Viinarännien hävitystä ja tervahautojen rakentamista – palkitusta pitäjähistoriasta selviää myös nokiotta-nimityksen synty
Kuortaneesta kertova Nokiottat on Vuoden kotiseututeos.
Tervahauta syttyi viime heinäkuussa Kuortaneen kuhinoilla paikallisen Lions Clubin tempauksessa. Kuva: Harri Kallio-KurssiRitarikuntien kansleri Jussi Nuorteva on valinnut Vuoden kotiseututeos -kilpailun voittajaksi Kuortaneen kunnan kustantaman teoksen Nokiottat – Kuortane ja kuortanelaiset 1860–1960.
”Teos on tutkimuksellisesti korkeatasoinen. Se perustuu erittäin laajaan lähdeaineistoon ja suorastaan läkähdyttävän laajaan kirjallisuusluetteloon. Yksittäiset tekstikohdat on todella perusteellisesti dokumentoitu”, Nuorteva kertoo.
Häntä miellyttää lisäksi kirjoittajien taitava kielen käyttö ja kirjan helppolukuisuus sekä kuvituksen runsaus.
”Erityisesti on tässäkin teoksessa aihetta kehua sen kuvitusta. Joka aukeamalla on ainakin yksi kuva tai kaavio, useimmilla enemmänkin kuin yksi. Tämän päivän lukijalle kuva on tärkeä. Asioita on totuttu seuraamaan visuaalisen kerronnan kautta enemmänkin kuin sanallisen”, Nuorteva jatkaa.
Kirjan ovat kirjoittaneet Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimusryhmän jäsenet. Ryhmää vetävä tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto on yksi kirjoittajista. Muut pääkirjoittajat ovat väitöskirjatutkijat Teppo Ylitalo ja Jaakko Mäntylä.
Sulevi Riukulehto kertoo kihisevänsä tyytyväisyydestä ryhmän saaman palkinnon vuoksi.
”Itseään koskevan tiedon tuottaminen on yksi kunnan perustehtävistä. Oman historian kirjoittaminen on hyödyllistä, arvokasta ja ainutkertaista. Siksi se kannattaa tehdä kunnianhimoisesti”, Riukulehto huomauttaa.
Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle.
”Kuortaneen historia on lukemistani teoksista perinteisin toteutukseltaan. Se on laaja, 639 sivun mittainen, ja sen henkilörekisterissä on yli 1 500 nimeä. Katsoin, että sukupuolijakauma näyttää tässä teoksessa kuitenkin kattavan tasa-arvolain vaatimukset”, Nuorteva sanoo.
Hänen mukaansa teos on tutkimuksellisesti korkeatasoinen. ”Se perustuu erittäin laajaan lähdeaineistoon ja suorastaan läkähdyttävän laajaan kirjallisuusluetteloon. Yksittäiset tekstikohdat on todella perusteellisesti dokumentoitu.”
Metsissä sauhusi niin paljon tehtaita, että niitä ei saatu kitkettyä viranomaisten eikä yksityisten voimin.
Laajamittainen tervanpoltto toi pitkään varallisuutta, mutta lisäsi myös alkoholinkäyttöä.
Viinan kirot helpottivat vähitellen, mutta kokonaan niistä ei päästy eroon. Salapoltto kukoisti vielä pitkään erityisesti ”Niillä salomailla, jotka ovat Alavuden, Kuortaneen, Lehtimäen ja Töysän rajoilla. Metsissä sauhusi niin paljon tehtaita, että niitä ei saatu kitkettyä viranomaisten eikä yksityisten voimin, vaikka raittiusseura Valonsäteen aktiivitkin tekivät uutterasti ’viinarännien’ hävitysretkiä”, kirjoitetaan teoksessa.
Nuortevan mukaan vähempikin olisi riittänyt, mutta asian dokumentointi on varmistettu Kirkkoneuvoston pöytäkirjoista ja vuoden 1907 piispantarkastuskertomuksesta sekä lisäksi viidessätoista lehdessä ilmestyneellä 45 lehtiartikkelilla.
- Osaston luetuimmat
