Helsingin Kansalaistorilla oli marraskuussa esillä panssarivaunu, joka oli tuhottu luultavasti moderneilla länsimaisilla panssarintorjunta-aseilla. Kuva: Jarkko Sirkiä
Kuinka polttopullolla ja kasapanoksella pärjäisi modernille panssarivaunulle nyt? Niissä on yhä yksi arka paikka
Molotovin cocktailiksi ristitty polttopullo oli kättä pidempi hätäapu, kun juuri muuta ei ollut tarjolla vihollisen panssarivaunujen tuhoamiseksi talvisodassa.Tilaajalle
Talvisodassa suomalaiset tekivät lähietäisyydelta neuvostopanssareita liikuntakyvyttömiksi. Osa niistä päätyi sotasaaliiksi, kuten tämä Summassa. Kuva: SA-kuvaPolttopullot ja kasapanokset tuovat mieleen talvisodan taistelut, kun paremman aseistuksen puutteessa yritettiin keksiä keinot panssareiden tuhoamiseen. Todellisuudessa suomalaiset turvautuivat niihin vielä ajoittain jatkosodan loppuvaiheissakin.
Fil. maisteri Simo Liikasen kuvaa tietokirjassa Panssariritarit, kuinka panssarintorjuntatykeistä ei aina ollut apua jatkosodan loppuvaiheissa. Neuvostopanssarit muuttuivat järeämmiksi, joten kaikkien tykkien kaliiberi ei riittänyt enää pysäyttämään niitä.
Uudemmat 75 mm:n Pak40-tykit läpäisivät kaikki silloiset tankit, ja Mannerheim-risti ritari Toivo Ilomäki tuhosi kesällä 1944 kaikkiaan 21 neuvostovaunua juuri kyseisellä mallilla. Niitä ei kuitenkaan ollut käytössä riittävästi.
Panssarinyrkit ja -kauhut paransivat puolustajien asemaa loppusodan torjuntataisteluissa. Niitä ei kuitenkaan riittänyt kaikkialle, eivätkä kaikki osanneet uusia aseita käyttää. Siksi perinteisiä konsteja kaivettiin käyttöön vielä 1944.
Monelle armeijan käyneelle on varmasti tullut mieleen ajatusleikki. Miten kävisi, jos polttopullojen ja kasapanosten kanssa kävisi teräshirviöitä vastaan nykyaikana?
Liikanen on itse reservin luutnantti aselajina panssarintorjunta.
”En lähtisi hirveästi yrittämään. Ei niihin enää pääse kosketusetäisyydelle, eikä riittävää räjähdemäärää yksi mies jaksaisi edes kuljettaa. Ehkä telaketjun saisi parhaimmillaan poikki tai jotain kannen härpäkkeitä pois. Sen jälkeen olisi kuitenkin henki höllässä.”
Vanhat temput tepsisivät teoriassa mutta eivät juuri käytännössä.
Hän muistuttaa, että nykyajan panssareissakin on lähikatve, jonka vuoksi niiden lähelle voi päästä.
Tšetšenian ensimmäisessä sodassa 1994–1997 Venäjän panssareita tuhoutui isot määrät Groznyin kaupunkitaisteluissa. Panssarit etenivät silloin ylimielisesti ilman jalkaväen suojaa ja saivat kerrostaloista niskaansa polttopulloja ja lähitorjunta-aseiden tarkkaa tulta tankkien arkoihin paikkoihin.
Polttopullo yritettiin talvisodan aikana saada iskettyä panssarien moottorien ilmanottoluukkuun. Periaatteessa sama taktiikka pysäyttäisi liikkeen ainakin hetkellisesti yhä. Kuva: SA-kuvaKenraalimajuri (evp.) ja kansanedustaja Pekka Toveri tuntee panssarit läpikotaisin, sillä aselaji ja venäläispanssarit kävivät hänelle tutuiksi urallaan. Hän on samaa mieltä, että polttopulloilla ei pitkälle pötkittäisi.
”Jos onnistuisi heittämään polttopullon moottoritilan kannelle, niin liike pysähtyisi hetkeksi.”
Toverin mukaan ilo olisi luultavasti lyhytaikainen, sillä automaattinen palontorjuntajärjestelmä sammuttaisi tulipalon sekunneissa.
”Teoriassa jos onnistuisi saamaan viiden kilon kasapanoksen moottoritilan kannelle, niin moottori todennäköisesti vaurioituisi ja vaunu pysähtyisi.”
Hän lisää, että tilapäisvälineinä polttopullot ja kasapanokset saattavat olla tyhjää parempia aseita ehkä asutuskeskuksissa.
”Mutta olisi niihin turvautuminen joka tapauksessa hengelle hupaa hommaa.”
- Osaston luetuimmat
