
Suurin ennakkoluulo Suviseuroja kohtaan on, että siellä kävisi vain vanhoja ihmisiä. Toinen myytti on, että saarnojen kuuntelu olisi pakollista ja ainoaa ohjelmaa. Näin kertoo 23-vuotias kempeleläinen Eveliina Mattila. Mattila on kuulunut lapsesta saakka vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön.
”Eräs ennakkoluulo on myös se, että emme hyväksyisi ulkopuolisia ihmisiä. Suviseuroissa ei kukaan kysy, miksi olet tullut tänne. Siellä käy hyvin monenlaista porukkaa. Ketään ei katsota tuomitsevasti vaan kaikki ovat tervetulleita”, Mattila sanoo.
Hän on menossa 23. kertaa Suviseuroihin, jotka osuvat tänä vuonna Pudasjärven lentokentälle tulevana viikonloppuna 28.6.–1.7.2024. Tapahtuman järjestää Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK).
Tänä vuonna hengellisessä kesäjuhlassa erityistä Eveliinalle on se, että hän menee tapahtumaan ensimmäistä kertaa seurustelevana. Parisuhdetta on kestänyt kuukauden verran. Poikaystävä löytyi Oulusta veljen kautta.
”Naimisiinmeno on tähtäimessä, mutta ei ihan vielä ajankohtaista”, hän sanoo ja hymyilee.

Mattilan tiedossa ei ole tarinoita, joissa nuoret olisivat löytäneet tulevan aviopuolisonsa Suviseuroista. Silti hän uskoo, että näin voi tapahtua.
”Varmasti jotkut voivat tavata siellä tulevan kumppaninsa. Kaveriporukat viettävät aikaa yhdessä ja sitä kautta tutustuu uusiin ihmisiin”, hän toteaa.
Nuoret tapaavat toisiaan myös heille kohdistetuissa tilaisuuksissa Suviseuroissa. Tänä vuonna järjestetään lauantaina toista kertaa nuortenilta seurateltassa, jossa puhumassa on Matias Muhola.
Sen jälkeen on nivalalaisen yritysvalmentajan Timo Poikkimäen vetämä keskustelu neljän nuoren kanssa.
Eveliina Mattilan mukaan monen teini-ikäisen suosikkihommaa Suviseuroissa on kavereiden ja perheen kanssa ajan viettämisen lisäksi päästä ajamaan mönkijällä pitkin kenttää ja keräämään roskasäkkejä.
Tähän vastuutehtävään myös hän pyrki 13-vuotiaana ja pääsi.

Auttamisen perinne jatkuu tänäkin vuonna, kun Mattila on vastuussa Suviseurojen puhtaanapidosta. Siihen kuuluu bajamajojen huolto, tyhjennys ja siivous.
Tunnelma Suviseuroissa tulee Mattilan mukaan etenkin seurateltasta, jossa pidetään puheita ja alustuksia. Väkijoukko yhtyy laulamaan yhdessä virsiä ja Siionin lauluja.
”Ketään ei katsota tuomitsevasti vaan kaikki ovat tervetulleita.”
Ulkona kentällä tuoksuu puinen hake ja uudet roskasäkit. Ruokakojuissa höyryää pizzan ja spagetin houkutus.
”Turvallisuus ja lämpö ovat vahvasti läsnä. Koen pyhänä sen, kun näen, kuinka paljon tähän samaan joukkoon kuuluu ihmisiä.”
Vapaaehtoistyön ohessa Mattila toivoo, että ehtii käydä kuuntelemassa seurapuheita sekä tavata perhettä ja ystäviään. Kovin myöhään hän ei jaksa välttämättä valvoa.
Yleensä uni kesäjuhlassa on tullut kahden maissa. Yönsä hän aikoo nukkua tänä vuonna omaan autoon tehdyssä pedissä.
Iso perhe on Mattilan haaveissa. Hän on kasvanut 15-lapsisessa perheessä ja on toiseksi vanhin sisaruksista.
Hän muistaa hoitaneensa paljon pikkusisaruksiaan lapsena. Lempileikki sisarusten kanssa oli koulu: Mattila esitti opettajaa ja sisarukset oppilaita.
”Sisarusten hoitaminen on ollut tosi luontevaa. En ole kokenut sitä raskaaksi. Sitä ei ole ollut pakko tehdä, jos ei ole halunnut.”
”Ei ole Jumalan sanan mukaista, jos otetaan lasten hankinta omiin käsiin.”
Eveliina haaveilee kotiäitiydestä. Hän haluaisi viettää lasten kanssa ainakin aluksi kunnolla aikaa kotona. Nuori aikuinen ei kuitenkaan poissulje äitiyden ja uran yhdistämistä lasten ollessa isompia. Silloin hän voisi opiskella.
Oma äiti toimii malliesimerkkinä: hän on Eveliina Mattilan mukaan vahva ja sitkeä nainen, sillä hän on ollut lastensa kanssa kotona.
Ihan ajankohtaisia lapsihaaveet eivät vielä kuitenkaan ole. Ensin pitäisi mennä kihloihin, sitten naimisiin.
”Lapset ovat aina lahja. Ei ole itsestäänselvyys, että niitä tulee. Moni lestadiolainen haluaisi lapsia, mutta niitä saattaa tulla vain muutama tai jäädä lapsettomaksi”, Mattila sanoo.

