on kotoisin maatilalta Siikaisten Saarikoskelta Pohjois-Satakunnasta.
Sekä isän että äidin puolella suvussa oli armottomia tarinankertojia. Eipä siis ihme, että alle kymmenvuotiaana Mäki alkoi rustata cowboy-tarinoita vintillä Porin Matin lämmössä.
Arki oli silti useimmiten työläs myös lapselle.
”Eihän maatilalla töitä valikoida. Sitä tehdään, mitä on. Risusavottaa ja halkojen tekoa. Keväällä paska levitettiin talikoilla pelloille. Heinäkuussa taas iskettiin jokainen korsi seipäälle ja toivottiin sellaisia säitä, että ne saataisiin kuivina suuliin.”
Heinäkuussa hän muistelee toivoneensa paria sateista päivää, jotta saisi katsella Wimbledonin tennisturnausta – vaikka kylällä lähinnä jalkapalloa seurattiin ja pelattiin.
Leipä tuli perheelle viidestä lehmästä ja seitsemästä peltohehtaarista, mutta yhtä lailla 30 metsähehtaarista.
”Halkoja on tullut hakattua ja kuskattua Poriin ihmisten omakotitaloihin. Se oli meidän leipäpuumme, ja tienasin siitä ensimmäiset taskurahani.”
Reijo Mäki
66-vuotias kirjailija.
Kotoisin Siikaisten Saarikoskelta. Asunut Turussa vuodesta 1982.
Kirjoittanut noin 50 kirjaa. Teoksia myyty kolmisen miljoonaa ja käännetty kuudelle kielelle, mukaan lukien Turun murteelle. Tunnetuin hahmo yksityisetsivä Jussi Vares.
Valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta 1982.
Työskenteli kirjailijan työn ohella Postipankin markkinointitehtävissä, kunnes siirtyi 1993 vapaaksi kirjailijaksi.
Puoliso Marja Risku on kotoisin Kurikasta, ja perheeseen kuuluu lemmikkejä. Harrastavat puolison kanssa mökkeilyä, linnavuoria ja pirunpellon tekoa.
Koulussa hän oli keskitason puurtaja, mutta ylioppilaskirjoitukset menivät nappiin. Siksi yliopiston ovet aukesivat Turun kauppakorkeakouluun ilman pääsykokeita.
Liki summassa valittu koulutus avasi tien pankkimaailmaan kymmeneksi vuodeksi.
”Opin, että vanha kunnon motto pitää paikkansa: Kun etsitään syyllistä, kannattaa kysyä, missä raha liikkuu.”
Jo työn ohessa hän kirjoitti romaaneja, kunnes pankkikriisin jälkien siivoaminen alkoi käydä voimille.
”Olin markkinointihäiskä, jonka tehtävä oli ollut myydä lainoja ja takauksia. Sitten pankkikriisin aikana homma kääntyi päälaelleen, ja asiakkaiden omakotitaloja piti laittaa myyntiin. Ne olivat vakavia hetkiä.”
Hän oli kirjoittanut iltaisin ja viikonloppuisin, mutta nyt myös kirjoittaminen alkoi tökkiä työpaineessa.
Hän päätti ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi, vaikka kirjat tuolloin eivät myyneet ja tulevaisuus näytti enemmän kuin epävarmalta.
Alussa Vares-kirjat eivät myyneet ja kustantaja ehdotti hahmon hylkäämistä.
Vareksissa näkyy Mäen tähänastinen elämänkokemus.
Joka kirjassa on sivalluksia ja teräviä huomioita esimerkiksi Venäjästä jo aikoina, jolloin harva näki idänsuhteissa ja Venäjän kehityksessä suurempaa moitittavaa.
”Siinä on muuten roistovaltio vailla vertaa. Olen itsekin kertaalleen joutunut nyt jo entisen KGB:n kanssa tekemisiin.”
Vuonna 1987 hän lähti vaimonsa kanssa matkalle Tallinnaan. Tarkoitus oli rentoutua ja tehdä hieman pohjatyötä kirjaa varten. Siinä Neuvosto-Viron kommunistista eliittiä kohtaa lännen salamurha.
