Nyt olisi tilaa johtajalle, joka saa Euroopan Nato-maat, erityisesti suuret, puhaltamaan aidosti yhteen hiileen

On yhä vaikeampi nähdä, mikä käänne pysäyttäisi Donald Trumpin paluun Valkoiseen taloon tammikuussa 2025. Se on Euroopalle ehkä jopa akuutimpi haaste kuin Vladimir Putinin johtama Venäjä.

Miksi? Siksi, että Ukrainaa moukaroiva Putin hyötyy eniten Trumpin johtaman USA:n ja Euroopan uhkaavasta välirikosta, johon EU-maissa on valmistauduttu huonosti.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtavan tasavallan presidentin pitää pärjätä kaikkien vaihtoehtojen kanssa. Nyt syliin on kuitenkin rysähtämässä kaikkein vaikein − vaikeimmalla mahdollisella hetkellä.

Periaatteessa Suomen turvallisuus on hyvällä tolalla: olemme Naton jäseniä ja meillä on sopimus puolustusyhteistyöstä USA:n kanssa. Molempien perustukset voivat kuitenkin murentua, jos Trump on toisella kaudellaan niin arvaamaton ja aggressiivinen kuin pelätään.

Mahdollisten kielteisten seurausten taklaaminen on kova savotta Suomen 13. presidenttinä aloittavalle Alexander Stubbille.

Kulmakerrointa lisää se, että EU-maiden rivit eivät ole niin yhtenäiset kuin väitetään. Yhteiseen hiileen puhalletaan kovin vaisusti, kun pitää päättää Ukrainan sotilasavusta tai Euroopan oman puolustuksen vahvistamisesta.

Ratkaiseva rivien repijä ei ole Unkari. Rintama rapautuu, koska Saksa ja Ranska etsivät itseään ja askeltavat eri tahtiin.

Nyt, jos koskaan Euroopan pitäisi rynniä väkevästi kohti yhteistä tavoitetta. Suomi voisi Stubbin johdolla olla yksi yhdistävä tekijä − jopa merkittävä sellainen.

Miksi? Ainakin siksi, että meidän presidentinvaalimme oli malliesimerkki polarisoitumisen torjumisesta.