Kansallismuseo on yksi keskeinen paikka, josta Paula Havaste on etsinyt inspiraatiota ja materiaalia historiallisiin romaaneihinsa. Kuva: Carolina Husu
Kirjailija Paula Havaste teki myyttisestä esi-isästään Jaakko Ilkasta modernin rakastajan
Nurmijärvellä maaseudun rauhassa asuva Paula Havaste on suosittu historiallisten romaanien tekijä.Tilaajalle
Paula Havaste pyrkii pääsemään menneiden vuosisatojen ihmisten nahkoihin historiallisissa romaaneissaan. Väitöskirjassaan Heurekan tapahtumatuottaja tutki Tarzan-kirjojen mieskuvaa. Kuva: Carolina HusuPaula Havasteen uusin historiallinen romaani vie lukijat nuijasodan kiihkeisiin vaiheisiin 1500-luvun lopulle. Lieka ja viime vuonna ilmestynyt Laahus muodostavat teosparin, joka tarkastelee talonpoikaiskapinaa vastakkaisesta näkökulmasta.
Huhtikuussa ilmestyneessä Lieassa päähenkilönä on arpikasvoinen Kristof. Hän taistelee huovien eli Ruotsin kuninkaan sotamiesten joukoissa. Edellisessä romaanissa keskiössä on Reeta, joka rakastuu ilmajokelaiseen kapinajohtajaan Ilkkaisten isäntään eli Jaakko Ilkkaan.
Paula Havaste päätyi tekemään nuijasodasta kaksi kirjaa osin siitä syystä, että hän on itse ikonisen eteläpohjalaisen sankarin sukulainen.
”Olen suoraan alenevassa polvessa 14. sukupolvi Jaakko Ilkasta. Kun sisarentytär Ella aikoinaan kertoi historiantunnilla innoissaan olevansa Jaakko Ilkan sukulainen, viereisen pulpetin tyttö viittasi, että niin minäkin”, Havaste kertoo.
Jaakko Ilkan perimä on siis levinnyt laajalle. Todennäköinen selitys tälle on kirjailijan mukaan karu – sodassa naiset joutuvat usein raiskatuiksi.
”Se on liian ruma tarina, joten tein kaukaisesta esi-isästäni viehättävän hahmon. Kaljupäinen Jaakko Ilkka hurmasi naiset kuuntelemalla ja arvostamalla heitä aidosti.”
Kun sisarentytär Ella aikoinaan kertoi historiantunnilla innoissaan olevansa Jaakko Ilkan sukulainen, viereisen pulpetin tyttö viittasi, että niin minäkin.
Romaanissa kaikki on mahdollista, mutta myös historiantutkijat ovat esitelleet Jaakko Ilkasta ja nuijasodasta ristiriitaisia tulkintoja.
”Toisille hän on uljas Suomen kansan esitaistelija ja joillekin mokoma kuumapää, joka lähti vain hulluna sotimaan. Suomalainen identiteetti tarvitsi aikanaan talonpoikaissankarin, ja se leivottiin vaikka vanhasta huovista Jaakko Ilkasta”, Havaste sanoo.
Uusimmassa Lieka-kirjassa huomio keskittyy Klaus Flemingin joukoissa taistelevaan Kristoffiin. Hän joutuu todistamaan sodan kauhut, siviileihin kohdistuvat julmuudet ja myös vastapuolen uljaan nuijapäällikön teloituksen Kyrön kirkolla.
Havaste kirjoittaa parhaillaan jo kolmatta osaa samaan sarjaan Laahuksen ja Liean jatkoksi. Päähenkilö vaihtuu ja sotakin on eri, kun siirrytään 1600-luvun puolelle, hän paljastaa.
Paula Havaste tekee runsaasti taustatöitä suosittujen historiallisten romaaniensa eteen. Hän koluaa arkistoja ja museoita, lukee tietokirjoja sekä haastattelee asiantuntijoita.
”Taustamateriaalin hankkiminen on hirveän hauskaa. Esimerkiksi seuraavaa kirjaa varten reissaan Riikaan. Minulle ei riitä, että katson miljöötä kuvasta, vaan haluan päästä fiilistelemään puskia ja mäkiä paikan päälle.”
Kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä 1500-luvun ihmiset tunsivat ja ajattelivat. Havaste pyrkii pääsemään yksityiskohtien kautta käsiksi kirjan aikakauteen. Hän selvittää tarkasti vaatetusta, työvälineitä, maanviljelystä, rakentamista ja ruokaa.
”Yritän mennä historian ihmisten nahkoihin. Kuvittelen miltä vaatteet tuntuivat iholla ja kuinka varpaita paleli. Ruoka on myös konkreettista. Me kaikki olemme syöneet ohrapuuroa.”
Havaste muistuttaa, että muinaiset tavat ovat Suomen mökkeilevälle kansalle yllättävän tuttuja.
”Aika moni on hakannut halkoja kirveellä ja tiedämme, miltä se tuntuu harteissa. Suomalainen kansanperinne on myös rikas vuodenkiertoon liittyvissä asioissa ja tuonpuoleisen tietämyksessä.”
Nurmijärvellä asuva Paula Havaste työskentelee päätoimisesti tiedekeskus Heurekassa teemavastaavana. Romaaneja hän kirjoittaa iltaisin, viikonloppuisin ja kesälomilla.
