Nujertaako valta ja vastuu poliittisten äärilaitojen populistit paremmin kuin palomuuri?

Laitaoikeiston vahvistuminen on yksi syy Euroopan unionin jäytävään johtajuusvajeeseen. Tai toisin päin: johtajuusvaje on siivittänyt Euroopan laitaoikeistoa vaalivoittoihin.

Ranskassa Emmanuel Macron on koko valtakautensa ajan turhaan yrittänyt erilaisilla palomuureilla torjua Marine Le Penin johtaman laitaoikeiston nousua. Kun Macron ei saanut demokraattisista vaaleista haluamaansa tulosta, hän kytki demokratian pois päältä ja esti poliittisten äärilaitojen pääsyn hallitukseen.

Nyt Ranskan politiikka on rikki ja presidentti on suurista valtaoikeuksistaan huolimatta poliittisten äärilaitojen panttivanki seuraavat kaksi vuotta. Uudet vaalit tuskin tuovat helpotusta.

Saksassa palomuuri tarkoittaa sitä, että maltillisen keskustan puolueet eivät tee hallitusyhteistyötä laitaoikeiston kanssa. Historiallisista syistä palomuuria on ollut helppo perustella radikaalin oikeiston natsiliehittelyllä ja ulkomaalaisvastaisuudella. Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) menestys perustuu nimenomaan viimeksi mainittuun.

Mutta muuri ei ole tuottanut tulosta. AfD on helmikuun lopun liittopäivävaaleissa nousemassa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Hallitukseen laitaoikeistolla ei tälläkään kertaa ole asiaa. Jos uusi koalitio ei vakuuta äänestäjien enemmistöä, AfD voi seuraavissa vaaleissa kiilata ykköseksi eivätkä palomuurit enää auta.

Ranskassa Macronin palomuurit ovat päinvastoin vahvistaneet Le Penin Kansallista liittoumaa (RN) ja se taas on murentanut Macronin johtajuutta EU-tasolla. Samoin on käynyt Angela Merkelin ja Olaf Scholzin johtamassa Saksassa. Eikä tilanne välttämättä parane todennäköisesti kansleriksi nousevan CDU-johtaja Friedrich Merzin valtakaudella.

Suomessa palomuurit on jo ajat sitten purettu. Valta ja vastuu ovat pysäyttäneet perussuomalaisten voittokulun. Itävallassa sama ei ole onnistunut.

Italiassa valta ja vastuu on ainakin EU-tasolla muuttanut Italian veljet -fasistipuoluetta johtavan pääministeri Giorgia Melonin linjaa maltillisemmaksi. Puolassa demokratia toimi. Äänestäjät sysäsivät oikeusvaltioperiaatetta nakertaneet oikeistopopulistit oppositioon.

Unkari on kokonaan oma lukunsa. Pääministeri Viktor Orbánin oikeistoautokratiassa ei enää toimi kunnolla demokratia eikä varsinkaan oikeusvaltio.

Eli joissain EU-maissa valta ja vastuu ovat hidastaneet laitaoikeiston vyörytystä. Palomuurit eivät oikeastaan missään. Se, ettei äänestystulosten ole annettu vaikuttaa hallitusratkaisuihin, on pikemminkin ollut nappisyöttö Euroopan ”trumpilaisten” lapaan.