Nuorukainen valitsi puualan artesaanikoulutuksen, koska arveli sen olevan helppoa ja kivaa. Kuva: Kari Salonen
Puuseppien EM-kisoissa millin kymmenesosat ratkaisevat ‒ somerolainen Ilo Pesonen uskoo, että puusta valmistettujen huonekalujen suosio nousee
Kuukauden valmentajan kanssa harjoitellut 21-vuotias mies haluaa uskoa, että puista valmistettujen huonekalujen suosio nousee tulevaisuudessa.
Ilo Pesonen kertoo leikkineensä pienenä lähinnä legoilla. ”Joskus viisivuotiaana sain ruostuneen Mora-puukon”, hän kertoo. Kuva: Kari SalonenIlo Pesonen palasi syyskuun alussa ammattitaidon EM-kisoista taskussaan sarjansa kuudes sija ja kunniamaininta.
Kilpailu on tarkoitettu ammattioppilaitoksista vastikään valmistuneille. Mukaan pääsee, kun on ensin voittanut vastaavassa kotimaan kisassa.
Helposti voisi luulla, että jo nuorena pitkälle päässyt puualan osaaja olisi pikkupojasta lähtien väkertänyt puusta kaikenlaista.
Väärin luultu, Pesonen sanoo.
Mies kertoo leikkineensä pienenä lähinnä legoilla. ”Joskus viisivuotiaana sain ruostuneen Mora-puukon. Sekin piti opetella teroittamaan ennen kuin sillä voi vuolla mitään.”
Innostuksen ja ensimmäiset opit puualasta Pesonen sai Somerolta Kiiruun koululta, jossa oli hyvät tilat ja laitteet teknisen työn opettamiseen.
Yläkoulun toisella ja kolmannella luokalla oli valittavana kolme erilaista teknisen työn kurssia: puutyö, metallityö ja kone-sähköelektroniikka.
”Kun koulussa sai valita kolme vapaaehtoista kurssia, otin ne kaikki”, Pesonen kertoo.
Yhdeksännen luokan viimeinen koulutyö oli pöytä, jonka pinnassa oli shakkiruudukko. Pesonen näyttää kuvan mutta kieltäytyy antamasta sitä julkaistavaksi. ”Ammatillisesti se ei enää näytä yhtään hyvältä.”
”Tein myös leipälaatikon, jakkaroita ja muita sellaisia perusasioita.”
Joskus viisivuotiaana sain ruostuneen Mora-puukon. Sekin piti opetella teroittamaan ennen kuin sillä voi vuolla mitään.
Puolassa pidetyissä EM-kisoissa Pesonen osallistui cabinetmaking-sarjaan, jossa tehtävänä oli rakentaa piirustuksen mukainen puinen kaappi.
Piirustuksen sai nähtäväkseen etukäteen, mutta varsinaista kilpailua varten piirrokseen oli tehty muutoksia enintään 30 prosenttia. Puulajia ei kerrottu etukäteen.
Tehtäväkaapissa on saranoidut peiliovet ja sormiliitoksella tehty vetolaatikko.
Materiaaliksi varmistuivat tammi ja tammiviilu. Aikaa kaapin tekoon oli 18 tuntia.
Pesosella kaappi jäi vähän kesken, mikä verotti pisteitä. ”Olisi pitänyt harkita ja miettiä enemmän ennen kuin ryhtyy tekemään. Nyt aikaa kului virheiden korjaamiseen.”
”Työ oli äärimmäisen tarkkaa, kyse oli jopa millin kymmenesosista.”
Ammattioppilaitokset ja kilpailijat suhtautuvat EM-kilpailuihin vakavasti. Ilo Pesosellakin oli valmentajana Koulutuskeskus Salpauksen Marko Varjos.
”Kuukauden ajan harjoittelin valmentajan kanssa.”
Valmistautumista hidasti, että Pesonen oli murtanut jalkansa vähän aiemmin. Pitkää aikaa ei pystynyt seisomaan.
Ammattitaidon EM-kisoissa kisataan paremmuudesta kymmenissä lajeissa kauneudenhoidosta sähköasennukseen ja kokkauksesta hitsaukseen. Tänä vuonna kilpailijoita oli kuutisen sataa.
Turnaukseen päästäkseen pitää ensin menestyä kotimaan vastaavassa kilpailussa, Taitaja-kisassa.
Pesonen osallistui tavalla tai toisella kolmeen Taitaja-koitokseen eli yhteen jokaisena opiskeluvuonnaan.
”Ensimmäisessä olin peränpitäjä, toisena vuonna pääsin mukaan, mutta kisat peruuntuivat koronan takia, kolmantena eli vuonna 2021 tuli voitto.”
Voittovuonna tehtävänä oli valmistaa Puulon Oy:n Railo-tuoli.
Voittajana Pesonen oli oikeutettu osallistumaan EM-kisoihin. Osallistuminen kuitenkin siirtyi vuodella, koska hän kävi välillä suorittamassa varusmiespalveluksen.
