Kaustisella asuva Kenneth Jylhä elää joka toinen viikko lapsiperheen arkea. Joka toinen viikko talo tyhjenee, ja seuraa pitää vain Töpsö-kissa. Kuva: Päivi KarjalainenPuoliksi läsnä
Vuoroviikkoinen vanhemmuus yleistyy eroperheissä. Kaustisella asuvan isän Kenneth Jylhän elämä sai uutta eloa keväällä, kun murrosikäiset pojat alkoivat asua joka toisen viikon hänen tilallaan.TilaajalleKenneth Jylhän, 45, pirttiin on laskeutunut hiljaisuus. Teini-ikäiset pojat Eeli, 14, ja Aaro, 12, ovat olleet viikon isällään ja siirtyneet juuri äidilleen seuraavaksi viikoksi.
”Siinä sitä vain istuskelee jonkin aikaa itseksensä. On tavallaan pieni tyhjä hetki, kun tietää, että viikkoon ei taas nähdä.”
Hän lisää, että pian ansiotyö vie taas mukanaan eikä ikävää juuri ajattele. Palveluammatissa vaaditaan sosiaalisuutta, joten kotiin palaa usein väsynyt mies. Elämä saa uuden rytmin.
”Melkein aina ensiksi keitän kahvit ja otan päiväunet. Työ alkaa seitsemältä aamulla, joten yöunet tahtovat jäädä lyhyiksi.”
Joskus joku kaveri käy kylässä, mutta usein ilta kuluu yksin omakotitalon hommissa.
”Puulämmitys vaatii osansa. Joskus päällä on remontteja, ja siivous ja ruuanlaitto ottavat nekin aikaa.”
Vakituisia harrastuksia ei nyt ole. Pari vuotta hän kulki karaokekerhossa kahdesti kuussa, ja laulaminen kiinnostaa yhä.
”Vuosia sitten lauloin kansanmusiikkikuorossa, ja silloin tuli porukalla reissattua sveitsit ja unkarit. Jotenkin haikailen takaisin kuoroon, mutta tällä kertaa tahtoisin jotain viihteellisempää.”
”Hiljaisuus laskeutuu pirttiin. On tyhjä hetki, kun tietää, ettei viikkoon nähdä.” Kenneth Jylhä
Lasten vuoroasuminen on nouseva trendi.
Toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo Uusperheiden liitosta arvioi varovasti, että lasten vuoroasumiseen on päätynyt tällä hetkellä 15 prosenttia eroperheistä. Suosituin ratkaisu on yhä perinteinen kuvio, jossa lapset ovat pääasiassa äidin luona.
Aivan tarkkoja lukuja vuoroasumisen määrästä on mahdotonta saada, sillä kaikki eroperheet eivät hoida eroasioita viranomaisen kanssa eivätkä esimerkiksi samaa sukupuolta olevat uusperheet näy tilastoissa.
”Vuoroasumiseksi katsotaan Suomessa, kun lapsi on vähintään 40 prosenttia ajasta molempien vanhempien luona. Muualla maailmassa riittää usein vähemmän, 30–35 prosenttia”, Heikinheimo kertoo.
Suomessa lasten vuoroasumista on pitkään katsottu pääasiassa kieroon, eivätkä kaikki asiantuntijat vieläkään ole sen hyödyistä vakuuttuneita.
Kenneth Jylhän vanhempi poika Eeli (kesk.) on luonnostaan kädentaitaja. Nuorempi lapsi Aaro taas on taiteellisesti lahjakas. Kuva: Päivi KarjalainenJylhä ja poikien äiti Elina Tuppurainen siirtyivät vuoroviikkovanhemmuuteen toukokuussa poikien toiveesta.
Siihen saakka pojat olivat olleet isällään joka toinen viikonloppu ja yhden arki-illan viikossa sekä juhlapyhät vuorovuosin kummallakin.
Nyt he asuvat joka toisen viikon heidän äitinsä ja tämän uuden miehen luona ja joka toisen viikon isänsä kanssa.
”On mukava, kun olen saanut uutta elämää tänne”, tilallaan aiemmin yksin asunut Jylhä sanoo.
1980-luvulla rakennettu tiilitalo seisoo ryhdikkäänä noin 10 kilometriä Kaustisen keskustasta. Siitä tuli Kennethin koti kolmisen vuotta sitten.
Maatila on hänen lapsuudenkotinsa. Pellot ovat vuokrattu, ja leipä tulee tilan ulkopuolelta kiinteistöhuollon palveluksessa.
