Aina ei mene ihan putkeen, ja joskus savirappausta opettelevien laasti varisee seinästä. Onneksi laastin voi helposti repiä pois ja aloittaa alusta. Suveka Kymäläinen näyttää, miten savilaastia työstetään. Kuva: Suvi Elo
Harmaata kultaa maaperä täynnä – laadukas suomalainen savi taipuisi rakentamisen vientituotteeksi
Savi on meillä rakentamisessa pitkään unohduksissa ollut materiaali, vaikka se on huomattavasti betonia ekologisempi vaihtoehto. Savirakentamiseen liittyvä sääntely on kunnissa kirjavaa.TilaajalleNaantali
Kuva: Suvi EloSaveen voi uppoutua hyvinkin perusteellisesti, kunhan kyseisen materiaalin ensin löytää. Näin kävi Suveka Kymäläiselle vuonna 2017, kun hän palasi perheensä kanssa kotikaupunkiinsa Naantaliin.
Kymäläinen ei halunnut perheen kodin homehtuvan pystyyn, ja hengittäviä materiaaleja etsiessään hän tutustui saveen.
Loppu on historiaa, sillä suomalaisen designin parissa uraa tehnyt Kymäläinen lähti Raision seudun koulutuskuntayhtymä Rasekoon opiskelemaan savirakentajaksi.
Nyt, seitsemän vuotta saveen tutustumisen jälkeen, Kymäläinen elää savesta. Aluksi hänen leipäpuunsa olivat rappaukset, sittemmin erityisesti savirakentamiseen liittyvät koulutukset, työpajat ja konsultointi.
Aloittelevana yrittäjänä Kymäläinen ajatteli savirakentamisesta realistisesti: harva olisi valmis ostamaan massiivisavitaloa, sillä käsityönä rakennetun talon hintaa on hankala kertoa etukäteen etenkään, koska vastaavia rakennusprojekteja ei oikein ole vertailukohdaksi.
Kymäläinen käänsi ajattelutapansa päälaelleen ja pohdiskeli, mikä olisi ihmisille helpoin portti saven maailmaan. Vastaus oli maali.
”Valtaosa meistä maalaa edes yhden seinän elämänsä aikana, joten päättelin, että savimaalilla lähden liikkeelle. Siitä seuraava askel olisi savirappaus ja sitten savirakentaminen.”
Varsinaissuomalaisella savimaalla kasvaneena Kymäläistä ihmetytti, miksi ihmeessä Suomeen tuodaan saksalaista savea, vaikka jäätiköitymiskaudet ovat tehneet Suomen savesta laadukkaampaa kuin keskieurooppalainen serkkunsa.
”Minun järkeni mukaan meidän pitäisi viedä savea eikä tuoda sitä.”
Suveka Kymäläinen on vuokralla vanhassa Naantalin kaupungin omistamassa huvilassa ja remontoi sitä ekologisesti saven avulla. Vasemmanpuoleista huonetta käytetään savirappauksen ja -maalauksen työpajoihin ja oikeanpuoleista esittelytilana. Kuva: Suvi EloKoska kotimaisia savituotteita ei ollut olemassa, Kymäläinen päätti kehittää sellaisia itse. Näin syntyi luonnonmukainen Savella-maali.
Vaikka Kymäläinen lähes kirjaimellisesti elää ja hengittää savea, hän suhtautuu lempeällä ymmärtäväisyydellä sotien jälkeisen Suomen ihmisiin, jotka halusivat ympärilleen sen ajan muotimateriaaleja, olipa kyse betonista tai muovitapeteista.
Itse sekoiteltu savilaasti, jonka raaka-aineeksi sopii jopa hevosenlanta, saattoi tuolloin tuntua vanhanaikaiselta ja jopa hävettävältä.
Savilaastin materiaalit ovat vesi, savi, hiekka ja kuitu. Kuituna voi käyttää esimerkiksi hevosenlantaa, olkea tai ruokoa. Kuva: Suvi EloSavi on nyky-Suomessa sen verran erikoinen rakennusmateriaali, että Saviyhdistyksen puheenjohtaja Julia Ritvas on tottunut oikomaan saveen liittyviä ennakkoluuloja.
”Yleensä ensin kysytään, teenkö saviastioita, ja sitten, teenkö savimajoja jossain kaukomailla. En ja en.”
Kun Ritvas kertoo, että savesta voi vaikka rakentaa kokonaisen talon tai pienemmässä mittakaavassa esimerkiksi väliseinän, hän pystyy ennustamaan myös seuraavan kysymyksen.
