Earl Butz toimi maatalousministerinä Richard Nixonin ja Gerald Fordin hallinnoissa. Hän suosi tehokasta, yritysmuotoista maataloutta. Kuva: U.S. Department of Agriculture
Yhdysvalloissa jättitilat takaavat valtavan tuotannon, eivät viljelijöiden hyvää toimeentuloa
Yhdysvaltalaistiloja on ohjattu vuosikaudet erikoistumaan ja tehostamaan tuotantoaan. Tuloksena on ollut maatalouden ja tuotannon valtava paisuminen, mutta myös viljelijöiden ahdinko.Tilaajalle
Amerikkalaistilojen keskikoko on yli kolminkertainen suomalaisiin verrattuna. Tilastoa vääristävät sadattuhannet pienen harrastetilat. Idaholainen Kressien tila on kooltaan runsaat 3 000 hehtaaria. Kuva: Hailey RalphsGet big or get out – laajenna tai lopeta. Näin opasti yhdysvaltalaisviljelijöitä maan 1970-luvun maatalousministeri Earl Butz.
Viljelijät tottelivat, vaikka toki keskittyminen ja tilakoon kasvu oli ollut kehityssuuntana jo aiemmin.
”Maatalouspolitiikan tavoite on pitkään ollut tuotannon maksimoiminen. Näin on taattu mahdollisimman edullista ruokaa kaupunkeja varten ja ylijäämätuotantoa vientiä ja diplomaattisia tarkoituksia varten”, kertoo Mississippi State -yliopiston apulaisprofessori Mark Hersey.
Hänen opetusalaansa ovat maatalouden ja yhdysvaltojen maaseudun historia, etenkin etelävaltioissa. Lukuvuonna 2021–2022 hän vieraili Suomessa Helsingin yliopiston Fulbright-professorina.
Missisippi State -yliopisto taas on yksi Yhdysvaltojen julkisista yliopistoista, jotka on alun perin perustettu lahjoittamalla liittovaltion maata osavaltioille. Niiden yhtenä tavoitteena oli opettaa viljelijöitä kohtelemaan tilojaan yrityksinä, ja maksimoimaan niiden tuotto.
Tähän suuntaan amerikkalaisviljelijöitä on ohjattu myöhemminkin: kasvamaan, erikoistumaan ja tehostamaan tuotantoaan.
Politiikka on johtanut kehitykseen, jossa varsinkin keskikokoisten tilojen on ollut hankala pärjätä. Se on Yhdysvalloissa toistuva trendi: Pienet, sivutoimiset tai erikoistilat pysyvät, suuret tilat kasvavat entisestään, mutta välimuodot katoavat pois.
”Maatalouspolitiikan tavoite on pitkään ollut tuotannon maksimoiminen.”
Vuoden 2022 tilaston mukaan Yhdysvalloissa on lähes kaksi miljoonaa maatilaa, ja niiden käytössä on yli 350 miljoonaa hehtaaria maata. Se vastaa yli kymmenkertaisesti koko Suomen pinta-alaa sisävesineen.
Maatilojen käytössä on noin 40 prosenttia koko maan pinta-alasta. Suomessa vastaava luku on noin 8 prosenttia.
Suurvalta on maailman suurimpia soijan, vehnän, porsaanlihan sekä useiden hedelmien ja pähkinöiden tuottajia. Naudanlihassa ja maississa se on selkeä ykkönen.
Yhdysvallat on myös maailmanlaajuisesti valtava ruokaviejä. Silti amerikkalaista viljelijää huolettavat hyvin samanlaiset asiat kuin suomalaistakin, Hersey arvelee.
”Heikko kannattavuus, sääntely, tukipolitiikka ja koneiden hinnat”, hän listaa viljelijöitä vaivaavia asioita.
Yhdysvalloissa maataloutta tuetaan käytännössä satovakuutuksilla, jotka korvaavat menetettyä satoa katovuosina.
”Tuet auttavat selviämään yli huonojen vuosien, joita vääjäämättä tulee”, Hersey kuvailee.
Laskennallisesti amerikkalaisten maatilojen keskikoko on runsaat 187 hehtaaria. Suomessa sekin olisi jo suurehko maatila, mutta keskiarvo hämää. Maatilaksi luokitellaan mikä vain tila, joka myy vuoden aikana maataloustuotteita tuhannella dollarilla.
Yleisimpiä ovatkin 4–20 hehtaarin maatilat. Ne voivat tuottaa esimerkiksi hedelmiä, siideriä, hunajaa tai kasviksia paikallismarkkinoille. Alle 73 hehtaarin kokoisia kaikista maatiloista on reilusti yli puolet.
Yli kolmasosa kaikista maatiloista myi vuonna vuonna 2022 tuotteitaan alle 2 500 dollarin arvosta. Pääasiallisiksi tulonlähteiksi tällaisista tiloista ei Amerikassakaan ole.
Noin viisi prosenttia maatiloista omistaa yli kolmanneksen kaikesta Yhdysvaltain maatalousmaasta.
Todellinen ruoantuotanto löytyy toisesta ääripäästä. Yli miljoonan liikevaihtoa tekee noin viisi prosenttia maatiloista. Ne omistavat yli kolmanneksen kaikesta maatalousmaasta.
Sekä arvoltaan että tuotantomäärältään ylivoimaisesti suurin tuote on maissi. Sitä Yhdysvallat myös vie eniten. Suuria määriä tuotetaan myös soijaa, maitoa ja vehnää. Arvolla mitattuna naudanliha kuitenkin ohittaa ne.
Usko niin sanottuun tieteelliseen viljelyyn on Yhdysvalloissa kova, Hersey sanoo.
Lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja keinokastelua käytetään paljon, eikä geenimuunteluakaan karsasteta. Näyttö niiden eduista satoisuuteen on kiistatonta, kun taas haitoista kiistellään edelleen.
”Siinä missä Euroopassa geenimanipulaatioon suhtaudutaan epäillen, korostetaan Yhdysvalloissa tutkimuksia siitä, että haittoja ei ole löydetty”, Hersey kuvailee.
Suuruuden logiikka pätee edelleen. Tilojen keskimääräinen koko kasvaa, vaikka kaikkein pienimpien maatilojen määrä ei juurikaan vähene.
”Siinä missä Euroopassa geenimanipulaatioon suhtaudutaan epäillen, korostetaan Yhdysvalloissa tutkimuksia siitä, että haittoja ei ole löydetty.”
Toive Amerikan maataloudesta oli toisenlainen, Hersey kertoo.
Maan itsenäisyysjulistuksen luonnostellut valtiomies ja kolmas presidentti Thomas Jefferson toivoi perustamalleen maalle tulevaisuutta, jota suomalainen kutsuisi alkiolaiseksi.
Hänen ihanteissaan Yhdysvallat olisi ollut itsenäisten, oman maansa omistavien pientalonpoikien kansakunta.
Ajatus maanviljelijöistä ihanneamerikkalaisina eli pitkään. Maatalous ja maaseutu elävät edelleen amerikkalaisessa populaarikulttuurissa. Nyt pinnalla ovat esimerkiksi karjatilallisista kertovan Yellowstone -sarja spinoffeineen ja poptähtenä tunnetun Beyoncén kantrialbumi.
Suuri yleisö on kuitenkin Herseyn mukaan irrallaan maatalouden todellisuudesta.
”Valtaosa amerikkalaisista ei osaa ajatella ruokansa alkuperää supermarkettia pidemmälle”, hän sanoo.
- Osaston luetuimmat