1950-luvulla rakennettu pihasauna lämpenee useasti viikossa, vähintään joka kolmas päivä. Maatilan menneestä arjesta muistuttavat vilja-aitta ja muut piharakennukset. Siellä pojilla on tilaa säilyttää ja rassailla monenlaista menopeliä – joka toinen viikko.
Lasten vuoroasumisen lisääntyminen heijastaa Heikinheimon mukaan isyyden muutosta. Seuraavan mielipiteensä hän sanoo hieman provosoiden.
”Ammattilaisten näkemys hyvinvoivasta perheestä on muuttunut. Osa heistä on ajatellut, että vain ensiperhe on oikea perhe, mutta uusperheitä on aina ollut esimerkiksi leskeyden vuoksi.”
Hänen mielestään meillä on nähty vanhemmuuden roolit turhan jyrkiksi ja kiveen hakatuiksi. Siinä äidin rooli on vahtia.
”Nyt on ymmärretty, että sekä isän että äidin roolit ovat tärkeitä.”
Mönkijät ja muut koneet kuuluvat Kenneth, Eeli ja Aaro Jylhän viikkoon, kun he ovat isällään. Kuva: Päivi KarjalainenVuoroviikkoasumisen kriitikoihin kuuluu esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, jonka mielestä eron jälkeen lapselle paras vaihtoehto on yksi koti ja runsaat kontaktit etävanhempaan.
”Toinen vanhemmista voi hakea lapset esimerkiksi futisharkkoihin ja jätskille. Nämä olla hänen luonaan yötä joustavasti joskus keskellä viikkoa sekä joskus pidemmän viikonlopun.”
Sinkkonen tosin painottaa, ettei mikään ole mustavalkoista: vuoroviikkoasuminen saattaa toimia joissain oloissa eikä se aina ole ”hirveän kauhean kamalaa lapselle”.
Heikinheimo puolestaan näkee asian niin, että isyydelle on vähitellen annettu mahdollisuus muuttua luonteeltaan hoivaavaksi. Vanhemmuus ei ole enää pelkkää harrastuksiin kuskaamista, vaan on muuttunut syvemmäksi.
Myös perinteinen käsitys äitiydestä voisi hänen mielestään uudistua.
”Kummallakin sukupuolella pitää olla tilaa olla hoivaava ja läsnä oleva myös eron jälkeen. Turvallinen kiintyminen molempiin vanhempiin suojaa lasta. Silti vuoroasuminen ei sovi kaikille automaattisesti vaan lapsia on katsottava myös yksilöinä.”
Erosta kerrottiin pojille kuusi vuotta sitten pehmeästi mutta suoraan. Eeli ja Aaro tuskin tuolloin ymmärsivät kunnolla, kuinka elämä muuttuisi. Kuva: Päivi KarjalainenViikon kuluttua lapset palaavat viikoksi Kenneth Jylhän luo, ja elämä täyttyy perhearjesta. Murrosikäiset tarvitsevat paljon omaa aikaa, mutta myös yhdessä touhutaan – lämmitetään saunaa, pelataan ja soitetaan kitaraa.
Lapsilla on myös omat juttunsa. Aaro on taiteellinen ja tykkää piirtää, kun taas esikoinen on kädentaitaja isänsä tavoin. Mikä tahansa asia on hänen mielestään korjattavissa tai tehtävissä omin käsin.
”Toisinaan Eeli tulee viereen sohvalle ja näyttää kännykästä kuvaa, että löysin tällaisen ja voiko sellaisen tehdä. Siinä sitä sitten mietitään yhdessä”, Kenneth kertoo.
Sitten ovat ne poikien omat jutut: kesällä kuulapyssyjä ja ilmakiväärillä ampumista sekä soramontulla päristelyjä mönkijöillä ja skootterilla. Näillä puuhilla on varmasti merkityksensä, jos pojat toisinaan kertovat viihtyvänsä paremmin isällään kuin äidillään.
Vanhempien fyysinen etäisyys voi olla este vuoroviikkojärjestelylle etenkin maaseudulla. Oppilaalla voi lisäksi olla vain yksi koulu.
Eelin ja Aaron vuoroasumisen mahdollistaa se, että molemmat käyvät koulua Kaustisen keskustassa. Sinne he tarvitsevat molemmista kodeista koulukuljetuksen.