”Sitten kysytään, ovatko saviseinät pehmeitä ja niljaisia. Eivät ole.”
Ei Ritvas silti ihmettele, miksi savirakentaminen herättää kysymyksiä. Vaikka Suomi on melkoisen savinen maa ja täällä on rakennettu savesta vuosituhansien ajan, savirakentamiseen pääsi syntymään sukupolven mittainen katkos.
Julia Ritvas on osallistunut muun muassa ympäristöministeriön rahoittaman Kevytsavi 2.0 -hankkeen käytännön rakentamiseen. Olkipaaleilla täytetty seinä päällystetään savilaastilla. Kuva: Johanna HyrkäsSyytä nykytilanteeseen pitää etsiä 1960-luvulla valtakuntaa myllertäneestä rakennemuutoksesta, joka sai väen siirtymään kaupunkeihin. Siitä alkaen tässä maassa on rakennettu betonista.
Puusta on toki pykätty myös betonin aikakaudella, mutta savi ehti Suomessa lähes vaipua unholaan. Sen sijaan esimerkiksi Virossa savirakentamisen perinne on säilynyt katkeamattomana.
Viime aikoina yhdellä jos toisellakin elämänalalla katse on kuitenkin käännetty menneeseen. 2010-luvulla suomalaiset alkoivat kaivata ruutujen tuijottelun vastapainoksi maanläheisempiä asioita ja käsillä tekemistä.
Se on näkynyt viime vuosina muun muassa marjastuksen ja neulomisen renessanssina. Savi sopii tähän samaan saumaan, eli ihmisten haluun maadoittua ja katsoa lähelle.
Savirakentajien toiveissa tietenkin on, että savirakentaminen palaisi suosioon. Saviyhdistyksen Julia Ritvas listaa syitä tähän.
”Suomessa piisaa savea, joten se vähentäisi riippuvuutta tuontimateriaaleista. Lisäksi savi on luonnonmukainen ja vähähiilinen materiaali, joka kestää sukupolvelta toiselle.”
Ritvas ihmettelee, missä vaiheessa rakennuksia on alettu ajatella kertakäyttöhyödykkeinä.
Suveka Kymäläinen tuo maahan puhtaita maapigmenttejä, joista syntyy värejä savimaaliin. Maalireseptiikan kehittely on vaatinut lukuisia kokeiluja, sillä oikean savilaadun löytäminen ottaa aikansa. Kuva: Suvi Elo”Maalaisjärjellä ajateltuna on ihan tolkutonta, että vain 30-vuotiaita rakennuksia puretaan. Olisihan rakennuksen alun alkaenkin voinut rakentaa niin, etteivät ihmiset sairastu sen sisällä tai että rakennus sopisi muuhunkin kuin tasan yhteen tarkoitukseen.”
Savirakentaminen on kuitenkin käsityövaltaista puuhaa, joten sitä on nykymuodossaan hankala survoa nykyaikaisen rakennusteollisuuden muottiin, kuvailee savirakentaja Suveka Kymäläinen. Savirakentaminen on toistaiseksi Suomessa yksittäisten yrittäjien harteilla.
Suomalainen savi ei ole kallista tai loppumassa, vaan päinvastoin. Tälläkin hetkellä Suomessa kaivetaan maahan monttuja monenlaisista syistä, mutta maasta nouseva savi ei useinkaan päädy yksittäisten savirakentajien käsiin, vaan maankaatopaikoille. Saven työstämiseen tarvittaisiin siis väliporrasta.
”En itse omista maata, mutta monelle maanomistajalle savi on ongelma. Lopputuloksena yksi haluaisi eroon savesta, mutta minun on vaikea ostaa sitä”, Kymäläinen tiivistää ongelman.
Savi voisi olla Suomen harmaata kultaa, sillä suomalainen savi on laadukasta. Kuva: Suvi EloSaviyhdistyksen Ritvas kuvailee savea Suomen harmaaksi kullaksi, kunhan kyseisen aarteen arvo vain ymmärrettäisiin. Hän visioi, että tulevaisuudessa savi voisi tarjota Suomessa maaseudun yrittäjälle sivuelinkeinon.
”Voihan tätä ajatusta pidemmällekin viedä ja pohtia, voisiko maaseudulle perustaa jopa pieniä bioenergialaitoksia, joissa onnistuisi myös kevytsaviharkkojen kuivaaminen”, Ritvas pohtii.