Työ oli äärimmäisen tarkkaa, kyse oli jopa millin kymmenesosista.
Pesonen piti puutöistä mutta ammattia hän ei siitä alun perin ajatellut. ”Olin mukana vapaapalokunnassa ja ajattelin hakevani Pelastusopistoon.”
Pelastusopistoon ei kuitenkaan päässyt suoraan, vaan ensin piti käydä lukio tai suorittaa jonkin ammattialan opinnot.
Peruskoulussa Pesonen oli ”perushyvä”, mutta kielet olivat vaikeita. Lukio ei innostanut.
Pesonen valitsi puualan artesaanikoulutuksen, koska arveli sen olevan helppoa ja kivaa. Ja kivaa se olikin, niin kivaa, että palomieshaaveet unohtuivat.
Opiskelupaikaksi valikoitui Vihdin Nummelassa toimiva Luksia, johon kulkemista Somerolta helpotti, että äiti kävi töissä samalla suunnalla. Juuri oppilaitoksen opettaja Vesa Kupila oli se, joka näki Pesosen taidot ja ehdotti Taitaja-kisaan osallistumista.
Ilo Pesosen mukaan puuhuonekalu on myös pitkäikäinen hiilinielu, eli se sopii hyvin kestävän kehityksen kriteereihin. Kuva: Kari SalonenAmmattiopinnoissa Pesonen viihtyi hyvin. Koulussa pääsi testaamaan monipuolisesti eri materiaaleja, kuten umpipuuta, viilua ja epoksia eli valettavaa muovia. Oli mahdollisuus ja aikaa kokeilla.
Oppilaitoksessa piti ensin ideoita tuote, suunnitella se, piirtää kuva ja tehdä ”hahmomalli” eli oikean kokoinen tuote esimerkiksi pahvista. ”Minulla oli aina kova palo päästä tekemään, enkä aina olisi jaksanut käydä läpi kaikkia edeltäviä vaiheita.”
Luksiassa tuli tehtyä monenlaisia huonekaluja: penkki, ruokapöytä, tuoleja ja niin edelleen. Kaverit tilasivat huonekaluja ja Pesonen teki niitä heille, jopa niin paljon, että itsellä ei tällä hetkellä ole juuri mitään omin käsin tehtyä.
Opintoihin kuului lukuisia työssäoppimisjaksoja. Viimeisen, kymmenen viikon jakson Pesonen suoritti Nikari Oy:llä Raaseporin Fiskarissa.
Jakson päätteeksi Pesoselle tarjottiin vakituista työtä. Se oli unelmien täyttymys. ”Oppilaitoksessakin oltiin, että ´vau, kun pääsit sinne´.”
Yli 50-vuotias yritys valmistaa omaa massiivipuista huonekalumallistoa pienissä sarjoissa. Töissä on kymmenkunta puuseppää.
Pesonen on nuorin, mutta ikähaitari on leveä. Työpaikan ilmapiiriä hän kiittää vuolaasti.
Työn ohessa Pesonen suorittaa puusepän ammattitutkintoa.
Ilo Pesonen
Syntynyt Ypäjällä vuonna 2002, mutta asunut pikkulapsesta lähtien Somerolla.
Asuu viikot Raaserporin Pohjassa.
Koulutus: puualan artesaani, suorittaa parhaillaan puusepän ammattitutkintoa.
Yksi isovanhemmista on keraamikko ja toinen mainospiirtäjä.
Aloitti metsästysharrastuksen vähän aikaa sitten, mutta pakastin on jo täynnä peuran lihaa.
Puuhuonekalu on myös pitkäikäinen hiilinielu, eli se sopii hyvin kestävän kehityksen kriteereihin.
Nikarin tuotteet sopivat Pesonen ajatusmaailmaan. Mies haluaa uskoa, että puista valmistettujen huonekalujen suosio nousee tulevaisuudessa. Yhä useampi ostaa lähellä suomalaisesta ja ainakin eurooppalaisesta puusta tehtyjä tuoleja, pöytiä ja kaappeja.
”Puu on kaunis, kestävä ja myrkytön materiaali. Puusta valmistettua huonekalua voi hioa ja huoltaa lähes rajattomasti.”
”Puuhuonekalu on myös pitkäikäinen hiilinielu, eli se sopii hyvin kestävän kehityksen kriteereihin”, mies jatkaa.
Suosikkipuulajia Pesonen ei osaa määrittää. ”Kauneus on katsojan silmässä.”
Toisaalta materiaalina puu myös haastaa tekijänsä. ”Pitää ottaa huomioon, että puu reagoi ilman kosteuteen. Jos esimerkiksi puisen pöydän kannen kehystää, pitää jättää sopivasti rakoa, jotta puu pääsee elämään eikä murru”, Pesonen huomauttaa.
Yhä useampi ostaa lähellä suomalaisesta ja ainakin eurooppalaisesta puusta tehtyjä tuoleja, pöytiä ja kaappeja. Kuva: Kari SalonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
