Sarjakuvamainen kuvitus viihdyttää pientä lukijaa, joka ei muuten jännityskirjoista innostuisi

6-10 vuotiaille suositeltu jännityskirja Etsiväkaverit: Sirkuksen jäljillä tempaisee mukaansa jo alkumetreillä. Lapset Vilkku ja Tilkku viettävät kesälomaa saaressa, kun he näkevät mainoksen saareen saapuvasta sirkuksesta.

Sirkuksen kanssa samalla laivalla saapuu heidän yhteinen ystävänsä Kasperi, jolla on paljon kerrottavaa: sirkuslaiset suunnittelevat jotain hyvin erikoista ja arvelluttavaa. He aikovat siepata eläimen! Mutta onko tuo villieläin saaren metsästä? Vai ovatko he jo kenties siepanneet ja salakuljettaneet ulkomailta eläimen?

Ystävykset ryhtyvät yhdessä selvittämään arvoitusta. He tekevät havaintoja salaperäisistä, jopa vihastuneista sirkuslaisista, heidän kummallisista koiristaan ja Laiva-Petterin kadonneista silmälaseista. Kaikki todisteet puhuvat sen puolesta, että sirkuslaiset puuhaavat jotain laitonta.

151-sivuinen teos on alakouluissa sijaisuuksia tehneen, helsinkiläisen Maarit Nurmen käsialaa. Kyseessä on Etsiväkaverit-sarjan neljäs osa.

Tikku-ukkomaiset kuvat, puhekuplat ja typografia, tässä tapauksessa erikokoisilla ja -tyylisillä fonteilla leikittely, rytmittävät tarinaa. Mustavalkoinen, runsas kuvitus tekee kirjasta viihdyttävän sellaisellekin lukijalle, joka ei jännitystarinoista juurikaan piittaisi.

Kymmenenvuotias koelukija mieltyi tarinan nopeatempoiseen juoneen ja olisi ahminut kirjan saman tien. Vaikuttaakin siltä, että kouluikäisen lapsen sisäiseen maailmaan seikkailun ja salaisuuksien vyyhti iskee vallan mainiosti.

Sen sijaan kuusivuotias koelukija piti teosta turhan jännittävänä ja jätti kirjan lukemisen kesken. Jännittävyys johtui siitä, että lukijaa pidetään aivan loppumetreille saakka epätietoisuudessa siitä, mikä sirkuksen eläin on.

Juoni pitää otteessaan loppuun saakka. Loppu on ihastuttavan onnellinen mutta ei laisinkaan ennalta-arvattava.