Vanhoillislestadiolaisten asenteet raskauden ehkäisyä kohtaan ovat Eveliinan mukaan muuttuneet jonkin verran sallivimmiksi. Hän itse ei koe ehkäisyä oikeaksi minkäänlaisessa tilanteessa.
Mattila luottaisi Jumalan kykyyn säännellä lapsilukua siinäkin tilanteessa, jos hänelle tulisi syöpä ja raskauden jatkaminen saattaisi olla riski omalle terveydelle. Hän korostaa, että tilanne olisi silti vaikea.
”Tuntuisi hankalalta itse päättää, kuinka monta lasta haluaa, tai mikä on sopiva hetki hankkia lapsi. Se ei ole Jumalan sanan mukaista, jos otetaan lasten hankinta omiin käsiin. Itse ainakin ajattelen, että Jumala ohjaa meitä näissä asioissa”, hän sanoo.
Myös nuorten asenteet esimerkiksi meikkausta ja musiikin kuuntelua kohtaan ovat muuttuneet vapaampaan suuntaan.
Mattilan mukaan jokainen tekee omat ratkaisunsa. Itse hän kuuntelee kuulokkeista vain virsiä ja Siionin lauluja. Ne tuntuvat hänen omantuntonsa mukaisilta ja hyviltä.
23-vuotias vanhoillislestadiolainen.
Asuu Kempeleessä. Syntynyt Pudasjärvellä.
Harrastaa lenkkeilyä, neulomista ja ompelua.
Työskentelee lähihoitajana vanhusten kuntoutusyksikössä.
Seurustelee.
Saa iloa ihmisten auttamisesta.
Lapsiin liittyy myös Eveliina Mattilan ammatillinen haave. Jo 7-vuotiaana hän raapusti ruutupaperiin koulussa unelma-ammattinsa: kätilö. Opettaja pyysi silloin jokaista kirjoittamaan luokkahuoneessa paperille, mitä haluaisi tehdä isona.
”Olisi ihana auttaa pieniä lapsia. Jokin sinne alalle vain vetää. Ehkä se ainutlaatuisuuden kokemus saada olla elämän alkamisen ensimetreillä”, Mattila miettii.
Hänen tavoitteensa olisi päästä työskentelemään vastasyntyneiden osastolle, ehkä myös teho-osastolle.
Ensin on saatava kuitenkin opiskelupaikka. Mattila on pyrkinyt kahdesti opiskelemaan kätilöksi hoitotyön tutkinto-ohjelmaan Oulun ammattikorkeakouluun.

Viime viikkoina Oulusta on kantautunut traagisia uutisia. Ne ovat järkyttäneet myös Eveliina Mattilaa tapahtumien läheisyyden vuoksi.
Oulun kauppakeskus Valkeassa on tapahtunut kaksi puukotusta kesäkuussa. Molemmissa tapauksissa poliisi epäilee rasistista motiivia.
Alaikäisten väkivaltarikokset ovat muutenkin lisääntyneet Suomessa.
Kamalia maailmantapahtumia miettiessä Mattila on löytänyt kuitenkin turvan. Se on toisinaan tuntunut lämpönä rintakehän alueella.
”Tulee sellainen olo, että kyllä musta pidetään silti huolta. Mulla on turva ja luottamus Jumalan huolenpidossa.”
Samaa turvaa Eveliina lähtee hakemaan Suviseuroihin. Yhteisö pysyy, vaikka maailmassa tuulee.