Onko sivistys kadonnut yhteiskunnasta? – Maailmansotien muisto ei välttämättä kanna sataa vuottakaan

Mitä on sivistys? Mikä erottaa ihmisen eläimestä? Wikipedian mukaan sivistyksellä tarkoitetaan kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä.

On olemassa monenlaisia sivistyksiä, kuten yleissivistystä tai akateemista sivistystä. Sydämen sivistyksellä tarkoitetaan useimmiten ihmisen sisäistä henkistä kehittyneisyyttä.

Suomen kielen sana sivistys pohjaa sanoihin siveä ja siivo, jotka ohjaavat ajatteluamme siihen suuntaa, että sivistykseen liittyy jotain moraalisesti vaativaa.

Antropologi Margaret Meadilta kysyttiin kerran, mikä hänen mielestään on ensimmäinen merkki sivistyneestä kulttuurista. Meadin mukaan ensimmäisen merkin voi löytää arkeologisissa kaivauksissa löydetystä muinaisesta murtuneesta reisiluusta, joka oli ehtinyt parantua.

Miten parantunut reisiluu voisi kertoa sivistyksestä saattoivat kysymyksen esittäneet opiskelijat ihmetellä? Mead selitti, että jos eläimeltä katkeaa jalka, se kuolee pian.

Se ei voi juosta vaaraa pakoon, päästä joelle juomaan tai metsästää ruokaa ravinnokseen. Se on silloin vain sopiva saalis vaaniville pedoille.

Yksikään eläin ei selviä katkenneen jalan kanssa niin pitkään, että se ehtisi parantua. Kuntoon hoidettu katkennut jalka on siten todiste siitä, että joku on jäänyt loukkaantuneen ihmisen vierelle, välittänyt, sitonut haavan, kantanut haavoittuneen suojaan ja huolehtinut hänestä parantumisjakson ajan.

Sivistyksen alku oli siis siinä, kun aloimme auttaa toisiamme vaikeuksissa.

Vuosisadan vaihtuessa 1800-luvusta 1900-luvuksi kuviteltiin yleisesti ihmisen jo saavuttaneen sivistyksellisen huippunsa.

Uuden uljaan vuosisadan ensimmäinen puolikas osoittikin, ettei ihminen välittänyt lajitovereistaan vaan kykeni käsittämättömiin julmuuksiin. Ensimmäinen ja etenkin sitä seurannut toinen maailmansota määritteli ihmisyyden uudella tavalla.

Toimistaan pelästynyt ihmiskunta katui, katsoi itseensä ja alkoi rakentaa järjestelmiä, jotka estäisivät vastaavaa koskaan tapahtumasta.

Brittiläinen historioitsija Jonathan Glover määrittelee kirjassaan Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria ihmisyyden epäinhimillisyyden vastakohdaksi, siis inhimillisyydeksi.

Viime aikojen yhteiskunnallisessa keskustelussa on nähtävissä merkkejä siitä, että maailmansotien muisto ei välttämättä kanna sataa vuottakaan.

Ihmisyys voidaan toki määritellä muutoinkin kuin inhimillisyyden kautta. Voidaan vaikkapa ajatella, että ihmisyyttä määrittelevät menestys ja vahvimman laki. Inhimillisyys on kuitenkin sitä sivistystä, joka erottaa meidät eläimistä.

Yhteiskunnan eloonjäämiskamppailuissa on hyvä muistaa, että Homo sapiensin viisaus piilee juuri tässä inhimillisessä tekijässä.

Kirjoittaja työskentelee vankilapastorina.