Minnalla on lapsuudesta asti ollut aina kissa, elämä ilman lemmikkiä tuntuisi orvolta. Sisun hän hankki eläinsuojelun kautta. Kuva: Sanne KatainenTampereKallis ystävä
Toimeentulotuella elävä Minna pelkää, että joutuu luopumaan rakkaasta kissastaan yllättävän eläinlääkärikäynnin takia. Yhä useampi lemmikinomistaja on pulassa eläinlääkärimaksujen takia.TilaajalleVaatekaapin alahyllylle on jemmattu monta purkkia kissanruokaa. Minna tilasi ne heti, kun tämän kuun toimeentulotuki kilahti tilille.
”Ainakin Sisulle on ruokaa”, tamperelainen Minna sanoo.
Asian arkaluonteisuuden vuoksi Minnan ja hänen kissojensa nimet on muutettu. Minnan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Minna istahtaa keittiönpöydän ääreen ja alkaa puhua. Sisu hyppää välillä pöydälle, vaikka se ei oikeasti ole sallittua tässä kodissa.
Sisu on nirso kissa, jolle maistuu vain tonnikala-katkarapuruoka. Eläinsuojeluyhdistyksestä suositeltiin tarjoamaan kissalle ruokaa, johon se on tottunut. Minna ajattelee myös, että laadukas ruoka voi auttaa säästämään eläinlääkärikuluissa. Kuva: Sanne KatainenMinna on vuosia kamppaillut päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa. Kuusi vuotta sitten hän ei kyennyt enää tekemään töitä.
Minna paikkasi heikkoa rahatilannettaan pikavipeillä. Kun tuli aika lyhentää lainaa, Minna otti uusia pikavippejä.
”Siitä tuli sellainen kierre.”
Minna ajatteli palaavansa pian töihin ja maksavansa lainat pois, mutta sairausloma vain venyi.
”Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy minulla sellainen holtiton tuhlailu. Shoppailu lähti aivan käsistä.”
Minna ei ole koskaan oppinut järkevää rahankäyttöä. Vanhempien työttömyyden takia häneltä jäi lapsena moni toive toteutumatta.
”Nuorena ajattelin, että kun saan ensimmäisen palkan, tuhlaan kaiken. Se jäi vähän päälle.”
Pikavippifirmat lähettivät jatkuvasti uusia lainatarjouksia tekstiviesteillä ja sähköposteilla.
Keskellä yötä saattoi nostaa neljän tonnin lainan. Korona-aikana pankki tarjosi mahdollisuutta korottaa luottorajaa aina parilla tonnilla. Lopulta Minnan luottoraja oli 10 000 euroa ja se oli käytetty tappiin asti.
”Jossain vaiheessa tajusin, että kohta lainat menevät ulosottoon enkä enää pysty pelastamaan itseäni”, Minna kertoo.
”Ratkaisin tilanteen sillä tavalla, että otin vielä viimeisen kerran hirveästi vippejä. Otin kaiken, minkä sain, jotta minulla olisi jatkossa käyttörahaa.”
Vuosi sitten Minna ei enää pystynyt pakoilemaan ulosottoa. Viimeksi kun hän katsoi, ulosotossa oli noin 25 000 euroa, mutta siinä eivät ole vielä kaikki velat.
”Tuntuu, että haastemies soittelee jatkuvasi. En ole pysynyt mitenkään kärryillä kaikesta.”
"Kissa on aina iloinen kun tulen kotiin eikä syyllistä tai soimaa. Omien ongelmieni takia olen saanut negatiivista palautetta ja kuullut, kuinka pettyneitä kaikki ovat. Se tuntuu älyttömän pahalta, mutta kissan suusta sellaista ei koskaan kuule", Minna kertoo. Kuva: Sanne KatainenNyt Minna elää kuntoutustuella.
”Käytännössä koko kuntoutustuki menee ulosottoon. Minulle jää käytettäväksi toimeentulotuen verran.”
Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, joka kattaa elämän perusmenoja. Yksin asuvalle lapsettomalle tuki on tällä hetkellä 587,71 euroa kuukaudessa.
Minnalle tuo summa riittää tavallisena kuukautena juuri ja juuri. Säästää siitä ei oikein voi, ja tilillä näkyvät rahat myös vähentävät seuraavien kuukausien toimeentulotukea.
