Irtisanomisen uhka voi tulla vastaan työelämän aikana – miten löytää luottamusta siihen, että elämä kantaa?
Voi olla hyvin vaikea nähdä mahdollisuutta, jos elää ei-toivotun muutoksen keskellä, kirjoittaa Anni Takko Hengähdyspaikalla.
Luottamus auttaa ottamaan askeleita, vaikka edessä ei näkyisi tietä. Kuvan henkilö ei liity juttuun. Kuva: Sebastian RatuTyöpaikallani on käynnissä suuret YT-neuvottelut ja tämän hetken tietojen valossa jopa kolmasosa työntekijöistä irtisanotaan. Työntekijöiden mielialat vaihtelevat huolesta masennukseen. Osa jaksaa nähdä tilanteen hyviäkin puolia. Suuri muutos on joka tapauksessa väistämättä tulossa kaikkien elämään.
Kun olin kuullut näistä YT-neuvotteluista, meni vain muutama päivä, kun puolisoni kertoi hänen työpaikallaan tulossa olevista pitkistä lomautuksista.
Mitenkäs vanha lause menikään – vain muutos on pysyvää. Muutos on onneksi aina myös mahdollisuus, vaikka muutos tulisikin kutsumatta. Voi kuitenkin olla hyvin vaikea nähdä mahdollisuutta, jos elää ei-toivotun muutoksen keskellä.
Muutos saattaa pakottaa kohti tuntematonta, keskelle risteykseen, jossa jokin tie olisi valittava, vaikka kaikki näyttävät huonoilta. Voi käydä niin, että valitsee umpikujaan johtavan tien ja on käännyttävä takaisin. Tai putoaa kuoppaan.
”Voi antaa asioiden tulla ja mennä ja keskittyä siihen, että on, tässä ja nyt.”
On kaivettava luottamuksen reppu esille. Matleena Pinola on puhunut luottamuksen repusta jossakin aamuhartaudessaan. Kyseinen aamuhartaus sekä ajatus luottamuksen repusta on elänyt mielessäni monet vuodet.
Luottamus on sitä, mikä ei paina mukana taakkana, vaan auttaa ottamaan askeleita, vaikka edessä ei näkyisi tietä. Luottamuksen reppua ei kuitenkaan voi pakata etukäteen matkalle mukaan, niin kätevää kuin se olisikin. Vaan se kasvaa sitä myötä, kun kulkee. Kokemus lisää luottamuksen repun painoa. Tästä selviää, minä selviän.
Luottamus tuo rauhaa. Joka hetkessä ja tien mutkassa ei tarvitsekaan niin kovasti touhuta ja murehtia. Voi antaa asioiden tulla ja mennä ja keskittyä siihen, että on, tässä ja nyt. Tällaista on nyt.
Luottamus voi olla hengellistä, sanoihan Jeesus olevansa tie. Hän lupasi, että tie kantaa, että hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Luottamus voi olla myös luottamusta suurempaan voimaan, joka on meissä jokaisessa. Kokemusta, varmuutta siihen, että epävarman ja tuntemattomankin edessä tie kantaa, ja voi selviytyä.
Elämme jatkuvan muutoksen keskellä myös globaalisti. Muutoksiin liittyvät epävarmuudet ovat myös monimutkaistuneet. Selasin juuri yhtenä päivänä tietoa Sitran megatrendeistä. Ne ovat jossakin määrin masentavaa luettavaa, vaikka samalla on tarjolla myös monenlaisia työkaluja muutosten vaikutusten haltuun ottamiseen ja oman ajattelun avartamiseen (aika hienoa!).
Megatrendejä kuvaavan muutosten kokonaiskuvan piirakassa on ihmisten ja vallan välissä railo nimeltä luottamuksen rapautuminen. Tässä luottamuksen rapautuminen tarkoittaa valtarakenteisiin, sääntöihin ja instituutioihin liittyvää luottamuksen rapautumista.
Vedän silti siitä uhmakkaan viivan myös meihin jokaiseen. Maailma voi näyttää synkältä ja suuria muutoksia on ilmassa. Ei silti anneta jokaisen oman luottamuksen railon kasvaa, vaan uskotaan, että tie kantaa ja jaetaan toisillemme sitä hyvää, mitä elämä on meille suonut.
Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran lasten oikeuksien asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.
- Osaston luetuimmat
