Nykyisin Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalo valmistui seurakuntataloksi vuonna 1966 ja edustaa aikakaudelleen tyypillistä kirkkollista rakentamista. Kuva: Sanne Katainen
Monia kirkkorakennuksia uhkaavat säästötoimet – Vuohijärvellä pyhä tila muuttui luonnon ja kulttuurin tyyssijaksi
Kirkon kiinteistöt ovat säästöpaineiden kohteena. Kymenlaakson Vuohijärvellä toteutettu kirkollisen rakennuksen käyttötarkoituksen muutos on toistaiseksi harvinainen esimerkki Suomessa.Tilaajalle
Kotiseuturakkaus ja halu vaalia kulttuuriarvoja saivat Tuomas Hoikkalan ostamaan Vuohijärven kirkon. Kesällä 2015 rakennus avautui Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalona. Kuva: Sanne KatainenValkealassa, nykyisin Kouvolaan kuuluvan Vuohijärven taajaman ytimessä, kohoaa monumentaalinen kellotorni ja sen vieressä vaalea rakennus suurine ikkunoineen. Edessä avautuu tyypillinen näkymä 1960-luvun suomalaiseen kirkkoarkkitehtuuriin.
Väinö Vuorisen suunnittelema Vuohijärven kirkko valmistui vuonna 1966 kasvavan teollisuuspitäjän tarpeisiin. Seuraavan vuosikymmenen alussa kylän väkiluku ylsi noin kuuteensataan.
Nykyisin Vuohijärven postinumeroalueella asuu vajaat 300 ihmistä. Rakennemuutos heijastui ajan myötä myös kirkon asemaan ja rakennuksen käyttöaste väheni jatkuvasti. Kouvolan seurakuntayhtymä asetti sen säästöpaineiden keskellä myyntiin vuonna 2013.
Myös rakennuksen purkaminen nousi esiin vaihtoehtona. Siitä kuullessaan Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja, Valkealassa kasvanut Tuomas Hoikkala havahtui. Hän päätti ostaa kirkon omistukseensa ja pelastaa sen.
”Tämä oli minulle koti- ja lähikirkko, missä olin nuorempana istunut vanhempien mukana. Sillä tavoin tämä oli henkisesti merkittävä kohde, etenkin kun vaihtoehtona oli purkaminen”, Hoikkala kertoo.
Hoikkalan kotiseuturakkaus sekä halu vaalia kulttuuriarvoja säästivät lopulta rakennuksen. Kesäkuussa 2015 siinä aloitti toimintansa Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalo.
Henkilökohtaisten syiden ohella rakennuksen sijainti Repoveden kansallispuiston läheisyydessä kiinnosti Hoikkalaa matkailutoiminnan kehittämisen näkökulmasta.
”Luontoyhteys on tärkeä syy sille, että rakennuksesta muodostui lopulta luonto- ja kulttuuritalo. Ne ovat vaihdelleet myös näyttelytoiminnassa.”
Myös monet muut seurakunnat ovat joutuneet rakennemuutoksen ja vähenevän jäsenmäärän vuoksi joutuneet miettimään säästökohteita. Tarkasteluun on joutunut myös kiinteistöomaisuus.
Vastaavaa keskustelua on käyty Euroopassa jo pitkään. Suomessa sen yhteydessä esiin ovat nousseet muun muassa Valkeakosken ja Turun Pallivahan kirkkojen tulevaisuus.
”Kohteita, joista käydään keskustelua on paljon sekä Suomessa että Euroopassa, minkä vuoksi kyseessä on ajankohtainen ja todella laaja ilmiö. Kysymys siitä, kenen vastuulle rakennukset jäävät, on iso ja se liittyy myös muuhun rakennuskantaan”, toteaa arkkitehti Anni Jäntti.
Säästökohteita etsittäessä etenkin monet 1960- ja 1970-luvun kirkolliset rakennukset ympäri Suomea ovat joutuneet kriittiseen valoon. Niiden tilannetta raskauttaa se, että rakennukset ovat varttuneet peruskorjausikään.
Jäntti käsitteli diplomityössään aikakauden rakentamista edustavia Vuohijärven ja Paloheinän kirkkoja sekä niiden käyttötarkoitusten muutoksia. Ne ovat vielä toistaiseksi harvinaisia Suomessa.
Tulevaisuudessa tilanne voi olla hyvinkin toisenlainen, minkä vuoksi tutkimus ja keskustelu aiheesta ovat tarpeen. Myös Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä kehottaa seurakuntia tarkastelemaan kiinteistöjä tiedon pohjalta.
Tätä varten Kirkkohallitus on tehnyt myös kiinteistöstrategiaohjeen.