Ainoa keino varautua vaikkapa yllättäviin eläinlääkärilaskuihin on nostaa kuun lopussa tililtä viimeiset roposet käteiseksi, jos siis mitään ylimääräistä on jäänyt.
”Minulla on excel-taulukko, jolla yritän laskea, kuinka paljon rahaa jää jokaiselle viikolle. Budjetit pitää laskea tarkasti. Silti rahat ovat aina loppu.”
Kaikesta pitää säästää. Minna ei näe vanhempiaan niin usein kuin haluaisi, sillä näiden luokse ei pääse julkisilla. Aina on lainattava autoa ja maksettava bensat.
Reissuun kuluva 50 euroa on iso raha, kun yhden viikon ruokabudjetti saattaa jäädä 30 euroon.
”En ole joutunut karsimaan mistään sellaisesta, mitä ilman en pärjäisi, mutta ei minulla ole todellakaan ollut rahaa esimerkiksi kampaajaan.”
Minnan Lilja-kissa piti lopettaa vuoden alussa. Sisu reagoi voimakkaasti kaverinsa kuolemaan. ”Ajattelin, ettei siitä tule mitään. Sisu oli levoton eikä ollenkaan oma itsensä.” Muutto uuteen kotiin laukaisi tilanteen ja nyt Sisu on oma tyytyväinen itsensä. Kuva: Sanne KatainenPikimusta Sisu-kissa on kuusivuotias. Minnan hoiviin se päätyi eläinsuojelun kautta. Tiineenä ollut kissaemo löydettiin navetasta, mutta Sisu sisaruksineen syntyi turvallisissa oloissa.
Jääkaapin oveen kiinnitetystä kuvasta kurkkii toinenkin kissa. Vitivalkoinen Lilja ei asu enää täällä, sillä se täytyi lopettaa tammikuussa.
Minna on miettinyt, pitäisikö hänen hankkia toinen kissa. Liljan rinnalla varttunut Sisu saattaisi hyvinkin kaivata kaveria.
”Mutta sitten on tietysti tämä rahapuoli. Olen miettinyt, olisiko vastuutonta ottaa toinen kissa, kun rahatilanteeni on niin huono.”
Kun rahat ovat olleet erityisen vähissä, Minna on välillä pelännyt, että hän lopulta menettää lemmikkinsä. Vaikka säännölliset menot hoituisivat, voi yllättävään eläinlääkärilasku romahduttaa talouden.
”Eihän kissaa voi jättää hoitamatta. Olen pelännyt, että silloin kissa pitäisi luovuttaa eläinsuojelulle. On ollut unettomia öitä ja olen itkenytkin välillä menettämisen pelkoa.”
”Oli valittava lähteekö kämppä alta vai luopuuko hän lemmikistä.” Sini Vesterinen
Taloudellinen tilanne on ajanut monet lemmikinomistajat ahtaalle viime aikoina. Viime vuonna Suomen eläinsuojelun (SEY) hoitoon tuli viranomaispäätöksellä 161 koiraa. Vuotta aikaisemmin luku oli 101.
Viranomainen ottaa lemmikin haltuun vain, jos se on eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä.
Salon seudun eläinsuojeluyhdistyksessä työskentelevä Sini Vesterinen kertoo eräästä henkilöstä, joka joutui antamaan lemmikkikaninsa pois, sillä se oli yksinäinen kanikaverinsa kuoltua. Lopetetun kanin eläinlääkärilaskut olivat ajaneet omistajan taloudelliseen ahdinkoon, ja jäljelle jäänytkin lemmikki olisi kaivannut lääkäriä.
”Se oli sydäntä särkevä tilanne. Oli valittava lähteekö kämppä alta vai luopuuko hän lemmikistä.”
Turun eläinsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Sari Pesonen on myös huomannut, että lemmikistä joudutaan luopumaan yhä useammin taloudellisista syistä.
”Jos suussa on isoja vikoja, saattaa hammasremontti olla useiden tuhansien eurojen arvoinen. On myös ihmisiä, jotka ovat menettäneet asunnon tai ovat muuten vaikeassa elämäntilanteessa. Jos heillä ei ole tukiverkostoa, he haluavat luopua eläimestä, jotta se voisi saada hyvän kodin”, Pesonen sanoo.
”Ajattelen, että kynnys lemmikin hankinnassa pitäisi olla korkeampi kuin se nyt on.” Maria Eiskop
Monet ihmiset ottivat korona-aikana lemmikkejä harkitsemattomasti, sanoo SEY:n viestintäpäällikkö Maria Eiskop.