Uusi rakentamislaki astuu voimaan vuoden 2025 alusta, ja Ritvaksella on toiveissa, että uusi laki yhdenmukaistaisi myös savirakentamiseen liittyviä linjauksia.
Hänen mukaansa savirakentamiseen liittyvä sääntely on tällä hetkellä aikamoinen viidakko, jossa vastauksia on yhtä monta kuin vastaajaakin. Jossain kunnassa voi onnistua rakentamaan kevytsavesta saunan, kun taas toisaalla ei onnistu edes väliseinä.
”Kaipaisin myös paljon tieteellistä tutkimusta savirakentamisesta, jotta meidän rakentajien ei tarvitsisi turvautua pelkkiin käyttäjäkokemuksiin, vaan ihan tutkittuun tietoon esimerkiksi saven vaikutuksista sisäilmaan”, Ritvas kertoo.
Rakennuksen saviseinät saavat säännöllisesti halauksia savikurssien osallistujilta. Suveka Kymäläinen näyttää mallia. Kuva: Suvi EloSavella on vetovoimaa ihan kirjaimellisesti, tietää Suveka Kymäläinen. Ihmiset nimittäin haluavat koskea ja jopa halata savirapattua seinää.
Paljon halailua ovat saaneet osakseen esimerkiksi Naantalin keskustassa sijaitsevan vanhan huvilan seinät. Kymäläinen on siellä ja kolmessa muussa kohteessa vuokralaisena ja kunnostaa niitä omalla ajallaan ilmaiseksi.
”Jokaisella on tapansa tehdä hyväntekeväisyyttä, ja minun tapani on pelastaa vanhoja rakennuksia.”
Tilat venyvät toki muuhunkin kuin hyväntekeväisyyteen, sillä Kymäläinen saa pidettyä niissä savirakentamiseen liittyviä kursseja ja työpajoja ja kehiteltyä omaa savireseptiikkaansa.
Tällä hetkellä hänellä on työn alla ruo’on hyödyntäminen savilaastissa.
”Kun ruokoa niitetään, saadaan samalla ravinteita pois vesistöstä, ja onhan ne kätevää ottaa sen jälkeen hyötykäyttöön.”
Savea rakennukseen
Savi on hyvin hienojakeinen kivennäismaalaji, jonka raekoko on läpimitaltaan korkeintaan 0,002 millimetriä.
Jääkauden väistyessä jäätikköjoet kuljettivat mukanaan runsaasti lietettä, josta Suomen alueen savi on syntynyt.
Suomalainen savi on syntymekanisminsa vuoksi vahvaa, eli siinä on suuria määriä savihiukkasia.
Savirakentamisella tarkoitetaan nimensä mukaisesti saven käyttämistä rakennusten materiaalina.
Savesta rakennettaessa savea ei polteta, vaan sen annetaan kuivua tai se kuivatetaan.
Massiivisavirakentamisessa savi ei ole nimestään huolimatta ole pääraaka-aineena, vaan savi toimii muiden raaka-aineiden, kuten kiven, sidosaineena. Tällainen oli perinteinen Suomessa käytetty savirakentamisen tapa. Massiivisavirakentaminen täytyy ajoittaa kevääseen, jotta seinät ehtivät kuivua kesän aikana.
Kevytsavella tarkoitetaan rakennusmateriaalia, jossa savilietteeseen on sekoitettu sopivaa täyteainetta, kuten olkea tai puuhaketta. Tällä tavoin saatu massa voidaan valaa kantavan puurakenteen väliin tai kuivattaa harkoiksi tai elementeiksi, joista puolestaan voi rakentaa esimerkiksi väliseinän.
Pölkkysaviseinät on tehty puupölkyistä savilaastilla muuraamalla.
Olkipaalirakentamisessa olkipaaleja käytetään kantavan puurungon välissä ja seinärakenne pinnoitetaan esimerkiksi savirappauksella.
Savilaasti sopii seinien rappaamiseen. Savilaasti sisältää vettä ja savea, hiekkaa ja mahdollisesti kuitua. Kuituna voidaan käyttää esimerkiksi olkea, ruokoa tai hevosenlantaa.
Savimaali sopii nimensä mukaisesti maalaamiseen. Yksinkertaisimmillaan savimaali sisältää vettä, savea ja sidosainetta, joka voi olla esimerkiksi viljapohjaista. Maapigmenteillä maaliin saadaan luonnonmukaisia sävyjä.
Lähteet: saviry.fi, Suveka Kymäläinen, Julia Ritvas
- Osaston luetuimmat
