

Tampereen yliopistossa on alkamassa tutkimushanke, jossa selvitetään miesten kokeman sotastressin vaikutuksia kolmessa sukupolvessa.
Ajallisesti näin laajaa tutkimusta ei ole tiettävästi aiemmin tehnyt missään muualla. Tämä johtuu siitä, että Suomessa on tallessa poikkeuksellisen laajat ja tarkat aineistot sotaveteraaneista ja heidän jälkeläisistään.
”Sotilaista ei ole kerätty missään muualla maailmassa yhtä yksityiskohtaisia arkistoja kuin Suomessa”, Tampereen yliopiston historian tutkijatohtori Ilari Taskinen sanoo.
Harvinaista on sekin, että historian ja molekyylibiologian tutkijat jäljittävät yhdessä sotatraumojen periytymistä.
Muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen välityksellä ja vaikuttaa siten myös jälkeläisten ominaisuuksiin.
Asiaa on aikaisemmin tutkittu lähinnä eläinkokeilla. Hiirikokeista tiedetään, että epigeneettistä periytymistä on erityisesti isälinjassa isältä pojalle ja pojalta pojanpojalle.
”Jos isoisähiirtä stressataan kovasti, niin jälkipolvissa näkyy ahdistuneisuutta, ylipainoa, metabolisia sairauksia ja sokeritason kohoamista jopa neljänteen sukupolveen asti”, Tampereen yliopiston biolääketieteen akatemiatutkija Emma Raitoharju kertoo.
Maatalouden satokirjanpitoon perustuvat tutkimukset tukevat ajatusta, että isoisien ravinnonsaannilla ja pojanpoikien sairastavuudella on yhteys.
”Jos isoisähiirtä stressataan kovasti, niin jälkipolvissa näkyy ahdistuneisuutta, ylipainoa ja sokeritason kohoamista jopa neljänteen sukupolveen asti.” Emma Raitoharju

Tutkittavien joukko koostuu 1 400:sta toisessa maailmansodassa palvelleista sotaveteraanista. Heidän jälkeläisensä ovat osallistuneet vuonna 1980 aloitettuun Laseri-tutkimukseen. Siinä kerättiin suomalaisten terveystietoja ja esimerkiksi verinäytteitä.
Sotilaiden tiedot perustuvat Kansallisarkiston kantakorttikokoelmaan. Kantakortteihin merkittiin tietoja rauhanajan varusmiesajalta sekä sotapalveluksesta vuosina 1939–1945.
Taskisen mukaan kantakorteista löytyy yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi joukkoyksiköistä, aselajeista, haavoittumisista, sairaalahoidoista ja taisteluista. Näistä tiedoista tutkijat rakentavat sotilaiden stressin kokemusprofiileja.
Yhtenä sotastressin aiheuttajana huomioidaan tappiot, joita sotilaan joukkoyksikkö kärsi sodassa.
”Voimme esimerkiksi tutkia, onko mies ollut vaikeissa taisteluissa juuri ennen kuin hän siitti lapsen. Pystymme myös vertaamaan etulinjassa palvelleita miehiä sotilaisiin, jotka olivat esimerkiksi töissä kotiseudulla”, Taskinen sanoo.
”Jos löydämme tuloksen, että isän vakava stressi näkyy jälkipolvissa, meidän pitää keskittyä enemmän isien terveyteen ennen lapsien hankintaa.” Ilari Taskinen

Tutkimus voi auttaa ymmärtämään sairastavuuden eroja eri väestöryhmissä.
”Jos löydämme tuloksen, että isän vakava stressi näkyy jälkipolvissa, meidän pitää keskittyä neuvolassa enemmän isien terveyteen ennen lapsien hankintaa. Nykyisin neuvolajärjestelmä keskittyy äidin vointiin raskausaikana”, Raitoharju sanoo.
Myös naisten kokemalla sotastressillä on ollut vaikutusta jälkeläisiin. Sitä on kuitenkin vaikea selvittää verikokeilla.
”Naisten sotastressistä ei ole mahdollista saada aineistoa, koska munasolu on olemassa jo äidin syntymästä lähtien. Miehiä on huomattavasti helpompi tutkia, koska siittiöt kypsyvät kolmessa kuukaudessa”, Raitoharju perustelee.
Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että jos äiti on ollut sotalapsena, tyttärellä on suurempi riski saada psyykkinen diagnoosi.
Selkeän biologisen periytyvyyden jälkeen tutkimusaineistoa on tarkoitus hyödyntää siinä, miten sotilaiden jälkeläiset ovat muuten pärjänneet elämässä. Tällöin selvitetään muun muassa koulutusta, ammattia, taloutta ja perhesuhteita.
”Olemme ottamassa ensiaskeleita siihen, että pystymme ymmärtämään, miten sota on vaikuttanut suomalaisiin yksilöihin ja yhteiskuntaan vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen”, Raitoharju sanoo.
Taskinen muistuttaa, että monissa suomalaisissa kodeissa sotatraumoista on vaiettu vuosikymmeniä. Tutkimus voi auttaa ihmisiä ymmärtämään perheensä historiaa.