”Kiinteistöjä tulee arvioida tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Luopumisen tuska on aina mukana, mutta sen jälkeen tulee keskittyä jäljelle jääviin rakennuksiin ja optimoida niiden käyttöä sekä ylläpitoa”, Mäkelä sanoo.
”Kirkoksi kutsuttuja rakennuksia on Suomessa pilvin pimein.” Edla Mäkelä
Vaikka rakennus koettiin Vuohijärvellä kirkoksi ja se aikoinaan myös vihittiin kirkoksi, kantoi se virallisesti seurakuntatalon statusta. Mäkelän mukaan tämä ei ole lainkaan epätavanomainen sekaannus.
”Suomessa myydyt niin sanotut kirkot ovat olleet oikeasti usein seurakuntataloihin rinnastettavia rakennuksia.”
Tämä tarkoitti sitä, ettei Kirkkohallitus vahvistanut rakentamispäätöstä rakennusaikana. Kirkkolain mukaan jokaisella seurakunnalla tulee olla kirkko, jonka rakentamispäätöksen pitää olla lain mukaan vahvistettu.
”Alun perin kirkkojen rakentamispäätöksiä vahvisti senaatti, sitten opetusministeriö ja nykyään Kirkkohallitus. Piispan vihkiminen kuuluu myös asiaan”, Mäkelä kertaa.
Hän kertoo, että piispat ovat vihkineet esimerkiksi seurakuntatalojen kirkkosaleja. Se on saattanut hämätä ihmisiä kirkkoasiassa ja käsitteet ovat hämärtyneet arkikäytössä.
Lisäksi ne ovat sekoittuneet esimerkiksi arkkitehtuurikilpailuissa. Kirkko-käsitteen käyttämisen on usein koettu houkuttelevan niihin päteviä suunnittelijoita.
”Kirkoksi kutsuttuja rakennuksia on Suomessa pilvin pimein”, Mäkelä naurahtaa.
Rakennusajankohdan nimeämiskäytännöillä on seurauksensa nykypäivässä. Vuohijärven nykyisen luonto- ja kulttuuritalon kohdalla virallinen asema seurakuntatalona helpotti muutosprosessia.
”Jos rakennus olisi kantanut kirkkostatusta, se olisi tietänyt lisää byrokratiaa ja muutosasian olisi pitänyt kulkea usemman päätöksentekoelimen lävitse”, Jäntti sanoo.
Täysin byrokratialta ei säästytty Vuohijärvenkään tapauksessa.
”Rakennuksesta oli jo jossain määrin purkupäätös tehtynä, mutta kun se siirtyi yksityiseen omistukseen julkisivu haluttiinkin suojella”, Hoikkala toteaa hymyssä suin.
Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon sisäpihalle rakennettiin muutosprosessin yhteydessä Rakkauspuisto, josta on muodostunut suosittu kävijöiden keskuudessa. Kuva: Sanne KatainenSeurakuntatalot yleistyivät sotien jälkeen, kun kirkko halusi laajentaa toimintakenttäänsä. Ajatus heijastui kirkollisiin tiloihin, joiden toiminnallisuuden ja monikäyttöisyyden kautta haluttiin edistää seurakuntalaisten hyvinvointia entistä kokonaisvaltaisemmin.
Hoikkala kertoo Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon tilojen olevan pitkälti rakennuksen alkuperäisessä asussa. Lisänä siihen on tuotu lähinnä siirreltäviä seiniä, jotka helpottavat näyttely- ja tapahtumatoimintaa.
Sisäilmaongelmat ja epäonnistuneet tekniset ratkaisut nousevat monesti esiin aikakauden rakentamisen yhteydessä. Vuohijärven tapauksessa niitä ei kuitenkaan havaittu.
”On kuitenkin inspiroivaa nähdä, mihin kaikkeen kirkkorakennuksia pystytään käyttämään. Vaikka ne eivät sellaisenaan soveltuisi Suomeen, voi niistä saada oppia.” Anni Jäntti
”Onnea oli matkassa, sillä kosteutta ei löytynyt kuin yhdestä paikasta, joka sekin johtui hajonneesta patteriputkesta. Tietysti remonttiin kului rahaa, kun esimerkiksi lämmitysjärjestelmä, lattiat ja muut pinnat uusittiin”, Hoikkala kertoo.
Jäntti näkee, että 1960-luvun kirkollista arkkitehtuuria ohjannut ajatus monikäyttöisyydestä onkin auttanut käyttötarkoituksen muutoksessa.