Kunnat voivat halutessaan tarjota koulukyydin kahdesta osoitteesta, mutta Kaustisella se kustannetaan vain kotiosoitteesta.
”Porukassa asia käytiin läpi, että ero ei se ole lasten syytä millään tavalla.” Kenneth Jylhä
Nuorempi lapsista on kirjoilla isänsä luona ja esikoinen äidin osoitteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kunta maksaa äidin luota Eelin ja isän luota Aaron koulumatkat, mutta toisesta paikasta ei ja ne on maksettava itse.
Koulumatkoista koituu molempiin talouksiin noin 40 euron lisäkulu kuukaudessa vuoroasumisen vuoksi.
Vuoroasumisen vuoksi vanhemmat päätyivät siihen, että elatusmaksut voidaan lopettaa. Siihen saakka Jylhä oli maksanut elatusmaksuja entiselle puolisolleen.
Vuoroasuminen lähes aina rasittaa vanhempien taloutta enemmän kuin koti yhdessä osoitteessa.
”Asumiskulut ovat usein se suurin menoerä. Tarvittavat neliöt pitää olla, vaikka lapsi on joka toinen viikko poissa. Lisäksi tavaraa pitää hankkia kahteen paikkaan”, toteaa Heikinheimo.
Aina tietenkään asumismenot eivät kasva. Jylhän omakotitalossa oli jo entuudestaan kolme makuuhuonetta, joten kaikille järjestyi oma kamari ilman lisäjärjestelyjä.
Heikinheimo muistuttaa, ettei vuoroviikkoasuminen automaattisesti lopeta elatusmaksuja.
”Yleisesti ottaen elatus ei ole yhtä kuin asumisjärjestely. Siinä katsotaan aina kummankin tulot ja elatuskyky, jotta lapsen hyvinvointi turvataan. Toki vanhemmat voivat sopia, että elatusmaksuja ei tarvita. Näin on usein, kun molemmat tienaavat riittävästi.”
Jylhä ja hänen puolisonsa kävivät lastenvalvojalla ensimmäisen kerran, kun eroon päädyttiin. Sen jälkeen asiat on hoidettu keskenään neuvotellen.
Töpsö-kissa saa tulla ja mennä Kenneth Jylhän tilalla vapaasti. Kuva: Päivi KarjalainenJylhä kertoo, että välit pysyivät asiallisina erosta huolimatta ja nyt välit ovat erinomaiset.
”Toki se alussa tipauttaa ja ottaa aikansa, kun takana on pitkä liitto. Kaikesta kuitenkin selviää”, Jylhä sanoo.
Hän lisää, että ehkä samanlainen perhetausta lisäsi ymmärrystä erosta huolimatta: molemmat ovat lähtöisin maatilalta ja tyyli toimia ja käsitellä asioita on siksi samanlainen.
”Lisäksi olen luonteeltani kiltti, enkä herkästi hae riitaa.”
Erosta kertominen lapsille on elämän surullisimpia hetkiä, jotka jäävät ikuisesti mieleen sen kokeneelle.
”Puhuimme lapsille pehmeästi mutta silti suoraan. Porukassa asia käytiin läpi, että vanhemmat eivät pysty olemaan yhdessä eikä se ole lasten syytä millään tavalla.”
Kenneth Jylhän elämään on eron jälkeen kuulunut joitain seurustelusuhteita, mutta uutta vakituista kumppania ei vielä ole löytynyt. Kuva: Päivi KarjalainenJylhä pohtii, että lapset eivät kuusi vuotta sitten ehkä nuoren ikänsä vuoksi ymmärtäneet täysin asiaa. Silloin perhe asui Kaustisen kirkonkylällä rivitalossa. Sieltä puoliso muutti 14 kilometrin päähän.
Jylhä taas lunasti ensin yhteisen asunnon itselleen ja myöhemmin muutti vanhalle kotitilalleen, joka oli kohtuullisen lähellä myös poikien toista kotia. Siellä myös isänpäivää vietetään tänäkin vuonna rauhallisesti turhaa hälinää välttäen.
”Me ollaan sen luonteisia. Omalla porukalla ollaan, ja käydään siskolla ehkä kahvilla sekä isääni katsomassa.”
Ehkä jossain vaiheessa päivää kitarat kaivetaan esille.
Jylhän poikien orkesteri on löytänyt yhteisen rytmin ja sävelen – eikä se oikeastaan koskaan kadonnutkaan.
- Osaston luetuimmat