Mäki majoitettiin Viru-hotellissa kerrokseen 13, joka paljastui myöhemmin KGB:n salakuuntelukerrokseksi.
”Joimme huoneessa vaimoni Marjan kanssa gruusialaista samppanjaa ja höpisimme salamurhasta sekä ampumasektoreista. Siinä taisivat sukkahousukauppojen salakuunteluun väsyneiden alivänrikkien silmät rävähtää auki.”
Seuraavana päivänä hotellin edusta oli tyhjä takseista. Paikalla oli vain merimieheksi esittäytynyt mies Ladallaan, joka sanoi tienaavansa hieman turisteja kuljettamalla.
”Jouduimme liikennemiliisin ratsiaan. Taustapeilistä satuin näkemään, kuinka kuskimme kävi näyttämässä jotain paperia poliiseille ja nämä vetivät lippaan. Ajattelin, että nyt on jotain pielessä.”
Leppoisa merimies paljastui KGB:n mieheksi sattumalta.
Mäki alkoi miettiä päivän kulkua ja alkoi muistaa, kuinka oli nähnyt samoja miehiä päivän aikana suomalaisissa mainospipoissa eri paikoissa. Luultavasti KGB oli käynnistänyt suuren operaation heidän vuokseen, varsinkin kun näillä oli selvillä Mäen tausta.
Mäki on nimittäin käynyt RUK:n, ja reservissä ollessaan hänet kutsuttiin kertaamaan kolmen viikon erikoiskurssille Haminaan. Lähtiessä eversti puhutteli miehiä ja sanoi, ettei Suomi voi taata, etteivät koulutettavien nimet kiinnostaisi idässä tai lännessä.
”Kun paluumatkalla laivassa näin Helsingin valot, se oli maailman kaunein näky.”
Hän oli vuosikaudet ennen kansan enemmistöä ja poliittista eliittiä sitä mieltä, että Suomen pitäisi hankkiutua pikimmiten Natoon.
”Sinä päivänä, kun Suomen lippu nousi Naton salkoon, lähdin jo heti aamusta liikkeelle, eli heilahdin Turun baareihin ’ulkoiluttamaan upseeripassia’. Pääsin hädin tuskin taksilla kotiin ja kolme sitä seuraavaa päivää olin kipeä ja hiljaa.”
Hän on varma, että ei Suomi ollut suinkaan salassa luonut aluepuolustusta ja harjoitellut Neuvostoliiton uhkaa vastaan 1980–90-luvuilla.
”Ilman muuta venäläisten annettiin tajuta se. Sotilaat tiesivät harjoittelevansa idästä tulevaa vihollista vastaan. Aluepuolustushan perustuu siihen, että puolustus ei sorru, vaikka panssarikiila tulee läpi. Vastassa on sisämaan alueiden itsenäinen puolustus.”
Konnien sielunelämään paneutunut Reijo Mäki pitää Venäjää roistovaltiona vailla vertaa. Kuva: Sanne KatainenMäen oma isä selvisi täpärästi joutumasta sotimaan nuoren ikänsä vuoksi, mikä oli onni myös jälkipolville.
”Siinä olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: joko sodasta olisi tullut rikkinäinen mies tai sitten epäsuora tuli olisi tehnyt tehtävänsä eikä minuakaan olisi olemassa.”
Isä antoi pojalleen miehen mallin, joka on joviaali ja ahkera pohjoissatakuntalainen mutta välillä osaa rentoutua kunnolla.
Millaisen miehen mallin sitten Reijo Mäki antaa kirjoissaan?
”Mieskuvaa on joka lähtöön. Vareshan on jonkinlainen sankarihahmo, mutta ei puhdasotsainen prinssi rohkea. Sitten on roistoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän ääliöitä. Välkyimmät aineksethan eivät päädy yleensä kiven sisään. Sen ovat vahvistaneet myös vankilaviranomaiset, kun olen heidän kanssaan keskustellut.”
- Osaston luetuimmat