Tuotteliaalta naiselta ilmestyy nykyään kirja vuodessa. Havaste sai vahvan pohjan kulttuurin harrastamiseen lapsuudenkodista Rovaniemeltä. Erityisesti äiti antoi lukemisen mallia.
”Opin lukemaan jo neljän vuoden kieppeillä, koska minulla oli tiukat isosiskot ja leikimme koulusta”, hän naurahtaa.
Jaakko Ilkan lisäksi Paula Havaste on perehtynyt toiseen myyttiseen hahmoon eli Tarzaniin. Hänen kirjallisuustieteen väitöskirjansa käsitteli miehisiä malleja Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoissa.
Alun perin aihe oli maskuliinisen identiteetin representaatio modernissa, mutta ei hän jaksanut näin tylsästä teemasta innostua vuositolkulla.
”Heräsin yhtenä aamuna ja hoksasin, entä jos kaikki esimerkit miehen mallista olisivat Tarzan-kirjoista.”
Paula Havasteen väitöskirjan johtopäätös on: ei ole helppoa miehelläkään.
”Miehen on oltava yhtä aikaa mahtava macho ja samalla lempeä, kannatteleva ja herkkä. En ymmärrä kuinka se tehdään.”
Nykylapsille alkuperäiset Tarzanit eivät uppoa, mutta Havaste suosittelee aikuisia tutustumaan uudelleen Burroughsin teoksiin. Erityisen kiehtovana hän pitää Tarzan ja Oparin aarteet -kirjaa.
”Kirja käy hilpeäksi, kun tunnistaa Tarzanin imperialistiset ja sovinistiset asenteet. Oparin heimon naiset ovat alkukantaisia sekä uskomattoman kauniita ja pahoja.”
Paula Havaste
Paula Havaste on vuonna 1962 Rovaniemellä syntynyt kirjailija ja tuottaja.
Väitteli filosofian tohtoriksi kirjallisuustieteestä Oulun yliopistosta 1998. Väitöskirja käsitteli miehisiä malleja Tarzan-kirjoissa.
Toimii tiedekeskus Heurekassa tekoälyn ja robotiikan teemoihin liittyvänä tuottajana.
Työskennellyt myös toimittajana, kriitikkona, suomentajana, tietokirjailijana, kirjallisuuden yliopisto-opettajana ja tutkijana sekä Kansallisteatterin tiedottajana.
Tuotantoon kuuluu tietokirjoja, runoja, lastenkirjoja sekä suosittuja historiallisia romaaneja, joissa on tarinan lomassa paljon tutkittua tietoa entisaikojen arjesta. Palkittu mm. Gummeruksen Kalle Päätalo -palkinnolla ja Laila Hirvisaaren palkinnolla.
Asuu nykyään Nurmijärvellä. Perheeseen kuuluvat puoliso, kolme aikuista lasta ja koira. Mökkeilee Saarenmaalla.
Miehen on oltava yhtä aikaa mahtava macho ja samalla lempeä, kannatteleva ja herkkä. En ymmärrä kuinka se tehdään.
Paula Havaste asuu miehensä kanssa Nurmijärven Lepsämän kylässä. Kirjailija pitää luonnon rauhasta, mutta kun tyttäret olivat teini-iässä, he valittivat kodin sijaitsevan hornan tuutissa.
”Kaukana kaupungista on ihania metsäpolkuja, joilla lenkkeilen meidän pikku havannankoiran kanssa.”
Kesät Havasteet viettävät mökillään Viron Saarenmaalla. Neuvostoaikana tila toimi pienenä sovhoosina ja talo ehti olla 30 vuotta kylmillään.
”Kun hankimme paikan, vanha päärakennus oli umpihomeessa, pihalla kasvoi miehen kokoista heinää ja lampola ja navetta olivat romahtaneet. Minä vain mietin, vitsi, miten hieno tästä tulee”, Havaste hymyilee.
Pikkuhiljaa 15 vuodessa Saarenmaan tilasta on kehkeytynyt viihtyisä kesäpaikka. Kiitos siitä kuuluu erityisesti paikalliselle maanviljelijälle Andrekselle, joka osaa korjata mitä vaan.
”Minä en tykkää löhötä mökillä. Herään aamuseitsemältä, menen uimaan, syön miehen keittämää puuroa ja alan kirjoittaa. Kirjoituspäivän jälkeen menen kitkemään kukkapenkkejä.”
Kirjailijan ammatti on Havasteen lapsuuden unelmien täyttymys. Erityisen mielellään hän käy tapaamassa lukijoita eri puolilla Suomea kirjastoissa ja kouluissa.
Havaste muistaa hyvin erään kirjaillan Seinäjoella, jossa syntyi vilkasta keskustelua. Takarivissä oli kuitenkin yksi selvästi väkisin paikalle raahattu aviomies.
”Tilaisuuden lopussa riemastuin, sillä mies nosti kätensä pystyyn. Hän kysyi, joko saa lähteä kotiin.”
Koskettavin tunnustus kirjailijalle lienee se, että yksi vauva on nimetty ensimmäisenä Suomessa Kertteksi Havasteen Vihat-sarjan hahmon mukaan.
Kesäisin Paula Havaste mökkeilee miehensä kanssa Viron Saarenmaalla. Neuvostoaikana tila toimi pienenä sovhoosina. Kuva: Carolina Husu- Osaston luetuimmat