Kun taloudellinen tilanne seuraavina vuosina kiristyi, oli moni ongelmissa.
”Jäsenyhdistyksemme kertovat, että yhteydenotot lisääntyvät. Joillain on vaikeuksia jopa eläimen perushoidon kanssa”, Eiskop sanoo.
Eläinsuojeluyhdistysten varat ovat rajalliset, ja ne halutaan suunnata pääosin hylättyjen eläinten hoitamiseen. Jonkin verran apua voidaan antaa taloudellisiin vaikeuksiin, mutta usein ei voida tehdä muuta kuin auttaa uuden kodin etsimisessä.
”Kun lemmikin hankkii, on tärkeää varautua yllättäviinkin eläinlääkärikuluihin. Eläimellä on oikeus hyvinvointiin ja riittävän hyvään hoitoon. Ajattelen, että kynnys lemmikin hankinnassa pitäisi olla korkeampi kuin se nyt on”, Eiskop toteaa.
”Minulla on ollut syyllinenkin olo siitä, että kaikki meni näin. Olenko huono lemmikinomistaja?” Minna
Minna tilaa aina ison säkin kissanhiekkaa säästääkseen rahaa. Yksi säkki riittää noin kahdeksi kuukaudeksi. Kuva: Sanne KatainenAina taloudellisen tilanteen muutoksiin ei voi varautua. Salon seudun eläinsuojeluyhdistys alkoi jakaa lemmikeille ruoka-apua, kun Nokia lopetti matkapuhelinten valmistamisen kaupungissa ja moni jäi työttömäksi.
Kun Minna otti kissansa, hän oli työelämässä ja hänellä oli säännölliset tulot.
”Koskaan ei voi tietää, miten elämä menee ja mitä tapahtuu viiden vuoden päästä. Aina sanotaan, että pitää varautua, mutta loputtomasti ei pysty varautumaan.”
Sosiaalisessa mediassa soimataan aika ajoin rajuinkin sanakääntein talousvaikeuksien kanssa painiskelevia lemmikinomistajia. Minna ei lue enää keskusteluja, koska niistä tulee niin kurja olo.
”Minulla on ollut syyllinenkin olo siitä, että kaikki meni näin. Olenko huono lemmikinomistaja? Mutta olen päätynyt siihen, että ei kukaan näe tulevaan kristallipallolla.”
Vaikeimpina aikoina kissoista on ollut Minnalle myös suuri apu. Niistä on seuraa yksinäisyyden keskellä ja ne ovat pitäneet hänet kiinni elämässä. Hän ei ikinä esimerkiksi ollut päihteiden vuoksi niin huonossa kunnossa, että kissat olisivat jääneet heitteille.
”Ilman kissoja olisin ollut paljon pahemmassa jamassa.”
Sisu-kissan omistaja Minna on tyytyväinen arkeensa. Hän on liikkuvainen luonne, joka mielellään tekee tikusta asiaa ja lähtee pois neljän seinän sisältä. Kotona odottava kissa tuo arkeen turvaa ja seuraa. Kuva: Sanne KatainenNyt Minnalla näyttää menevän suhteellisen hyvin. Hän osallistuu päivittäin päihdekuntoutujille tarkoitettuun ohjelmaan, soittaa bändissä ja laskee tarkasti budjettiaan.
Toiveissa olisi päästä velkojen järjestelyyn. Minna uskoo myös palaavansa vielä työelämään ja opiskelukin kiinnostaisi. Vielä hän ei tosin tiedä, mikä ala olisi häntä varten.
Mutta ei vielä tarvitsekaan. Minnalle on myönnetty taas vuodeksi jatkoa kuntoutustukeen
”Olen perusluonteeltani kärsimätön, pitäisi aina saada nopeita ratkaisuja. Sairauslomalla olen oppinut hyväksymään, että mikään ei tapahdu hetkessä vaan asiat vaativat aikaa.”
Kesällä Minnalle tuli täyteen vuosi ulosotossa, mikä tarkoitti sitä, että hän pystyi ottamaan kolme maksuvapaata kuukautta. Ylimääräisillä rahoilla hän osti itselleen talvitakin ja maksoi Sisun eläinlääkärilaskun. Rahaa jäi puskuriin muutamia satasia. Ensi kesän maksuvapaalla hän aikoo maksaa Sisun seuraavan hammaskivenpoiston. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
