Villilaumasta napattu Varpu etsii kotia – Mikkelissä kissoja hylkäävät vakiasukkaat, eivät mökkiläiset

Vilkkaalla mökkipaikkakunnalla Mikkelissä ei ole havaittu pitkään aikaan kesäkissailmiötä.

”Jos sellaista on koskaan ollutkaan. Pikemminkin mökkiläiset ovat niitä, jotka aktiivisesti ilmoittavat hylätyn oloisista kissoista ja kissapopulaatioista, kuistin alle ilmestyvistä pentueista ja maalaistalojen kissaongelmista”, Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen ja vapaaehtoisvastaava Jemina Oksala kertoo.

Kissoja hylätään edelleen, mutta määrä on vähentynyt reippaasti. Vielä kymmenisen vuotta sitten yhdistyksen löytöeläintaloon tuotiin 350 eläintä vuodessa, kun viime vuosina määrä on ollut noin 150.

Oksalan mukaan kissoja sirutetaan ja rekisteröidään yhä enemmän ja niistä huolehditaan entistä paremmin. Sirutus myös helpottaa karkulaisten palauttamista koteihinsa. Kissojen leikkauttaminen on vähentänyt ei-toivottuja pentueita.

Löytöeläintalon asukkaat löytävät uuden kodin keskimäärin hyvin.

”Muutama kissa meillä on ollut nyt reilun vuoden. En edes muista sellaista kissaa, jolle ei olisi lopulta löytynyt kotia.”

Kysyntää on seurallisille, ihmisiin ja vilskeeseen tottuneille kotikissoille, kun taas arat ja tylsän väriset yksilöt eivät meinaa kelvata. Talolla on tällä hetkellä 17 kissaa, joista valtaosa on hoidettu ja totutettu siihen kuntoon, että ne ovat valmiita rakastavaan kotiin.

”Miten tuohon nyt suhtautuisi?” miettinee Varpu.  Kuva: Mesy

Yksi valmiudessa olevista lemmikkiehdokkaista on noin kolmevuotias, mustavalkoinen Varpu.

Vapaasti lisääntyneestä laumasta pyydystetty kissa tuli löytöeläintalolle kolmen pennun kanssa. Osoittauduttuaan hyväksi ja suojelevaksi emoksi se sai hoiviinsa vielä kolme orpoa pentua. Varpun hellästä hoivasta huolimatta yksi ottopennuista menehtyi, ja kaksi sen omista pennuista jouduttiin lopettamaan, koska niillä oli reikä sydämessä. On mahdollista, että sydänviat johtuivat sisäsiittoisuudesta. Onneksi loput pennut ovat jo uusissa kodeissaan reippaina ja touhukkaina.

Varpu itse on hieman ihmisarka, mutta muuten topakka ja kiltti. Se kaipaisi kotia, jossa olisi kärsivällinen ja hyvin kissaa puhuva ihminen sekä kiltti kissakaveri, joka antaisi rohkeutta tutustua ihmiseen.

Kiireisintä arki on löytöeläintalolla syksyisin ilmojen kylmetessä, jolloin pihoilla pyörineistä kulkukissoista huolestutaan. Silloin viiksiniekkoja saattaa tupsahtaa talolle jopa 50. Myös keväisin talolle tuodaan etenkin kissanpentuja. Oksala kehottaa ihmisiä toimittamaan haahuilijat löytöeläintalolle mahdollisimman pian.

Lähes puolet kissoista saapuu talolle viranomaisen kautta tai omistajien luovuttamina. Tyypillisessä eläinsuojelutapauksessa joku on ruokkinut pihassa pyöriviä kissoja, muttei ole pitänyt niistä muutoin huolta. Eläimet pärjäävät jotenkuten, mutta ovat huonokuntoisia, sairaita ja sisäsiittoisia. Ne saavat jostakin rakennuksesta suojaa.

Populaatiokissoiksi kutsuttavissa laumoissa saattaa elellä kymmeniä kissoja. Lauman tullessa viranomaisten tietoon, kissat vaativat yleensä eläinlääkärin hoitoa ja kulkureiden loukutusta saa usein jatkaa vuosia.

Populaatiokissalauma voi saada alkunsa esimerkiksi maatilalla vapaana kulkevista hiirikissoista, joita ei ole leikattu. Oksalan mukaan taustalla on joko tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä.

Tällä hetkellä ongelmia aiheuttaa heikentynyt ostovoima. Osa joutuu luopumaan lemmikistään, koska ei ole varaa viedä sitä eläinlääkäriin.

Mikkelin eläinsuojeluyhdistys saa rahaa kunnalta, mutta suurin osa varoista ja eläintenruuasta tulee lahjoituksina. Yhdistyksellä on kaksi vakituista työntekijää ja viitisenkymmentä vapaaehtoista.

Tästä pääset lukemaan Mikkelissä kotia etsivien kissojen ja kanien tarinoita.