Kuvitteletko kaupungilla näkemillesi tuntemattomille ihmisille nimet ja tarinat? Et suinkaan ole ainoa

Työmatkaliikenteen kirjoittamaton sääntö on se, että tuntemattomille ei jutella. Joka aamu Iona nousee samalta laiturilta samaan junaan ja usein hänen suosikkivaunuunsa istahtavat myös hänelle naamatutut ihmiset. Iona arvailee mielellään, minne he ovat menossa ja mistä tulossa, mutta sanaakaan ei vaihdeta.

Yhtenä aamuna kaikki muuttuu erään erityisen hankalan hedelmänpalan takia. Kun kanssamatkustaja on tukehtua, aamujunan hiljaisuus rikkoutuu ja ihmisten välille syntyy yhteys, jota ei voi enää rikkoa.

Miten komea sairaanhoitaja, epävarma koululainen, takakireä pukumies ja muut junamatkailijat löytävät yhteisen sävelen? Ja miten kaikki tuo vaikuttaa Ionaan, keski-ikäiseen oman tiensä kulkijaan?

Clare Pooleyn toinen romaani Joka päivä laiturilla viisi julkaistiin ääni- ja e-kirjana jo joulukuussa, mutta printtikirja ilmestyi markkinoille tämän vuoden alussa. Tapahtumien etenemistä tarkastellaan monen eri henkilön kautta, mikä tuo juoneen mukavaa rikkautta.

Useista päähenkilöistä huolimatta romaani sopii hyvin äänikirjana luettavaksi, sillä näkökulmavaihdokset on tehty selkeästi eikä juoni ole sirpaleinen. Äänikirjan lukee vakuuttavasti Meri Nenonen.

Sinänsä Joka päivä laiturilla viisi ei tarjoile suuria oivalluksia tai kirjallisia ahaa-elämyksiä. Pooleyn tyyli on kuitenkin viihdyttävä ja sujuva, joten aika kuluu kirjan parissa rattoisasti. Kirjan sivuille on ripoteltu pieniä salaisuuksia, joista viimeisiä pantataan aivan kirjan loppuhetkiin saakka.

Perusvarman lukuromaanin suljettuaan huomaa kyllä katsovansa arkielämänsä kanssakulkijoita uudella silmällä. Kukahan tuo tuntematon on ja voisiko meillä olla jotain yhteistä?