”Aikakaudella rakennettiin kirkkosalien lisäksi myös aputiloja, kuten Vuohijärven kohdalla asuintiloja sekä Säästöpankin konttorina toiminut osa. Totta kai se lisää mahdollisuuksia verrattuna siihen, että käytössä olisi vain yksi iso sali. Tällaisissa tiloissa on paljon potentiaalia.”
Euroopassa kirkkorakennuksia on muutettu jopa yökerhoiksi ja trampoliinipuistoksi. Jäntti ei usko, että Suomessa päädyttäisi vastaaviin ratkaisuihin.
”On kuitenkin inspiroivaa nähdä, mihin kaikkeen kirkkorakennuksia pystytään käyttämään. Vaikka ne eivät sellaisenaan soveltuisi Suomeen, voi niistä saada oppia.”
Seurakuntien yhdistyessä uudelle seurakunnalle riittäisi kirkkolain mukaan vain yksi varsinainen kirkko. Tästä huolimatta Mäkelä ei usko kirkkojen myyntiaaltoon.
”Kirkkorakennukselle tuskin löytyy ostajia. Jos seurakunnalla on liikaa rakennuksia, tulee karsinnan alkaa leirikeskusten kaltaisista rakennuksista.”
Kirkollisia rakennuksia kirkkolain mukaan ovat kirkkojen lisäksi kellotapulit, siunauskappelit ja hautakappelit.
Näiden neljän kiinteistöryhmän myyntiin tulee jatkossakin saada Kirkkohallituksen hyväksyntä. Muut seurakunnalliset rakennukset sen sijaan vapautuivat tästä heinäkuussa voimaan tulleen uuden kirkkolain myötä.
”Näin ollen seurakunnat voivat nyt luopua esimerkiksi seurakuntataloista ja leirikeskuksista omilla päätöksillään”, Mäkelä avaa.
”Seurakuntakeskuskin on niin suunniteltu seurakunnan toiminnan tarpeisiin, että sitä on aika vaikea muuntaa muuhun käyttöön.” Edla Mäkelä
Suojeltuja rakennuksia korjatessa seurakunnat joutuvat jatkossa pyytämään luvan suoraan Kirkkohallitukselta, joka aiemmasta poiketen kysyy itse tuomiokapitulin lausuntoa asiaan.
Seurakuntatalojen kohdalla uudiskäytön haasteeksi voi kuitenkin muodostua kunnallinen kaava, joka määrittelee rakennuksen käyttötarkoitusta.
”Jos tontille haluaisi rakentaa vaikkapa kerrostalon, niin vaatisi se kaavamuutoksen.”
Mäkelän mielestä seurakunnan rakennukset eivät ole muihin tarkoituksiin kovinkaan monikäyttöisiä. Muille hengellisille yhteisöille niistä voi kuitenkin olla hyötyä.
”Seurakuntakeskuskin on niin suunniteltu seurakunnan toiminnan tarpeisiin, että sitä on aika vaikea muuntaa muuhun käyttöön”, hän pohtii.
Yliarkkitehti ei kuitenkaan täysin poissulje seurakuntakeskusten muuttamista erilaisiksi kulttuurikeskuksiksi. Hän pitääkin Vuohijärven luonto- ja kulttuuritaloa hyvänä esimerkkinä tästä.
Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalolla on parhaillaan esillä muun muassa Arvo Siikamäen veistoksia ja Ulla Rantasen maalauksia. Kuva: Sanne KatainenKuten Vuohijärven kirkon ja Hoikkalan tapauksesta käy ilmi, kirkkorakennus itsessään on monelle tärkeä ja kiinteä osa maisemaa sekä elinympäristöä. Jäntin mukaan yhteisöllisten merkitysten voi nähdä jatkaneen eloaan myös muutosten vastaanotossa.
Hänen mukaansa Vuohijärven kirkon muutos luonto- ja kulttuuritaloksi onkin ollut onnistunut ja ihmiset ovat siitä ylpeitä. Vuohijärven ja nykyisin vanhainkotina toimivan Paloheinän kirkon tapausten taustalla hahmottui myös yhdistäviä tekijöitä.
”Tärkeää oli se, että yhteisöt pitivät ääntä purkamisen vastustamisessa ja olivat toisaalta myös valmiita ottamaan vastaan uudenlaisen käytön.”
Hoikkalan näkemys siitä, millaista vastakaikua kirkon muuttuminen luonto- ja kulttuuritaloksi on saanut Vuohijärvellä, mukailee tätä.
”Tietysti kun julkisista rakennuksista käydään kauppaan, se herättää aina hieman keskustelua. Vastaanotto on kuitenkin ollut loistava.”
- Osaston luetuimmat
