Päivi oli laittamassa lounasta opettajanhuoneen mikroon, kun puhelu tuntemattomasta numerosta täytti hartaan unelman
Kun Päivi Lukkarilan työpäivä koululla loppuu, on edessä toinen työpäivä omassa kustantamossa. Apuna on onneksi perheen arkea pyörittävä aviomies.Tilaajalle
Päivi Lukkarilan Skutsi-romaani kertoo neljästä nuoresta, jotka lähtevät viikonlopuksi älylaitteettomalle erävaellukselle. Kirjailijan mukaan monet nuoret kaipaavat lisää kirjoja etenkin eräaiheista, metsästyksestä, kalastuksesta sekä mopojen ja traktorien rassaamisesta. Kuva: Sanne KatainenSe oli aivan tavallinen päivä. Päivi Lukkarila oli nostamassa lounastaan opettajainhuoneen mikroon lämpenemään.
Silloin puhelin soi.
Ruudussa välkkyi teksti tuntematon numero. Lukkarilan mielessä juoksivat uutiset puhelinhuijauksista, joissa jo oman nimen sanominen luuriin on johtanut tavalliset ihmiset kiipeliin.
”Murahdin hyvin tympeästi puhelimeen”, Lukkarila muistelee.
Linjan toisessa päässä ei ollut huijari vaan Suomen kirjallisuussäätiön edustaja. Hänellä oli uskomattomia uutisia: Lukkarilan nuortenromaani Skutsi oli yksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista.
Soittaja sanoi myös heti, että asiasta ei saa vielä hiiskua kenellekään.
”Minun piti mennä sivummalle ja purra huulta, etten alkaisi hihkua. Sain onneksi pidettyä salaisuuden, eikä työpaikalla arvattu, miksi jouduin myöhemmin pyytämään virkavapaata päiväksi.”
Tamperelaisessa Lentävänniemen koulussa yllätyttiin siis todella marraskuun alussa, kun suomi toisena kielenä -opettajan vaalima salaisuus paljastui.
Seuraavina vuosina kirjoja ilmestyi lähes vuosittain, parhaimpina parikin.
Lukkarilan taival kirjailijana alkoi hevostalleilta. Hän oli lapsena armoton heppatyttö. Jos hän joskus kirjoittaisi kirjan, se olisi heppakirja.
Vuonna 2006 Karisto järjesti kirjoituskilpailun Anni Polvan Tiina-kirjojen kunniaksi. Tarkoitus oli löytää moderneja tyttökirjoja.
Lukkarila sijoittui romaanillaan kolmanneksi ja se julkaistiin seuraavana vuonna. Hän oli silloin nelikymppinen.
Seuraavina vuosina kirjoja ilmestyi lähes vuosittain, parhaimpina parikin. Lukkarilan tytär kävi talleilla, joten hevosaiheita riitti.
Kirjoittaminen on Lukkarilalle tapa ymmärtää asioita, jotka tuntuvat aluksi käsittämättömiltä.
”Jossain vaiheessa halusin kirjoittaa pelaavasta pojasta, koska sellainen löytyi lähipiiristä. En ymmärtänyt, miten joku voi olla pelimaailmassa tuntikausia täysin keskittyneenä.”
Lukkarila alkoi hahmotella kirjaa, mutta Karistolla häneltä toivottiin lisää hevoskirjoja. Hän tarjosi käsikirjoitusta myös muutamalle muulle kustantamolle, mutta idea palasi bumerangina takaisin.
Piti keksiä jotain muuta.
Päivi Lukkarila
Tamperelainen lasten- ja nuortenkirjailija sekä suomi toisena kielenä -opettaja.
Perusti Nokkahiiri-kustantamon vuonna 2020. Kustantamo on osa Vapaat lasten- ja nuortenkirjailijat -kollektiivia.
On julkaissut liki parikymmentä nuorille suunnattua hevoskirjaa. Julkaissut myös pari aikuisten romanttista hevoskirjaa nimellä Essi Paju.
Tänä vuonna ilmestynyt Skutsi-nuortenromaani on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas.
Sijoittui kolmanneksi Kariston Tiina 2006 -kirjoituskilpailussa ja sai teokselleen kustannussopimuksen. Koitetaan kestää, Nanna -romaani voitti seuraavana vuonna Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.
Ollut myös ehdolla Arvid Lydecken, Lasten Luku-Varkaus ja Anni Polva -kilpailuissa.
Neljä vuotta sitten Lukkarila perusti oman kustantamon. Se sai nimekseen Nokkahiiri.
”Nokkahiiri eli päästäinen on maamme pienin nisäkäs. Se on sinnikäs, pahanhajuinen, aktiivinen eikä pelkää isompiaan. Se on hyvä voimaeläin.”
Lukkarila kutsuu Nokkahiirtä indie- tai pienkustantamoksi.
”Omakustanne-sanassa on ikävä sivumaku. Lisäksi julkaisen myös muiden kirjoittamia kirjoja.”
Lukkarilalle on tärkeää, että kaikki lapset ja nuoret pääsevät lukemaan laadukkaita kirjoja. Siksi hän kustantaa myös selkokirjoja. Ne sopivat niillekin, jotka eivät vielä pysty lukemaan kokonaista, yleiskielistä, romaania tai jotka vasta opettelevat suomen kieltä.
Käytännössä kustantamon pyörittäminen tarkoittaa sitä, että päätettyään päivän työt opettajana, Lukkarila postittaa kirjatilauksia, kirjoittaa ja oikolukee sekä hoitaa juoksevia asioita.
”Onneksi minulla on maailman ihanin aviomies, joka auttaa ja pyörittää aika paljon arkea kotona. Vuodessa ehdin kustantaa 0–2 kirjaa, en enempää, koska silloin päivätyö kärsisi.”
Avuksi ovat myös opettajien pitkät kesälomat ja silloin tällöin kohdalle osuva apuraha.
”En usko, että lopullinen valinta kohdistuu Skutsiin, mutta se ei harmita minua.”
Finlandia-ehdokkuus on pienelle kustantamolle iso asia.
”Käsittääkseni Nokkahiiri on ehkä pienin ehdolle päässyt kustantamo.”
Maria Veitola valitsee voittajan kuuden Finlandia-ehdokkaan joukosta. Jännittävä odotus päättyy ensi viikon keskiviikkona järjestettävässä palkintogaalassa.
”Minusta tuntuu, että olen joka tapauksessa jo voittanut. En usko, että lopullinen valinta kohdistuu Skutsiin, mutta se ei harmita minua. On mahtavaa, että kirjani on huomioitu tällä tavalla ja pitkäaikainen haaveeni ehdokkuudesta on totta.”
- Osaston luetuimmat
